Esikoista odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Deb
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Deb

Deb

Päivystävä dosentti
Lokamammat 2018
Joulukuiset 2023
Kattelin että täällä on muitakin esikoista odottavia! Millasia ajatuksia pyörii päässä? Millasia tunteita käytte läpi? Mitä kysymyksiä (tyhmiä/hölmöjäkin) mietitte?

Ite oon tosi innoissani, ja samalla vähän kauhuissani, vaikka raskaus on enemmän kun toivottu. Tulee mietittyä että onko tää ja toi oire normaalia, kuuluuko tällanen asiaan, miltä tuntuu sit kun maha alkaa kasvaa? Tai kun vauva alkaa liikkua ja potkia? Jännittää edessä oleva tie tosi paljon, muuttuuhan tässä koko elämä täysin! Hyvällä tavalla tietenkin, mutta kyllä sitä miettii että tuleeko musta hyvä äiti? Osaanko mä? Kaikkee tällasta, tunteet keinuu laidasta laitaan, onnesta pelkoon ja takasin.

Vaikka kokoajan onkin onnellinen ja ilonen, mutta.. no kyllä te ymmärrätte varmaan :)
 
Samanlaisia ajatuksia! Tai siis todella sekavaa myllerrystä. Oon ollut tyytyväisesti omasta valinnasta lapseton ja ajattelin asian myös jatkuvan niin. Kuitenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana ajatus mahdollisesta lapsesta on vahvistunut ja nyt on vahvistuneet viivat tikuissa. :D en ollut oikeastaan valmistautunut siihen että raskaaksi tulo tapahtuu näin nopeasti. Kaikki on todella uutta ja outoa. Kavereilla on vielä verrattain vähän lapsia, en tiedä raskaudesta enkä vauvoista juuri mitään... :eek: eiköhän tässä ajan myötä opi, niin ne muutkin näyttää tehneen. Elämänmuutos ja uusi vaihe on tervetulleita, konkreettisin ja eniten iloa tuottava asia on tällä hetkellä ajatus äitiyslomasta ja pidemmästä paussista töistä. Kamalaa sanoa, mutta se on asia joka on mulle tuttu ja ymmärrettävissä. Odotan kovasti neuvolaa ja ensimmäistä ultraa, ehkä odotus tulee siellä jotenkin todellisemmaksi. Vielä tämä on niin kaukainen ja ihan sadulta tuntuvaa ajatusleikkiä..
 
Mä tiiän täysin ton, että tuntuu kaukaiselta! Vaan kyllä se aika rientää, mä tajusin että justhan mulla poksahti 4vk, kun ylihuomenna on jo 5!

Mulla on pikkuhiljaa alkanu iskee tajuntaan se, että lapsi tässä nyt on tulossa. 2v4kk yritystä takana, niin sitä on ollu hyvinkin hankala uskoo ja ymmärtää.

Pahimmat kauhut on hävinny sen mukana kun mies on ruvennu hokemaan että hän on kaikessa yhtä paljon mukana kun minäkin. Vaikee se on ajatella (näin ensimmäisen lapsen kohdalla ainakin) vielä mitenkään niin, kun tää lapsi on tällä hetkellä osa mua, mun sisällä kasvaa elämä! Mutta kyllä oon pikkuhiljaa ruvennu kuvittelemaan meidän pienen perheen, ja uskomaan miestä siinä että tottakai lapsen isäkin on yhtälailla lapsen kanssa sit. En tiedä selitinkö tänkin väärin, pää täynnä ajatuksia enkä saa niitä mitenkään järjestykseen :angelic:
 
Ai niin, ja sit on myös tää, että ihan alussa pelotti että voinko liikkua normaalisti, voinko maata sängyssä mahalteen jos se tuntuu hyvältä just sillon.. ja kaikkee muuta yhtä hassua :D
 
Mä oon myös ihan helisemässä noiden ruokarajoitusten kanssa. Eilen ravintolassa alkoi jo tuskinahiki hiipiä kun en tiennyt mitä voi tilata. Kaikessa oli jotain kiellettyä :mad:
 
Joo, mä en tiedä pitäiskö itkee vai nauraa noille ruokarajotuksille.. ite ajattelin mennä suurimmaks osaks ihan maalaisjärjellä! En rupee supertarkaks sen kanssa että voinko syödä toissapäivänä avatausta, jääkaapissa olleesta paketista juustoo..

Ja esim. pehmeistä juustoista jos tykkää, niin valion juustot on turvallisia, neuvolassakin annetaan sit ohjeita että niitä voi syödä. Listeriaa tavattu valiolla viimeks 10v sitte.

Ite kyllä vägän säikähdin aluks että enkö mä voi mitään syödä, mutta veikkaan että se lapsi kärsii siitäkin jos äiti stressaa kokoajan että mitä voi syödä ja mitä ei :)
 
Täällä myös esikoista odotellaan :)
Mulla myös samankaltaisia ajatuksia, outoa miten paljon tässä alle parissa viikossa on ehtinyt käymään asioita mielessään läpi :D Kaikki mahdolliset asiat mitkä voi mennä vikaan ym. Minulla myös sama juttu kuin enialla, eli en odottanut että näin nopeasti tärppäisi. Muutaman kuukauden kerkesimme yrittää kun kaksi viivaa ilmestyi testiin. Toisaalta on edelleenkin ihan epätodellinen olo mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin järjetön onnellisuus ja toivo siitä, että kaikki menee jatkossa hyvin <3
 
Me jätettiin ehkäisy pois 3/2017, eli äkkiä tulin raskaaksi :)
Sekavia fiiliksiä, vielä ei mitään kauheeta onnen tunnetta ole tullut mitä monen muun kirjoituksista näkee!!

Ikää on ja elämä muotoutunut jo omanlaisekseen, että miten sitä selviää näin suuresta muutoksesta. Onneksi mun mies on enemmän innoissaan kuin minä, eli tukea tulee olemaan :happy: !!

Minulla on hevosia ja näyttämö harrastus vie myös paljon aikaa, se harrastus joutuu nyt jäähylle vuosiksi. Mutta pitää muistaa että elämää on vielä vauva ajan jälkeenkin :angelic:
 
Neiti, mun viesteistä näkee luultavasti aika paljon tota onnellisuutta :D johtuu varmaan pitkälti siitä, että reilu kahden vuoden yritys takana ja nyt on sit tarrannu kii <3 toisaalta noin pitkän ajan ja niin monen epäonnistumisen jälkeen on kokoajan kauhee pelko, että pysyykö tää loppuun asti :( samaan aikaan tietenkin toivo siitä että pysyis <3
 
On aika epätodellinen olo siitä, että mikäli kaikki menisi hyvin niin olisin yhtäkkiä ensi vuonna pienen ihmisen äiti.. Josta mulla ja miehellä on vastuu seuraavat 18 vuotta ja joka tulee aina olemaan mun elämässä.. Josta tulee se tärkein ja rakkain.

Mun lähipiiriin ei pieniä lapsia ole kuulunut, ja lähisukummekin on aika "vanhaa", nuorimmat jäsenet ovat reilusti yli 20-vuotiaita.. Joten koko tämä vauvajuttu on mulle täysin uutta. :shy:

Suurimmaksi osaksi on sellainen tyytyväinen ja vähän epäuskoinen fiilis, mutta sitten välillä tulee sellasia pelkotilojen "humahduksia".. Mietin millaiseksi kroppa muuttuu, osaanko hoitaa vauvaa, miten selviän synnytyksestä.. Mörköjä tulee ja sitten menee..
 
Samoja ajatuksia, mulla on ollut vauva sylissä ehkä neljä kertaa, kummilasten ristiäisissä ja pari muuta. Vaipat olen vaihtanut vaan vanhuksille, mun lähtötiedot ja -taidot on siis todella vähäiset, on eletty aikuisten perheiden arkea niin kauan. Mutta ei kai se lapsen hoito voi ydinfysiikkaa olla, ollaanhan mekin täällä, eikä porukoilla ollut edes Googlea ja keskustelufoorumeita :D
 
Sanos muuta enia, tuntuu kauhealta ajatuskin että ei olisi internetiä apuna kun asioista ottaa selvää.. :confused: Vaikka tietysti turhien "kauhujuttujen" lukemista pitäisi kyllä välttää ja suhtautua mieluummin kaikkiin asioihin vähintäänkin varovaisen optimistisesti, että kyllä kaikesta selviää.. Vaikka helpommin ehkä sanottu kuin tehty!

Neuvoja kyllä varmaan tulee satamaan roppakaupalla lähipiiristäkin.. Oikein "innolla" odotan työpaikan tätien neuvoja ja vinkkejä mulle "nuorelle", kun tästä asiasta joskus kuulevat.
 
Täälläkin kaveripiiri sellanen, ettei oo lapsia kenelläkään. Mä oon veljenpoikaa hoitanu ku se oli pieni, mutta en niin paljoo että riittäis alkuunkaan. Luultavasti tuun hetken aikaa olemaan tosi varovainen sen vauvan kanssa, etten 'riko' sitä :D pääasia että niskaa tukee, sen verran tiedän! :)
 
Mä katoin eilen Youtubesta kaikenmaailman "how to" -videota vauvan pitelemisestä ja nostamisesta lähtien.. :shy: Sen verran kävi ahdistamaan kun tuntuu ettei asioista vielä tiedä yhtään mitään.
 
Mekin katottiin miehen kanssa vaipanvaihtovideoita eilen youtubesta, kun ei oo kumpikaan sitä ikinä tehnyt tai edes nähnyt. Onneks on kaikkii videoita nykyään helpottamaan jännitystä :D
 
Mä myös saan esikoisen. Mä oon ite suht varmoilla mielin vauvan hoidosta. lähipiirissä toosi monta vauvaa ja lisää tulossa. Eniten mietityttää varmaan tää raskaus. Et mitä kaikkee tulee ja ne oireet ja millasta se on sekä SYNNYTYS..
 
Pienitimantti, mäkin oon suht varma siitä että kyllä mä osaan lasta hoitaa, oon mä hoitanu muidenkin lapsia. Siinä tulee vaan nimenomaanse, että oon hoitanu muiden lapsia, se oma lapsi on mun, se on siinä kokoajan <3 ja jännittää se arki sen lapsen kanssa. Hyvällä tavalla <3
 
Tungen tänne teidän esikoista oottavien ketjuun, mutta aattelin, että voi olla helpottavaa kuulla, että meikäläinen kolmannella kierroksella ja samoja juttuja pohdin. Toki vauvan käsittely on jo hallussa, mutta muutoin sitä pohtii miten osaa olla äiti kolmannelle, oonko mä tarpeeksi hyvä, jaksanko oikeesti, miten kroppa muuttuu tässä raskaudessa, miten synnytys sujuu, miten imetys lähtee käyntiin jne jne jne. On se uutta ja ihmeellistä joka kerta!

Ja lapsen käsittely opetetaan synnärillä, sitä ei kannata ennakkoon jännätä :) Ei oo tosiaan mitään ydintiedettä ja nopeesti siihen tottuu ^_^
 
Moikkamoi! :cat: Tulen minäkin tänne höpöttelemään. Mulla ei ole vielä edes menkat myöhässä niin jännittää todella paljon miten tässä käy. En tuonne helmikuisten listaankaan vielä ole uskaltanut itseäni lisätä jos kuitenkin nyt menee ihan pian kesken. Plussa oli kyllä tosi selkeä, ja omalla kohdalla se ihkaensimmäinen <3

Meillä kaveriporukassa on ennestään paljon lapsia, mikä on todella kiva. En ole itse niitä kuitenkaan hoitanut, eli ihan kaikki tarvitsee oppia alusta asti! Noin puolitoista vuotta suhtautuminen pikkulapsiin on selkeästi muuttunut ja niiden kanssa leikkiminen ja muu on kiinnostanut ihan eri tavalla. Eikä tunnu enää niin vieraalta ajatus omasta lapsesta :) Miehelläni tämä prosessi on enemmän kesken, mutta varmasti ajan kanssa alkaa käsittämään koko hommaa :D

Tuo Pienentimantin esiin nostama asia SYNNYTYS, on kyllä yksi niin järkky asia, mitä en vielä halua liikaa miettiä :D Sen tietää että se on edessä (toivottavasti!) mutta ajatuksen tasolla ei todellakaan houkutteleva juttu. Vaikka sen verran olen miettinyt, että kaikki lääkkeet ottaisin ja alateitse mieluusti.

Ja myös raskauden sujuminen mietityttää. Tiedän että se voi olla lähes helvettiä joillekin harvoille ja toivon totisesti että pääsisin helpommalla kuin jotkut muut tämän kanssa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top