Imetän edelleen 2,5-vuotiasta esikoistani, ja olen tandemimettänyt viimeisen puoli vuotta. Molemmat lapset täysimetyksellä puolivuotiaiksi asti. Välillä on todella rankkaa ja epämiellyttävää, välillä taas ihanaa ja helppoa. Teen tätä siksi, että koen sen olevan lapsilleni tärkeää. Toinen puoli minusta kaipaa aikaa, jolloin voin pukeutua ihan tavallisiin paitoihin ja käyttää muitakin kuin imetysrintaliivejä... :) Mutta olen ylpeä itsestäni ja siitä, että olen onnistunut tässä! 100 vuotta sitten en ehkä olisi selvinnyt hengissä synnytyksistä, mutta imettäjänä olisin ollut ihan yliverto! :D :D
