Esittelyketju

[annuli88]

Moi! Olen 36v. ja ensimmäistä lasta odotetaan. Tein ekan positiivisen raskaustestin maanantaina ja tässä viikolla oon tehnyt vielä sen ekan jälkeen kaksi positiivista testiä, eli ainakin vielä toistaiseksi raskaana ollaan. On vieläkin vähän epäuskoinen fiilis, en jotenkin jaksanut uskoa, että voisin olla raskaana. Ei olla miehen kanssa varsinaisesti yritetty raskautumista, mutta ei olla ”tehokkaasti” ehkäistykään, mutta silti vähän yllätti, kun tulikin raskaaksi. Mies on tosi innoissaan raskaudesta ja suunnittelee, mitä kaikkea vauvan kanssa voisi tehdä, mikä on jotenkin tosi hellyttävää Ite oon varovaisemmalla asenteella, keskenmenon mahdollisuus pelottaa.

 

[Vapsu]

Huomasin että alkaa olla salainen ryhmä aika lähellä jo jos se raja oli sen 500, muutamat viestit vielä ilmoille

 

[Minma]

Eihän siihen enää pitkä matka ole ja varmaan monella se henkilökohtainenkin viestimäärä täynnä. Itse en salaiseen liity ennen kuin tiedetään onko edes heinäkuinen. Ärsyttää vaan noi neuvolan soittoajat taas. Ajanvaraus 8-11, ja näin virka-aikaan töissä olevana ei ihan hirveesti mahiksia

 

[Vapsu]

@Minma hahha nyt huomasin että viesti mennyt tänne esittelyketjuun, yleiseen oli tarkoitus mennä vähän aamulla vissiin silmät ristissä kun heti heräämisen jälkeen tulin lueskelemaan uusia viestejä

Joo noi soittoajat on hankalia. Eka jättää soittopyyntö ja sitte koko ajan olla valmiina vastaamaan jos puhelin soi. Mullahan kävi niin että kun soitin aamu 8 neuvolaan ja jätin soittopyynnön, olin aamupäivän etätöissä ja ei puhelua tullut. Päivällä menin työkavereiden kanssa ulos lounaalle ja sillä välin tuli 3 puhelua mutta en siinä voinut alkaa vastailemaan sitten kun mentiin toimistolle menin neukkariin soittamaan takaisin mutta koko linja oli jotenkin kiinni, eli ilmeisesti siltä päivältä soittoaika loppunut. No seuraavana päivänä uusi yritys ja olin koko päivän etänä että pystyy vastata kun soittavat.

 

[Katti Kassinen]

Heippa! Täällä 36-vee yhden äiti ja nyt sitten ehkä toinen tulossa. Vielä todella epäuskoinen olo. Meidän ei oikeastaan pitänyt edes toista yrittääkään, mutta ilman kunnollista ehkäisyä ollaan oltu, niin varsinainen yllätys tämä ei ole. Mies ollut ehkä enemmän toista vastaan puheissa (riskin tiedostaen) ja minä katastrofiajattelijana en ole uskaltanut oikein asiaa alkaa edistämään ja ajattelin, että yksi riittää. Meillä siis helmikuinen -23. Mutta nyt kun tässä ensin toissapäivänä tein haamujen haamun, sitten haalean plussan niin kyllä sitä aika onnellinen olo oli jo heti.. Sitten aamulla oli haaleampi plussa, ajattelin että noinkohan on kemiallinen ja vähän jo luovuin ajatuksesta, mutta tänään illalla oli taas jo selkeämmät viivat tosi lyhyellä pidätyksellä. Toivon parasta ja liityin toiveikkaana tänne. Aamulla testaillaan kyllä vielä ja pitää hakea digi myöhemmin jos nyt tämä hyvä trendi jatkuisi... Mutta nyt siis raskaana kunnes toisin todistetaan!

Täällä kans toinen 36-vee tokaa odottava kyllähän tää ikä jännittää. Rapistunut olo esikoisen (09/23) jälkeen ja edelleen imetän niin saa nähä miten tästä selvitään

 

[Eljadti]

Täällä kans toinen 36-vee tokaa odottava kyllähän tää ikä jännittää. Rapistunut olo esikoisen (09/23) jälkeen ja edelleen imetän niin saa nähä miten tästä selvitään

Nojoo, niinpä. Mulla tosi huono kuntokin ja painoakin tosi paljon liikaa. Mutta kai sitä jotenkin selviää. Jännittää kyllä myös oma jaksaminen, meillä ei ole oikein turvaverkkoa. Mutta jospa nää lutviintuisi.. Pitää yrittää keskittyä niihin positiivisiin juttuihin vaan. Unohtaa realiteetit.

 

[Katti Kassinen]

Nojoo, niinpä. Mulla tosi huono kuntokin ja painoakin tosi paljon liikaa. Mutta kai sitä jotenkin selviää. Jännittää kyllä myös oma jaksaminen, meillä ei ole oikein turvaverkkoa. Mutta jospa nää lutviintuisi.. Pitää yrittää keskittyä niihin positiivisiin juttuihin vaan. Unohtaa realiteetit.

Toivotaan että viiva vahvistuu meillä vähän sama vika, isovanhemmat suht kaukana ja muutenkin muutettiin vastikään toiselle puolelle Suomee niin kaikki melko uutta

 

[Eljadti]

Toivotaan että viiva vahvistuu meillä vähän sama vika, isovanhemmat suht kaukana ja muutenkin muutettiin vastikään toiselle puolelle Suomee niin kaikki melko uutta

Joo, tein tänään apteekin testin niin ihan oli selkeä plussa, ei tarvinnut arpoa. Samasta pissasta myös Pc, ne taitaa olla vaan nykyään aika susia.... Kun niitten kanssa arponut.

Voi ei, tsemppiä sinne! Mulle just yks ystävä sano, että kaikki järjestyy. Niin kyllä kaikki järjestyy, luotetaan siihen.

 

[Hämäläinen]

33v ja ensimmäinen raskaus. Yllättäen ensimmäisestä kunnon kierrosta tuli plussa, mutta kovin epävarmat fiilikset vielä, sillä läheisillä ollut kovasti kaikkia murheita matkan varrella. Kaikki sen vuoksi epäilyttää, esimerkiksi vain lievät oireet, mutta ehtiihän niitäkin tässä ilmaantumaan vielä. Luottavaisena yritetään pysyä

 

[Vaaleanpunahippu]

32v. ja eka raskaus ja tärppäsi heti ekasta kierrosta. Vähän hämmentynyt olo, kun olin ajatellut että lasta jouduttaisiin "tekemään" useamman kuukauden, olen kuitenkin jo tämän ikäinen ja ylipainoinenkin, joten ajattelin että tämä olisi vaikeampaa :D Vähän sellainen "Miten tässä nyt näin kävi" -olo. No mutta, toisaalta pelkäsin sitäkin, että raskaus ei alkaisikaan ja joutuisi kuukausia tai jopa vuosia yrittämään ja aina pettymään. No eipä tarvinnut.

Kaiken lisäksi eka raskaustesti oli niin selvä plussa, että ei tarvinnut hetkeäkään arvuutella asiaa. Siinäkin olin varautunut että vähintään tulisi ekana tosi hailakka haamu ja monta päivää pitäisi testailla ja arvuutella. No eipä tarvinnut.

Mutta olen innoissani ja niin tuntuu olevan mieskin.

 

[Toinenkierros]

Moi kaikki! Täällä 38-vuotias nimimerkin mukaisesti toisella kierroksella oleva. Mulla on ennestään ihana poitsu, hän ehtii täyttää 10 ennen tämän mahdollisen pikkusisaruksen syntymää. Miehelleni (32 v.) tämä on ensimmäinen lapsi.
Vaikka tiedän tarkalleen ovispäivän, veikkaan että neuvolasta arvotaan laskettu aika menkkaperusteisesti elokuun alkuun. Meillä tärppäsi neljännestä kierrosta.

Tuntuu että tähän väliin olisi oikein mukava ottaa pieni tauko työelämästä, teen melko stressaavaa asiantuntijatyötä ja onneksi saan tehdä paljon etänä.

Alkumetreillä tässä vasta ollaan (menkoista 4+0, oviksen mukaan 4+3) mutta toivotaan, että menisi hienosti loppuun saakka. Mun iän takia ei oikein ole aikaa tuhlattavaksi.

Katsoin, että @Iitaliini oli vähän samantyyppisessä tilanteessa, kiva nähdä muitakin ei-ydinperheellisiä täällä

 

[smiley]

Hei kaikille ja onnea tasapuolisesti

Olen siis 30v ja kahden tytön äiti. Olemme uusioperhe, yhteiset lapset ovat 6v ja 7v ja bonuslapsi 16v. Uusin tulokas on saanut alkunsa keskeytetystä yhdynnästä riskit tiedostaen. Sovittiin että tulee jos on tullakseen ja tuleehan hän. Ensin oli pieni epäusko, mutta nyt niin innolla odotan kyllä tulevaa kesää. Tosin vähän ahdistaa ajatus kesän kuumuudesta ja siitä että on viimeisillään raskaana. Näin kahden lapsen äitinä kun jo tietää mitä on olla raskaana.
LA on tällä tietoa 24.7. Aiemmat raskaudet on mennyt toinen 2 viikkoa yli lasketun ja toinen syntynyt päivä ennen laskettua.

 

[Nappiskuu]

Heippa! Täällä kirjoittelee 31-vuotias esikoista odottava, nyt 7.viikolla. Yritystä miehen kanssa takana 23-vuoden alusta ja pari keskenmenoa tässä ehtinyt olla, viimeisin keskeytynyt keskenmeno heinäkuussa. Vähän skeptinen olo ollut näin alkuraskaudessa, että tuleeko tämä nyt onnistumaan kun sen verran ollut odottelua ja epäonnea matkassa. Edelliseen raskauteen verrattuna oireita on kyllä enemmän, joten toivoa on ja odotellaan miehen kanssa kovasti varhaisultraa seuraavalla viikolla Mukava saada ryhmän kautta vertaistukea ja jakaa kokemuksia, onnittelut ja tsemppiä kaikille tulevaan!

 

[Ennie]

Moikka! Täällä kohta 36v toista lasta odottava. Esikoinen syntynyt -19 ja tämä pikkukakkonen ei ollut mitenkään suunniteltu, hän siis ilmoitti olemassaolostaan ehkäisystä huolimatta. Alkupaniikin ja äidin ja siskon soittokierroksen jälkeen päätettiin, että pieni saa tulla. Puoliso oli kyllä jo alusta alkaen sitä mieltä että antaa tulla, mutta tilanne tuli niin puskista, että itse en rehellisesti sanottuna alkuun tiennyt mitä minä teen, olin aivan kauhuissani… Esikoinen on kuitenkin jo sen ikäinen, että vähän hirvittää ajatus aloittaa kaikki taas alusta, mutta pikkuhiljaa alan olla jo varovaisen innoissani. :)

 

[Sisitiili]

Moi! Minäkin uskaltauduin foorumille. Olen pian 28v. ja nyt ensimmäistä kertaa raskaana. Laskettu aika taitaa olla 20.7. Kaikki tähän raskauteen liittyvä on vielä ihan uutta ja olo on aika epätodellinen. Olimme kyllä puhuneet olevamme jotenkin valmiita perheenlisäykseen, mutta pääsi plussattu testi silti vähän yllättämään. Raskaudesta olemme innoissamme, mutta jännittää toki iso muutos. Alan jollain tasolla ymmärtää olevani raskaana, mutta että sisälläni kasvaa ihminen ja ensi kesänä meillä olisi ehkä vauva, lapsi.. Ehkä senkin ymmärtää tässä ajan kanssa. Nyt raskaus on niin alussa, että odotan vain ultraa kuullakseni kaiken olevan hyvin ja että pääsee kertomaan uutiset myös muille läheisille. Mieheni on kyllä tässä tukena parhaansa mukaan ja äitini myös, mutta ihana saada vaihtaa kokemuksia myös tätä kautta! Ja onnea vielä kaikille täällä!

 

[Chandon]

Täällä 34 v. esikoisen odottelija Jokunen vuosi sitten jo tänne kirjoitellut, lapsitoiveita kun meillä elätelty jo yli 4 vuotta, mutta nyt ekaa kertaa saa kirjoitella raskaana olevan roolissa, eikä vain lapsettomuus-puolella Parisen vuotta menty ilman varsinaista yrittämistä ja nyt yhtäkkiä aivan puun takaa päätti tärpätä! Edelleen on välillä epätodellinen olo, että ehkä en olekaan raskaana mutta kai se on oireiden ja kymmenen plussa-testin perusteella uskottava Varhaisultraa pitäisi malttaa odotella vielä 1,5 viikkoa, toivottavasti kuulee, että kaikki hyvin ja uskaltaa ehkä jo itsekkin päästää pahimmasta alkujännityksestä irti.

 

[Saraste88]

Moi, muutaman päivän kävin ensin lueskelemassa täällä ja päädyin nyt sitten liittymään. Olen 36v ensimmäistäni odottava, yhden km:n kokenut. Ensimmäinen raskauteni alkoi ensimmäisestä yrityksestä ja päättyi nt-ultrassa (rv13, 07/2024), kun todettiin että kohtu on tyhjä. Mitään vuotoa ei tuolloin ollut ja järkytys oli suuri. Olimme jo ehtineet kertoa sukulaisille ja totta puhuakseni olimme olleet todella naiiveja, emmekä olleet edes lukeneet km:n todennäköisyyksistä, tuulimunista, jne. Päätimme kuitenkin, että halutaan yrittää uudelleen heti kun mahdollista. Marraskuun alussa testi oli positiivinen ja 18.11. kävimme varhaisultrassa toteamassa, että kohdussa on nyt asukki ja syke näkyi. Laskettu aika on 9.7. Emme ole nyt kertoneet vielä kellekään, odotamme rauhassa 31.12. olevaa nt-ultraa ja seulontatuloksia. Pieni pelko edelleen asuu mielessä, mutta ensimmäistä raskautta voimakkaammat raskausoireet jollakin tavalla lohduttavat, että ehkä tällä kertaa kaikki on hyvin. Sekä avopuolisoni, että äitini ovat syntyneet heinäkuun alkupuolella, joten olisihan se ihanaa saada yksi heinäkuinen lisää sukuun.

 

[Mimo2]

Moi,
Olen käynyt pitkään täällä lukemassa keskusteluja, mutta en ole ehtinyt ja jaksanut osallistua. Aikaisempien kuukausien ryhmien perusteella vaikuttaa siltä, että keskustelu siirtyy jossain vaiheessa salaiselle puolelle, joten kaipa sitä täytyy koittaa päästä mukaan. Toista lasta odotan ja hoidoilla nämä molemmat on alkunsa saaneet.

 

[Soffis]

Moi! Oon täällä käynyt lukemassa keskustelua heti plussasta asti, mutta ei ole jaksanut ja kerennyt kirjoitella. Täällä 32-vuotias, odotan neljättä lasta ja laskettuaika 17.7. Helpolla ei ole tätä alkuraskautta päässyt kun 1-vuotias pitää kiireisenä, väsymys on ihan hirveä ja vellova oksetus on lähes kokoajan läsnä.

 

[Mapssen]

Heippa kaikille Olen seurannut keskustelua alusta asti mutten ole uskaltanut vielä kirjoitella tänne ennen kuin alan itse vähän luottaa raskauteen. Nyt 14+0 niin päätin uskaltaa. Yritystä takana pari vuotta ja 2km, toinen rv6 ja toinen rv11. Siitä jäänyt pelko että tämäkin menee kesken heti kun alan luottamaan ja innostumaan. Yritän nyt kuitenkin pikkuhiljaa totutella ajatukseen että jos tästä tuleekin toivottu lopputulos! Olen 34 ja mies 35, molempien ensimmäinen lapsi, useampi toiveissa. Hoidoilla saatu raskaus aikaiseksi. Kummassakaan ei mitään "vikaa" mutta kovasti lasta toivottiin ja koska ei julkiselle päästy kun oli "onnistuneita raskautumisia" (vaikka km päättyikin), niin päätettiin mennä yksityiselle. Kallista mutta koettiin asia meille niin tärkeäksi. Innolla odotetaan heinäkuuta