Minä oon 28v, mies täyttää lauantaina 36. Aikamoista synttärilahjaa odotellaan miehelle siis, kun ultra on perjantaina. :) Toivottavasti saadaan vuodattaa onnen kyyneleitä ennemmin kuin surun. Mikäli tyyppi (tai huh, mikseipä tyypit, kun sitä kaksosgeeniä suvussa tosiaan on) ei malta ihan laskettuun aikaan asti, saattaa hän saapua maailmaan ennen kuin täytän 29. Tammikuun lopulla kun on omat synttärit.
Oireista vielä sen verran, että itselläni elämä on tällä hetkellä suhteellisen normaalia. Maha on kyllä kasvanut, rinnat myös, mutta muuten tällä hetkellä elän aika lailla normaalia elämää. Liikkuminen on vähän raskaampaa ja yöllä pitää käydä vähintään yhden ylimääräisen kerran vessassa (mikä on muuten to-del-la ärsyttävää), mutta muuten sanoisin, etten tietäisi edes olevani raskaana. Kertaakaan en oksentanut viikkojen varrella, vaikkakin pari kertaa yökkäilin, ja muistakin oireista ärsyttävää oli lähinnä tuo väsymys. Aluksi stressasin kamalasti tästä oireettomuudesta ja siitä, onko kaikki kunnossa, mutta oon nyt päättänyt, että elän normaalia elämää ja katsotaan mihinkä se tästä eteenpäin sitten vie. :) Jos jotain on tapahtunut, en ole itse voinut sille mitään... Perjantaita kuitenkin jännätään molemmat omalla tahollamme ja toivottavasti pieni näyttäytyy meille terveenä. :)
Naurattaa muuten, kun oon jo useamman kerran nähnyt unta siitä, että olen unohtanut olevani raskaana ja vasta toisen siiderin kohdalla muistanut, että hups, eihän tän näin pitänyt mennä. :D Tosi elämässä ei oo kuitenkaan ollut mitään ongelmaa asian kanssa. :)