Esikoisiaan odottavat

Moikka! Täälläkin esikoista odotetaan ja rv6+4 menossa. Syyskuusta asti toivottu lasta ja jospa tämä pysyis matkassa loppuun saakka.. Mulla tosiaan yks keskenmeno takana joululta ja tätä alkuraskautta on kyllä stressannu tajuttoman paljom.. Maanantaina on onneksi ar-ultra niin josko sen jälkeen osais ottaa vähän rennommin, vaikka kyllä nyt on jo vähän varmempi olo mitä vaikka viikko sitten...

Mies on kyllä yhtä onnellinen niinku minäkin ja on kyllä ollut luottavaisemmalla mielellä koko "lapsen tekoprojektin ajan" mitä minä. Se on muistanu hokea että "kyllä mekin vielä lapsia saadaan" kun itellä epätoivo iski...
 
Ihania reaktioita teidän miehillä, mulla on taas ihan päinvastoin: mulla oli tuulimuna tammikuussa ja sitä ennen ehdin olla 8 viikkoa raskaana, jonka ajan mies oli tosi lunkisti. No nyt kun tärppäs uudestaan, miehen reaktio olikin että "wtf, it happened too fast" kun näytin sille pissatikkua. Ja ihan siis yhdessä päätettiin jättää ehkäisy pois, että luulisi hänen ymmärtävän seuraukset. :D
 
Ensimmäinen tulossa, la 23.1. Keskenmenot tammikuussa 6+2 ja maaliskuussa 5+0. Ei uskalla vielä iloita, nyt rv 5+4. Varhaisultraan 12.6 jos sinne asti päästään! Toivotaan!!!!!
 
Ja raskautuminen ei todellakaan käynyt mun mielestä nopeasti, kerettiin vuosi jyystämään ilman haluttua lopputulosta.
 
Meillä kävi kyllä haipakkaa. Heti, kun ehkäisy jätettiin laatikkoon niin tärppäsi seuraavasta ovulaatiosta. Siitä olen kyllä enemmän kuin kiitollinen, kun isoveljeni vaimonsa kanssa yrittivät 7 vuotta ja valtaosa hedelmöityshoidoissa (nyt 3 v. kaksospojat), ja sitä vieressä seuranneena pieni kammo takaraivossa oli alusta asti, että mitä jos itelläkin vaatii reippaasti aikaa Mutta onneksi näin!

Nipanen, peukut pystyssä, että tällä kertaa onnistuu!
 
Nipanen täälläkin pidetään peukkuja, että pysyis matkassa loppuun asti! :)
 
Kiitos tsempeistä markerolig ja Pau91! Onnea teidänkin odotukseen :) Lapsi ois enemmän kun odotettu ja toivottu! Ja ikääkin sen verran ettei kauhian montaa yritysvuotta jäljellä.. Meillä näyttää olevan Pau91 sama la! :)
 
Mulla on kans "tämänhetken laskujen mukaan" sama la kuin teillä. :) Ajattelin kuitenkin odotella vähän virallisempaa aikaa ennen kuin lisäilen listoille. :)
 
Täälläkin esikoista odotetaan, 8+2, la 5.1. Pelotti tosi paljon varhaisultraan saakka, mutta kun kaikki oli siellä hyvin, niin nyt uskaltaa alkaa nauttiakin raskaudesta.
 
Kiitos Nipanen! Onnea myös sulle odotukseen, toivotaan, että ultrassa kaikki hyvin! Kävin ultrassa tällä viikolla, eli 7+.
 
Mullakin eka tulossa, lasketusta ajasta on kaksi eri versiota, toinen joulukuussa ja toinen tammikuussa :)
 
Onnea kaikkien odotukseen <3 minä myös odotan esikoistani 6+2 menossa ja ultra parin viikon kuluttua niin tietää sitten, onko pieni mukana. Miehelle lapsi olisi toinen :) Eilen illalla tuli yhdellä vessakäynnillä hieman rusehtavaa vuotoa, mutta sitä ei ole enään tänään näkynyt, mutta itkuksi pisti heti, pienokainen on niin toivottu, että mahdolliset km:t tuntuu ajatuksena jo aivan ylitsepääsemättömiltä. Vaikka meillä siis raskauduin heti toisella yrittämällä, mutta tämä ikuinen katastrofin odottelija ei usko, että niin hyvää onnea voisi käydä. Eli pitkät pari viikkoa, ja mahdollisesti kuukaudet) edessä.
 
Täällä kans odotellaan esikoista :) Miehelle kylläkin toinen. Monen vuoden vauvakuumeilun jälkeen tuntuu hyvin epätodelliselta koko raskaus :D Heti ekalla yrittämällä tärppäsi mikä tuntui pessimististä oudolta. Olin jo varautunut että joudutaan yrittämään kauan ja menemään hoitoihin yms.. eihän mitään näin ihanaa voi MULLE tapahtua näin helposti (km pelko kummittelee tämän vuoksi myös vahvasti) :D Täällä tänään 6+1 ja parin viikon päästä olis eka neuvola :)

Onnea ja tsemppiä kaikille esikoisiaan odottaville <3
 
Onnea teillekin! Minä olen kanssa tällainen pessimistinen katastrofin odottaja, että jos joku voi mennä pieleen niin varmasti menee. 12. päivä on ar-ultra ja siihen asti kylä varmasti päässä pyörii enemmän ne nehatiiviset pelot kun innostuneet odotukset ym, koska noh, luonne vaan on tällainen. En silti tiedä, olisnko yhtään positiivisempi, jos ei olisi esikoinen ja ensimmäisestä yrityksestä tärpännyt. Varmaan vasta synnytyksen jälkeen uskallan lopettaa tän "jotain menee varmasti pieleen" -fiiliksen. :D
 
Sama, vaikka on onnellinen niin ei vielä 100 % uskalla silti iloita, kun ultraa ei vielä ole ollut. Meillä ultra on 20.6., ei siihenkään onneksi ole kuin 2,5 viikkoa. Toivon, että ultran jälkeen uskaltaisi hieman iloita enemmän. Todella ihmeellistä ylipäätään kaikki, kun kuulostelee kehoa ja sen myllerryksiä, joten eipä ihme ettei tätä vielä ymmärrä :joyful:

Niin joo ja mies oli todella onnellinen myös ja ihmetteli hieman ymmällään, kuinka tehokasta toimintaa oli :happy: kovasti tukee, kyselee vointia js rauhoittelee.
 
Mä olin varma raskaudesta jo ennen testiä. Menkkojen olisi pitänyt alkaa maanantaina (ei alkanut), keskiviikkona alkoi klo 10 öllötys, mikä toistui torstaina ja perjantaina. Oltiin sovittu, että testi tehdään lauantaina, koska kumpikaan ei olisi halunnut mennä töihin sen positiivisen testin jälkeen :D
Eli lauantai (13.5) aamupissasta tein TODELLA vahvan plussan, se näkyi siinä heti, eikä vasta parin minsan päästä (toisaalta, aikaisempaa kokemusta ei plussatesteistä edes ole, eli ensimmäinen raskaus ikinä!). Eli ei ollut yllätys, eikä mitään "paniikkikohtaustakaan" kummallakaan.
Sitten alkoi kauhea huoli, että pysyykö kaveri mukana. Mutta olen onnistunut rauhoittelemaan itseäni ja nauttimaan olosta. Mies on jotenkin ihan täpinöissään, toki myös vähän "peloissaan" tulevasta (kukapa ei!?).

Me on käytetty vain keskeytettyä yhdyntää "ehkäisynä", mutta hyvin se toimi! Vuoden vaihteen tienoilla päätettiin lopettaa keskeyttäminen ja sitten huhtikuussa tärppäsi, ilman sen suurempaa yrittämistä :) kokoajan ollut sellainen fiilis, että saa tulla jos tulee, eli siksi tuo keskeyttäminen on ollut ihan ok vaihtoehto. En ole koskaan käyttänyt mitään hormoneita.
 
Täällä myös ensimmäistä ootellaan :) mies on kuin viilipytty, on vaan niin rauhallinen ja toitottaa mulle että kaikki on hyvin :) eilen vähän jänskätti molempia ultrassa, mut kun toukan näki niin mieli rauhottui..
Pahin stressi on kyllä laantunut :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top