Esittelyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mymlan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Pömpelö! Kaksosraskaudessa se epävarmuus on joo vielä vahvemmin läsnä! Onnea kahdesta sykkeestä! :)

Heppunen, en mä muistanut tehdä sitä testiä, kun aamulla oli kiire lähteä maahanmuuttovirastoon uusimaan viisumeita. Jospa huomenna!

Mut kotiin tullessa ällötti ihan sairaasti. Meidän siivooja (expat-elämän luksuspuolia...) oli pessyt lattiat, ja mä haistan vieläkin sen vanhan mopin täällä. Ei oo ollu tähän asti ongelma. Tästä se taas lähtee... Normaali hajuaisti on kyllä kauheen kiva asia. Tarttee ehkä mennä ostaan uus moppi :D
 
Haha MaAm! Ihanan lunkisti oot kyllä jotenkin, mä oiskin tehnyt jo sata testiä. :D Kannatan uuden mopin ostoa.
 
Ehkä tännekkin voisi hieman kertoa itsestäni ja perheestä. Täälä kirjoittelee 29- vuotias esikoista odottava nainen pohjanmaalta, aviomies kerkesi täyttää jo 30. Esikoista yritetty monta vuotta ja nyt kesken lapsettomuustutkimusten tarttui pienokainen matkaan :) Täälä ollaan vielä hyvinki varovaisin mieli, että voiko tämä pitää paikkaa ollenkaan. Aikaisemmin ei ole tullut plussia lainkaan, joten ensimmäinen raskaus.
 
Taidan mäkin hieman esitellä itseäni :) eli 34v ja pääkaupunkiseudulta. Mies on pari vuotta nuorempi ja esikoista odotetaan. Takana yritystä lähes 1.5 vuotta ja lapsettomuustutkimukset. Itsellä ongelmia ovulaation kanssa ja miehellä alhainen siittiöiden määrä. Loppusyksystä -17 alkaen saatu ovulaatio aikaiseksi Metforemilla ja nyt nappasi. Nyt sitten kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että pieni pysyy mukana.
 
Pienen esittelyn voisin myös tehdä, vaikka raskaus vielä hyvin epävarmassa vaiheessa onkin. Eli olen 37-vuotias toista lasta odottava, mies on suunnilleen saman ikäinen. Meillä on ennestään pian 3-vuotias lapsi, joka sai alkunsa ivf-hoidolla. Tämä nykyinen alkio tärppäsi mukaan toisesta pakastealkion siirrosta.

Alkuraskaus on ollut hyvin epävarma jo muutaman päivän ennen oletettua kuukautisten alkua alkaneen verenvuodon vuoksi. Verta on tullut muutamia tippoja päivittäin ja se kyllä huolestuttaa. Nyt kuitenkin menossa 4+3 ja raskaana olen, kunnes toisin todistetaan ;) Huomenna varaan varhaisultran.
 
Minäki esittäydyn vaikka en tiiä tuunko olemaan kauhean aktiivinen juttelija täällä vai hieman sivusta seuraaja. :D Elikkäs kesällä täytän 26v, pohjois-pohjanmaalla asustelen. Esikois tyttö synt. joulukuussa -12. Uusio perhe tuloillaan, mies 11vuotta vanhempi ja hälle tää tulokas on ensimmäinen :) Suunniteltu asia oli, mutta tärppäs tosiaan oletettua helpommin. Nyt ois rv 5+0 menossa ja jänskättää/pelottaa odotella että onko tuolla mahassa mitää..
 
Hei vaan! Tulen myös huhuilemaan tänne, jotta saisi edes jonnekin purkaa innostusta. Ikää minulle on kertynyt 30+, esikoiselle 1v 7kk ja massussa (toivottavasti) asuvalle 6+5. Asumme ulkomailla, ja kovasti muiden ulkomailla asuvien neuvola- tms asioinnit kiinnostaa. :) Täällä minulla on soittoaika hoitajalle parin viikon päästä, mutta lääkäriin pääsen vasta kk päästä. Omakustanteisesta ultrasta ei kannata edes haaveilla, kun terveydenhuolto on varsin hinnakasta.
 
Heippa, mäkin voisin vähä kirjotella itsestäni. Oon 26v nainen uusimaalta. Mulla on tyttö syntynyt -16 kesällä. Häntä yritettiin 9kk että oli tää uusi raskays yllätys sinällänsä että tärppäs ekasta kierrosta. Viikkoja pitäis olla 4+1. Ja LA menkkojen mukaan 20.11 :) onko kellään samoja viikkoja? :) varhaisultraan yritän kunnalle päästä kun kierukan jälkeen kierto niin sekasin 33-14 päivää. Neuvolan pitäis tänään soittaa josko sitten selviäis. Toivottavasti masussa on oikeassa paikassa oikea pienen ihmisen alku <3
 
Olen 31 v Satakunnasta ja mies vuotta vanhempi. Ennestään on pojat -12 ja -14. Kolmatta yritetty 2/16 lähtien. Välillä clonifenejä ja letrojen avulla koitettu saada ovis tulemaan. Tässä välissä kaksi km tai kemiallista. Pelottavaa ja samalla jännittää kovasti.
 
Moi. Kirjotan tännekki jo vähän. Tein aamulla siis positiivesen raskaustestin, aika haalee oli viiva, mut semmonen, että näky ilman suurennuslaseja ja syynäilyjä yms kikkoja :grin
Oon 24v ja mies on 22v (täytän kesällä 25 ja mies 23). Ens viikolla taitaa tulla kaks vuotta siitä ku nähtii ekan kerran miehen kans ja kesällä tulee seurustelua 2vuotta ja kihloissa 1v täytee.
Lapsi on siis molempien ensimmäinen.
Vähän on viel oudot fiilikset, ku olin nii varma että tästä kierrosta ei tärppää:grin mut niin vaan viivat tuli tikkuun:eek::rolleyes:
 
Ehkäpä minäkin kerron vähän itestäni :)

Oon 32 ja pk-seudulla asutaan isännän kanssa. Hän on saman ikäinen. Ensimmäistä lasta odotellaan.
Kolme vuotta ollaan yhtä pidetty ja viime lokakuussa jätettiin ehkäisy pois. Heti tokasta kierrosta tärppäs ja elämäni ensimmäisen plussatestin tein joulupäivän aamuna :) se päivä oli kyllä ihan mieletön! <3 valitettavasti tuo raskaus meni kesken tammikuun alusta. :(

No seuraavasta kierrosta osui sitten heti uudestaan. Ja tällä kertaa ollaan päästy jo pidemmälle, joten se hieman helpottaa mieltä :) hirveesti ei oo kuitenkaan vielä uskaltanut tulevaisuuteen kääntää ajatuksia. Päivä kerrallaan edetään, hitaasti mutta varmasti! :)
 
Oon 23v ja asustelen miehen ja 1,5-vuotiaan pojan kanssa Pohjois-Pohjanmaalla. Ensimmäistä yritettiin ainakin 3-4 vuotta kunnes yhtäkkiä tärppäsikin kun oltiin jo luovuttamassa. 1/17 mulla oli kohdunulkoinen raskaus ja sen takia poistettiin toinen munanjohdin. Siitä lähtien on epätoivoisesti ooteltu pojalle kaveria, mutta nyt pidemmän terolut-kuurin avulla kierto alkoi normalisoitua ja ovulaatio tuli pitkästä aikaa ja näköjään heti tärppäsi :) Pelottaa kovasti kun vielä niin alussa ollaan. Pari päivää sitten tein hyvin haalean haamulaisen ja tänä aamuna sitten digi näytti raskaana 1-2 viikkoa <3
 
Heippa, täällä kirjoittelee 29-v ensimmäistä lasta odotteleva Etelä-Suomesta. Mies on 34-v ja ollaan pidetty yhtä 10 vuotta ja naimisissa ollaan oltu kohta kolme vuotta. Ehkäisy jätettiin pois vuodenvaihteessa ajatuksella "tulee jos tulee" ja helmikuun lopulla teinkin jo plussatestin hyvin epäuskoisena ja hyvin ilahtuneena. :grin Ensimmäinen raskaus jännittää kovasti, mutta päivä kerrallaan mennään tästä nauttien ja toivoen, että tyyppi pysyy matkassa mukana. :Heartred
 
Täällä kirjottelee 27v esikoista odottava pk-seudulta. Mies on pari vuotta vanhempi. Olen toista kertaa raskaana, edellinen raskaus päättyi keskenmenoon viime marraskuussa ja nyt sitten tärppäsi sen jälkeen toisella yrittämällä. Pelottaa aivan hirveästi, että tämäkin menee kesken tai on tuulimuna.. En oikein uskalla vielä iloita. Oireet ovat kylläkin erilaiset kuin viimeksi ja tuntuvat vahvistuvan koko ajan. Huomisen yli kun mennään, niin tämä raskaus on kestänyt kauemmin kuin viimeksi, ehkä sitten helpottaa :)
Ekaan ultraan pääsen jo rv 7+5 toisen asian puitteissa, toivotaan että silloin on kaikki hyvin.
 
Hei vaan kaikille! :)

Täällä kirjoittelee 26-vuotias, kolmatta lasta odottava äiti. Mieheni on 31-v. Asutaan Helsingissä ja perheeseen kuuluu vuonna -15 synytynyt poika sekä -13 syntynyt tyttö. <3

Esikoisen synnytys oli todella vaikeaa, mutta onneksi kaikki eivät ole samoja sillä toisen lapsen synnytys oli ohi alle kahdessa tunnissa. Vaikka tämä on jo kolmas lapsi, silti kaikki tuntuu taas jännittävältä.
 
Mä oon 20 vuotias ja oottelen esikoista! Meillä miehen kanssa yritystä takana noin puoli vuotta ja vihdoin tärppäs <3 viikolla 5+5 omien laskujen mukaan, mutta sehän nähdään sit ultrassa vasta!
Pelottaa kauheesti, mulla kun ei kokemusta oo tästä vielä :D aloin tänään kirjottaa myös blogia aiheesta, aattelin että ehkä sen avulla saan jonkunäkösen mielenrauhan :D
 
Kirjoittelinkin jo hätäpäissäni esittelyn yhteen ketjuun mutta täsä vielä oikeaan ketjuun:

Ikää 35, Tampereelta ja meneillään 6+1. LA heittelee hieman mutta pidetään kiinni siitä 6.11. kunnes tiedetään tarkemmin. Miulla on entuudestaan 11-vuotias tyttö. Takana vuosien yritys, hoidot ja pari keskenmenoa. Vaikeaa on olla positiivisin mielin ja uskoa tähän mutta onneksi oireita on ollut riittävästi. Ensi maanantaina 1.ultra jossa nähdään että mikä on tilanne. Pitkä viikko edessä..
 
Täällä pohjois-savolainen 22-vuotias odottelee myös esikoista. Perheeseen kuuluu teinistä asti mukana kulkenut mies ja koira. Ensimmäistä kertaa raskaana, yritystä takana puolisen vuotta mutta silti kaikki tuntuu tulleen ihan puskista, ja monta kertaa olen noita ruokarajoituksiakin joutunut selaamaan.. :joyful: Viikkoja nyt ilmeisesti 5+5, ultra-aika on ensi viikolla. Pelottaa ja jännittää, toivon niin paljon että kyytiläinen saadaan syliin marraskuun puolessa välissä.♡
 
Täällä 28-vuotias pohjois-karjalalainen, joka odottelee toista lasta. Meillä on ennestään 3-vuotias poika, joka oli aikanaan iloinen yllätys. Esikoisen luonteen lujuuden takia mietittiin pitkään, josko jäisikin ainokaiseksi. Halusin kuitenkin kokea senkin, että lapsi on suunniteltu ja "tekemällä tehty". Onhan siitä sisaruksesta varmasti iloa esikoisellekin, vaikka vähän reilummin tuleekin nyt ikäeroa. Raskaus alkoi minulla aika helposti ja nopeasti, sillä kierukka poistettiin tammikuun lopulla ja nyt viikkoja 4+3, eli periaatteessa toisesta kierrosta tärppäsi. Esikoisen raskaus oli (ainakin alkuun) haastava aivan järkyttävän pahoinvoinnin takia. Nyt alkaa jo vähän olla merkkejä orastavasta ykäilystä, mutta toisaalta nyt tietää jo mitä odottaa, mikäli toukka pysyy matkassa mukana.
 
Mä oon vihdoin vanhoilla päivilläni toteuttamassa unelmaani perheestä ja nyt vuosien yrittämisen jälkeen se tuntuu jo mahdolliselta. Ikää on nyt 35 ja kesällä tulee 36 täyteen.

Vanhassa suhteessa yritystä oli takana 7 pitkää vuotta ja nyt tämänhetkisessä suhteessa tärppäsi muutama kuukausi pillerien lopettamisen jälkeen. Vielä on hieman epäuskoinen olo ja pelottaa ihan mielettömästi jos jokin menee vikaan. Tulokas olisi meidän molempien ensimmäinen, eli meistä kummallakaan ei ole MITÄÄN aiempaa kokemusta.

Perheeseemme kuuluu mies ja kohta 13-vuotias koira, joka tähän asti on hoitanut mun vauvakuumetta ja hoivaviettiäni.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top