Estääkö etä-äiti muuton?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Apuja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

Apuja

Vieras
Vaimollani on kaunis lapsuudenkoti, jonne voisimme nyt muuttaa asumaan. Ongelmana on ex-vaimoni, jonka kanssa minulla on yhteinen lapsi. 5-vuotias tyttömme asuu kanssani (tämä oli selvää kun ero tuli, molempien mielestä tytöllä oli parempi asua kanssani). Talo jonne muuttaisimme, on 100 km päässä nykyisestä kodistamme. Pelkään, ettei exä anna lupaa muuttaa. Vaimoni kuitenkin on aina haaveillut isosta omakotitalosta (nyt asumme kerrostalokolmiossa, eikä kumpikaan viihdy, ja tyttökin mieluummin asuisi maalla) ja tuntuisi väärältä, että hän joutuisi exäni takia myymään talon ja kituuttamaan tässä kaupunkikämpässä.

Jos emme voi muuttaa, pitäisikö meidän harkita etäsuhdetta? Vaimo saisi muuttaa sinne missä olisi onnellinen, eikä exän kanssa tulisi ongelmia? Itselleni asian erityisen tuskalliseksi tekee se, että myös vaimolla ja minulla on yhteinen lapsi. Mielestäni hänen olisi parempi kasvaa maalla omassa talossa, kun kerran siihen olisi mahdollisuus.

MIELUITEN kuitenkin muuttaisin itsekin lasten kanssa sinne naiseni kotipaikkaan. Kumpikaan lapsista ei ole vielä kouluiässä, joten koulunvaihtamista tms. ei olisi myöskään. Ainoa ongelma on tuo ex ja yhteishuoltajuus.

Olisin valmis tuomaan lasta äidilleen vaikka joka viikonloppu, tosin ei taitaisi äiti haluta kun pitää roikkua baareissa. Siksi nytkin mieluummin ottaa lapsen arkisin pariksi yöksi. Kuitenkin, äidin ei tarvisi huolehtia matkoista tai kuluista, voisin ne omasta pussistani maksaa.

Jotain oleellista varmasti unohtui, selvennän mieluusti jos joku hoksaa kysyä. Pointtini siis oli: Onko meidän mahdollista muuttaa 100km päähän lapsen etävanhemmasta, jos tämä ei siihen suostu? Vai pitääkö alkaa etäsuhteeseen? En tahdo pakottaa vaimoa kaupungissa asumaan, kun ei ole koskaan pitänyt siitä. Vain minun vuokseni on täällä pysynyt.
 
Ennen kuin joku ehtii ehdottaa, niin tyttären muuttaminen etä-äidilleen ei ole vaihtoehto. Äiti on niin menevä, ei viihdy kotona kuin pakon edessä. Eikä varmaan jaksaisikaan lapsen kanssa olla suurimman osan viikosta. Ja muutenkin, haluan asua tytön kanssa ja tiedänpä että tyttökin valitsisi minut (on sanonut niin, kysymättä).

Jos joku jotain keksii, niin kiitos! :)

ap
 
Itse heti mietin tuota että etä-äiti tapaa lastanne arkisin ja pitää pari yötä. Miten tämä voi olla lapsen etu? Siis rutiinit särkyy... Jokaista seikkaa pitäisi aina pohtia ekaksi lapsen näkökulmasta. Miten kouluun kulkemiset tulevat jo vuoden päästä onnistumaan kun koti vaihtuu kesken arkiviikkoa? Ja ootko varma niistä baari-illoista?
 
En ymmärrä, mitä vikaa siinä on että tapaa äitiäänkin viikottain? Sama hoitopaikka kuitenkin koko ajan. Ja hoitaja kehunut, että hyvä kun saa molempien vanempien kanssa olla. Minusta olisi hullua antaa nähdä äitiään vain "joka toinen vk-loppu" niinkuin joillain kai on.

Baareilusta tiedän, koska exä ihan avoimesti sanonut.
 
Hyvä kun homma toimii. Itselläni viime vuosina kertynyt jostain syystä työn puolesta kielteisiä kokemuksia. Lähinnä ongelmana kahta kotia asuvilla oppilailla on ollut arjen erilaiset rutiinit jotka heijastuvat koulumaailmaankin väsymyksenä. Koulutyö vaatii jo niin paljon enemmän lapsen arjen jatkuvuutta.

Mutta jos muuttaisit lapsen kanssa 100km päähän, ei arkitapaamiset enää onnistuisi ainakaan kouluvuoden aikana. Siis eihän lapsesi voisi kahta eri koulua käydä, pieni eskari (sopeutumisongelma), eikä koulukaan tällaista hyväksyisi. Eli tää on yksi perusjuttu mikä pitäis ratkaista vai mitå?
 
Siksi kirjoitinkin, että olisin valmis vaikka joka viikonloppu kuljettamaan lasta äidilleen. Arkena ei tietenkään onnistuisi tuon muuton jälkeen.

Mutta olisitko Kia siis sitä mieltä, että olisi ihan ok jos äiti näkisi joka toinen vk-loppu? Että se voisi olla jopa lapselle hyväksi? Sehän olisi hyvä, jos se niin olisi.
 
Ainahan nää yhteishuoltajuuteen liittyvät kysymykset on vaikeita ratkoa kun tulee jokin iso muutos toisen puoliskon eloon, niin kuin sulla vois olla tää muutto. Punnukset pitää laittaa jonoon ja kattoo mikä on vähiten huono ratkaisu. Tuo tapaaminen vain joka toinen viikonloppu on nåhdäkseni kouluaikana ainoo mahdollisuus. Se on fakta jonka vaikutukset arviot sinä itse ja exäsi lapsenne parhaiten tuntevina.

Toisaalta lapsenne halu maalle ja oman toisen lapsesi etu saada säilyttää ydinperhe yhdessä puoltaa koko perheenne maallemuuttoa. Eli tässä on kyseessä toisenkin lapsen oikeus omaan isään. Loppujen lopuksi myös vanhempienkin onni heijastuu lapseen. Nykyinen tilanne ei mielestäni ole lastenkaan kannalta hyvä jos kerran puolisosi kaipaa sinne maalle eikä viihdy. Kyllähän se heijastuu perheenne arkeen ajan saatossa vain enemmän.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä mä olen kanssa maalle muuton kannalla. Eihän exän vuoksi voi junnata paikoillaan. Ja toisaalta, lapsien etu on aina se ensimmäinen juttu.
Onnellinen perhe tekee onnellisia lapsia. Luulisi exäsi senkin ymmärtävän. Ethän sä ole viemässä lasta sentääs toiseen maahan, vaan ihan automatkan päähän.
 
Kiitos kovasti vastauksistanne Kia ja Piikkipensas. Noin ajattelen itsekin, mutta niin monella palstalla lukenut kuinka muuttamisesta haaveilevia lähivanhempia haukutaan itsekkäiksi ja heitä syyllistetään, etteivät muka ajattele lapsen etua ollenkaan. Siksi halusin tähän meidän - vähän erilaiseen- tilanteeseen saada näkökulmia.

Kai se täytyy vain rohkeasti sitten ottaa exän kanssa asia puheeksi. Vähän kyllä hermostuttaa, hän ei yleensä oikein hyvin ymmärrä toisen kantaa ja helposti alkaa vain haukkumaan ja syyttelemään toista, aina ei edes kuuntele loppuun mitä toisella on sanottavaa. Pelkään, että yrittää tosissaan estää meidän muuton, mikäs sitten auttaa? Voiko ihan vain lastenvalvojalta saada ns. suostumuksen, vai saattaako joutua käräjille asti?
 
Tuo oli hyvin sanottu että exän vuoksi ei voi junnata paikallaan. Näin on. Sulla tärkeimmät ihmiset ovat nyt sun oma nykyinen perhe ja tulevaisuudenkin pitäis olla teistä itsestänne kiinni, ei exästä. En tiiä lakipuolesta mitään varmaa mutta arvelen, että kohtuullistamispykälöitä näissä ihmissuhdejutuissa käytetään aina. Soittele rohkeasti sossuun ma ja kysy käytänteistä jo näin etukäteen. Olet varmemmilla vesillä ennen kuin kohtaat asiasi kanssa exän tunteet.

Varsin hienosti sinä asioita jäsennät ja pohdit kaikkien näkökulmasta. Onnea perheellenne!
 
Minäkin suosittelen että tiedustele sosiaalitoimistosta ensin faktat ja ala vasta sitten keskustella asiasta. Ja valmistaudu keskusteluun hyvin.

Olen myös sitä mieltä että maallemuutto paras. Lapsi kyllä keksii tosi äkkiä että äitipuoli ja sisarus muuttivat pois ja se on hänen syytään, tai vastaavaa, eli ehdoton ei etäsuhteelle ja eri osoitteille.

Ja kyllä sen etävanhemmankin pitäisi kantaa kortensa kekoon... Eikä vaan olla vastaanottamassa kun sinä teet kaiken hänen hyväkseen.
 
Mielestäni ei saisi estää.

Olen monen muun kanssa samaa mieltä, että ex ei saa määritellä sitä, missä sinä ja sinun nykyinen perheesi asuvat. Tuo 100 kilometriä ei kuulosta kovin pitkältä matkalta, varsinkin jos olet valmis vastaamaan matkakustannuksista. Se, miten ex reagoi siihen, että lapsi tulee olemaan viikonloppuja hänen luonaan ("estämässä" baarireissuja) ei välttämättä ole helppoa.

Tuu kertomaan meille, miten kävi :)
 
Samaa mieltä muiden kanssa olen minäkin, että oma nykyinen perhe ensin ja exä viimeisenä - vaikka se pahimmillaan tarkoittaisi käräjöintiä. Kuinka se voi olla vaihtoehto, että olisit etäsuhteessa vaimostasi ja lapsestasi? Miten teidän yhteinen lapsi tähän suhtautuisi? Hänestä varmaan tuntuisi, että isä hylkäsi hänet. Ja entisen suhteen lapsi voisi kuvitella, että hänessä on vikaa kun äitipuoli ja sisaruspuoli lähtivät pois, niin kuin on jo aiemmin mainittu. Lisäksi kuinka vaimosi suhtautuu siihen, että eläisitte etäliitossa? Se on aika radikaali ratkaisu, etenkin kun se olisi pysyvä asiantila. Toisilla etäsuhde toimii, mutta kuinka kauan on eri asia.

Vaikka exäsi olisi kärkäs ja voimakas ihminen, on sinun pidettävä oman uuden perheesi puolia ja pidettävä teidän kaikkien hyvinvointi etusijalla. Tiedän, että jotkut ihmiset ovat erittäin hankalia, mutta hyvin valmistautuneena kohtaamaan häne selviät taatusti (: Tsemppiä teidän tulevaisuuteen ja toivottavasti pääsette muuttamaan unelmienne perään!
 
Takaisin
Top