Gallup keskenmenon yleisyydestä
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Isintyttö
Vauhtiin päässyt keskustelija
Esikoinen oli 8kk kun ruvettiin toista lasta tekemään, heti tärppäsi aivan kuin esikoinenkin. Kuitenkin alusta asti olo ettei kaikki kunnossa; verenvuotoa yms. Ultrassa rv7+ kuitenkin löytyi syke. 2 päivää tuosta ultrasta massiivinen verenvuoto ja seuraavana päivänä ultrassa todettiin että kohtu täysin tyhjentynyt -onneksi oli siis niin sanotusti "siisti" keskenmeno. Nyt rv37 ja tämäkin sitten tärppäsi ensiyrityksellä. Ja saa kyllä jäädäkin viimeiseksi raskaudeksi
Keskenmenot ovat kyllä ikäviä ja niistä puhutaan liian vähän. Myös terveydenhuollon työntekijöitä on moneen lähtöön keskenmenojen toteamisvaiheessa sekä niiden hoidossa.
Omalla kohdalla vieläkin ottaa päähän kun syyskuussa nt-ultrassa kkm todennut kätilö kommentoi että ”no te olette vielä nuoria, kerkiätte kyllä saada lapsia”.
Itse täytän siis kolmekymmentä ja mies muutamia vuosia vanhempi. Tottahan se on että todennäköisesti saamme joskus lapsen, mutta kommentti tuntui vähättelyltä, olisiko se kkm saanut tuntua pahemmalta jos olisimme 10vuotta vanhempia tai toisaalta jos olisimme parikymppisiä niin tuon kätilön mukaan sitten ei varmaan saisi keskenmeno tuntua miltään.
Omalla kohdalla vieläkin ottaa päähän kun syyskuussa nt-ultrassa kkm todennut kätilö kommentoi että ”no te olette vielä nuoria, kerkiätte kyllä saada lapsia”.
Itse täytän siis kolmekymmentä ja mies muutamia vuosia vanhempi. Tottahan se on että todennäköisesti saamme joskus lapsen, mutta kommentti tuntui vähättelyltä, olisiko se kkm saanut tuntua pahemmalta jos olisimme 10vuotta vanhempia tai toisaalta jos olisimme parikymppisiä niin tuon kätilön mukaan sitten ei varmaan saisi keskenmeno tuntua miltään.
Varmasti siinä tilanteessa kun keskeytyneestä keskenmenosta on juuri kuullut, kaikki tuntuu pahalta. Tottahan se kuitenkin on, ettei tilanne ole nuorella ollenkaan niin paha kuin silloin, kun hedelmälliset vuodet saattavat ollakin jo takanapäin. Ehkä se oli pikemminkin lohdutus kuin vähättelyä, eli että teillä on vielä toivoa saada lapsi. Tuskinpa kätilö kuitenkaan kielsi teitä tuntemasta mitään.
Minä olen nelikymppinen, jolta lasten hankinnan suhteen on aika saattanut jo loppua, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että NT-ultrassa kolme viikkoa sitten kätilö sanoi, että kyllä tässä vielä kerkiää lapsen saamaan, vaikka tämä raskaus ei siihen johtanutkaan. Vaikka tosiasiassa siitä ei olekaan mitään takuita ja aika epätodennäköistäkin lapsen saaminen enää on. Kätilön kommentti loi toivoa surullisessa tilanteessa. Olisi ollut aivan hirveää, jos kätilö olisi siinä ruvennut hirveästi surkuttelemaan tilannetta ja ottamaan osaa, varmasti olisi keskenmeno tuntunut ainakin 10 kertaa pahemmalta kuin nyt.
Sitten kun tyhjennys oli ohi, aika äkkiä siitä toipui ja asia on näin parin-kolmen viikon jälkeen jo lähes unohtunutkin. Oikeastaan se oli aika kasvattavakin kokemus, koska sairaalassa ollessa kuuli huonetovereilta vieläkin onnettomampia tarinoita, ihan oikeasti todella huonoa tuuria lapsettomuuden ja sairauksien suhteen, ja niitä kuunnellessa tajusi kirkkaasti, että oma tilanne on keskenmenosta huolimatta todella hyvä ja ne isot surut ovat ihan jotain muuta mittaluokkaa kuin pelkkä keskenmeno. Ja vähän hävetti olla sairaalassa ihan terveenä ihmisenä pelkän keskenmenon takia. Toki siellä olo oli aiheellista, koska tyhjennyksessä tuli komplikaatioita, mutta eivät nekään olleet mitään niin kivuliasta tai vaarallista kuin huonetovereilla. Kotiin lähti sillä ajatuksella että tämähän oli vain keskenmeno, minä pärjään kyllä, olenhan perusterve, minulla on kaikki lisääntymiseen tarvittavat elimet edelleen tallessa ja kaikki on kunnossa.
Minä olen nelikymppinen, jolta lasten hankinnan suhteen on aika saattanut jo loppua, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että NT-ultrassa kolme viikkoa sitten kätilö sanoi, että kyllä tässä vielä kerkiää lapsen saamaan, vaikka tämä raskaus ei siihen johtanutkaan. Vaikka tosiasiassa siitä ei olekaan mitään takuita ja aika epätodennäköistäkin lapsen saaminen enää on. Kätilön kommentti loi toivoa surullisessa tilanteessa. Olisi ollut aivan hirveää, jos kätilö olisi siinä ruvennut hirveästi surkuttelemaan tilannetta ja ottamaan osaa, varmasti olisi keskenmeno tuntunut ainakin 10 kertaa pahemmalta kuin nyt.
Sitten kun tyhjennys oli ohi, aika äkkiä siitä toipui ja asia on näin parin-kolmen viikon jälkeen jo lähes unohtunutkin. Oikeastaan se oli aika kasvattavakin kokemus, koska sairaalassa ollessa kuuli huonetovereilta vieläkin onnettomampia tarinoita, ihan oikeasti todella huonoa tuuria lapsettomuuden ja sairauksien suhteen, ja niitä kuunnellessa tajusi kirkkaasti, että oma tilanne on keskenmenosta huolimatta todella hyvä ja ne isot surut ovat ihan jotain muuta mittaluokkaa kuin pelkkä keskenmeno. Ja vähän hävetti olla sairaalassa ihan terveenä ihmisenä pelkän keskenmenon takia. Toki siellä olo oli aiheellista, koska tyhjennyksessä tuli komplikaatioita, mutta eivät nekään olleet mitään niin kivuliasta tai vaarallista kuin huonetovereilla. Kotiin lähti sillä ajatuksella että tämähän oli vain keskenmeno, minä pärjään kyllä, olenhan perusterve, minulla on kaikki lisääntymiseen tarvittavat elimet edelleen tallessa ja kaikki on kunnossa.
Kaksi lasta. Tuulimunaraskaus esikoisen jälkeen. Todettiin rv7+. Ruskea vuoto alkoi viikon plussatestin jälkeen. Varasin ajan ultraan kun arvasin ettei kaikki ole hyvin. Pahoinvointi oli hyvin lievää ja alavatsassa oli kiristävä tunne kohdun kohdalla. Lääkkeet ei auttanut tyhjenemään ja lopulta kaavintaan. Olin tosi surullinen tuulimunasta ja itseä loukkasi muutaman kommentit että eihän siellä ketään asunut. Minun ajatuksissa siellä oli jo ihan oikea vauva. Onneksi raskauduin hyvin nopeasti muutaman kierron jälkeen. Esikoista yritettiin viisi kiertoa. Tuulimuna taisi olla kolmas kierto. Silloin kierrot heitteli imetyksestä ja luteaalivaihe oli just ja just riittävä raskautumiseen. Omassa tuttavapiirissä on paljon keskenmenoja. Niistä ei vain puhuta.
Niinhän se on, että toinen ihminen ei voi määritellä miltä mikäkin elämän vastoinkäyminen toisesta tuntuu.
Toivon, että minäkin raskaudun nopeasti, vaikka edelleenkään tuon syyskuisen km jälkeen kierto ei ole käynnistynyt. Ensin oli lääkkeellinen tyhjennys ja sitten kaavinta. Toivossa on hyvä elää :)
Muokattu viimeksi:
kadonnut
Näppärä viestien naputtelija
Ennen esikoista varhainen spontaani km rv6-7.
Esikoisen jälkeen tuulimunaraskaus todettiin rv8, lääkkeellinen tyhjennys tehtiin. Kaikki raskaudet inseminaatioalkuisia.
Mielettömän kamalia ja raskaita kokemuksia, joita en toivoisi kenellekkään. Itseäni ei lohduttanut niissä tilanteissa mikään sanominen keneltäkään. Aika auttoi hiljalleen
Esikoisen jälkeen tuulimunaraskaus todettiin rv8, lääkkeellinen tyhjennys tehtiin. Kaikki raskaudet inseminaatioalkuisia.
Mielettömän kamalia ja raskaita kokemuksia, joita en toivoisi kenellekkään. Itseäni ei lohduttanut niissä tilanteissa mikään sanominen keneltäkään. Aika auttoi hiljalleen
Keskenmeno+kaavinta 7/2016 ja tuulimunaraskaus+kaavinta 8/2017. Yllättävän yleisiä nämä kyllä ovat.. Eilen sitten digitesti näytti "raskaana 2-3" joten toivon nyt sydämeni pohjasta että tällä kertaa kaikki menisi hyvin ja saisimme lokakuussa terveen nyytin luoksemme 
Kyfi6621640
Silmät suurina ihmettelijä
Plussasin joulukuussa kun menkat oli viikon myöhässä ja se menikin sitten melkein heti sitten plussauksen jälkeen kesken, rankkaa henkisesti kun juuri kerkesi innostua alku shokin jälkeen..Kuukautiset aina olleet säännölliset (28-30pv) ,päättelin etten keskenmenon takia ovuloinut joulukuussa ja olen elänyt ajatuksessa että nyt kierto jatkuisi jokseenkin normaalisti. Olin aivan varma että nyt olisi hedelmällistä aikaa,ensimmäinen yhdyntä tarkoituksella tähdätty12.1, nyt tänään 16.1 yönä jomottanut mahaan ja kirkasta ohutta verta tuli pyyhkiessä. Jännitän voiko olla kyseessä kiinnitymisvuotoa vai onko kiertoni todellakin mennyt näin sekaisin jos tämä nyt kunnon vuodoksi rupeaa...Lisäten tein lääkkeellisen keskeytyksen elämäntilanteen takia 2016 ja kuukautiset jatkuivat tavallisesti. Onko kokemuksia tai mielipiteitä?
Jonttuskainen
Oman äänensä löytänyt
Omalle kohdalle ei ole osunut, mutta läheisille ystäville useammallekin, toisille useampia kuin kaksi-tai kolme... se tuntuu raskaalta ja epäreilulta jo ystävän puolestakin, en osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi kestää sitä kerran toisensa jälkeen. Toivoa ja pettyä. Vasta näiden keskustelujen myötä olen tajunnut, miten iso onni minua on kohdannut Haaveissa on toinen lapsi, tarkoitus tänä kesänä aloittaa yrittäminen... kyllähän se mietityttää että käykö toisen kerran yhtä hyvä tuuri että alusta loppuun kaikki menee nappiin.
Haaveissa on toinen lapsi, tarkoitus tänä kesänä aloittaa yrittäminen... kyllähän se mietityttää että käykö toisen kerran yhtä hyvä tuuri että alusta loppuun kaikki menee nappiin.
M
Marutsella
Vieras
Kaksi lasta eikä yhtään keskenmenoa, kolmatta odotan. Hirveetä että edes lueskelen näitä. Rv 9 + 2
Yksi kkm rv 12, sen jälkeen kaksi lasta. 
4 syntynyttä lasta, 4 keskenmenoa