Kuinkas moni odottaa ensimmäistään? Olisi kiva saada asiasta keskustelua. Itsellä yksi raskaus takana joka päättyi rv12, eli nyt sitten ensimmäistä lasta odotan syntyväksi. Jos näin voi sanoa :)
Esikoisiaan odottavat
- Ketjun aloittaja Ihmemaanlapsi
- Aloituspäivämäärä
Tulipa hölmösti ilmaistua asia :D pointti varmaan selkeni silti!
Me jätettiin jouluna ehkäisy pois miehen pyynnöstä, ja ajateltiin että tulee ku tulee. No, ovista ei tarkkailtu ja kiertokin oli mitä oli. Huhtikuussa menkkojen jälkeen mies kysy että koska mulla ovis ja kerroin sitten, ja hän totes että nyt hän sen vauvan tekee. Oviksen aikaan pupuiltiin ja mies hoki koko ajan että nyt tulee vauva ja mä vaan naureskelin :D ei mennyt ku viikko ni tein positiivisen testin :) kyllä se mies sitte sen lapsen teki ja ollaanki tätä asiaa naureskeltu 
Esikoista täälläkin kovasti odotellaan. Pääsiäisen jälkeen jätettiin ehkäisy pois yhteisestä päätöksestä, itse laskiskelin kyllä ovulaatiota, mutta ei mitenkään kalenterin mukaan eletty. 
Sitten alkoi menkat, ja siitä tasan 7 päivää myöhemmin tein ensimmäisen positiivisen testin, nyt tehtynä yhteensä kolme, koska nuo välissä olevat menkat vähän sotki tätä kuviota.
Itse olen kovin paha stressaamaan aina kaikesta, mites te muut ensikertalaiset, ootteko osanneet nauttia tiedosta ja raskaudesta, vai onko samaa kuin täällä, vähän ylihuolehtimista kaikesta, mistä ei ehkä tarvitsisi huolehtia?
Sitten alkoi menkat, ja siitä tasan 7 päivää myöhemmin tein ensimmäisen positiivisen testin, nyt tehtynä yhteensä kolme, koska nuo välissä olevat menkat vähän sotki tätä kuviota. Itse olen kovin paha stressaamaan aina kaikesta, mites te muut ensikertalaiset, ootteko osanneet nauttia tiedosta ja raskaudesta, vai onko samaa kuin täällä, vähän ylihuolehtimista kaikesta, mistä ei ehkä tarvitsisi huolehtia?
Esikoista täälläkin kovasti odotellaan. Pääsiäisen jälkeen jätettiin ehkäisy pois yhteisestä päätöksestä, itse laskiskelin kyllä ovulaatiota, mutta ei mitenkään kalenterin mukaan eletty.
Itse olen kovin paha stressaamaan aina kaikesta, mites te muut ensikertalaiset, ootteko osanneet nauttia tiedosta ja raskaudesta, vai onko samaa kuin täällä, vähän ylihuolehtimista kaikesta, mistä ei ehkä tarvitsisi huolehtia?
Alkuunsa stressasin raskaustestin viivan vahvuutta, pelkäsin että kkm tai kohdunulkoinen. Oireettomuuskin stressas. Nyt kun oireet on ihan helvetillisiä ja alkuraskauden ultrassa käyty ja siellä kaikki hyvin niin osaan kyllä nauttia jo! Markerolig kävitkö ar ultrassa? :) tai aiotko?
Pau91
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä kyllä kans yks stressaaja, en oikeen osaa vielä nauttia tai ymmärtää tilannetta! Mies on sitä mieltä, ettei kannata tuhlata varhaisultraan, siitä vedin tänää ekat kiukkuitkut, hah, kaikkea nää hormonit kans teettää. Mutta silti yritän pysyy toiveikkaana, et pikkusen sais tammikuussa syliin! :)
nopeaa toimintaa kovasti toivotulla pienellä
Tosiaan tuo oireettomuus itseäkin vähän hämmentää, mutta Oireet-ketjua lukeneena havaitsin, että oireettomia on "yllättävän paljon", joten ei pitäisi siitä tässä kohtaa vielä stressata sitä määrää mitä jo teen :D
Ja en ole ar-ultrassa käynyt vielä, kovasti kyllä miettinyt ja pohtinut. Mutta en halua, että käy niin, että sinne menee liian aikaisin ja sitten huolestuu siitä liikaa.
Ja Pau91, täällä mies on kans vähän sitä mieltä, hän on sellainen rauhallisuuden ja järjen perikuva ja minä olen tällainen pelokas hätähousu, joka tekee kärpäsestä härkäsen ennen kuin se kärpänen on edes näköpiirissä. :D Käskee vaan olla lunkisti ja sanoi, että ihmetellään sitten sen jälkeen vähän enemmän, kun olen soittanut neuvolaan ja tiedetään sitä kautta ehkä vähän enemmän.
Tiettekö mä olin jo et haluan rv10 aikoihin vielä yksityiselle ultraan ja sanoin miehelle asiasta joka nauroi mut ihan penkin alle et miks ihmeessä :D nomut ku mä haluun! Sanoin että meen vaikka salaa :D ehkä pitää vaan malttaa se oma mieli sinne nt-ultraan.
Voisin niin kuvitella meillä saman keskustelun, Ihmemaanlapsi. :D "odota nyt vaan, kaikki aikanaan." Vaan kun itse olen hirvittävän hätäinen, plus koska tämä raskaus on enemmän kuin toivottu, haluaisin "varmemman varmuuden" tästä. Tokaisi vain, että eikö kolme positiivista testiä riitä todistamaan.. :DD
Kun ei se vaan riitä! :D mähän haluaisin edelleen tehdä testejä, että näkis onko siellä vielä jotain. Viikko kaks taaksepäin sanoin että haluan digitaaliseen testiin sen 3+, ja että aion hakea sen apteekista, mies niin tyrmäs koko ajatuksen :D asiasta kolmanteen, miten teillä on miehet suhtautuneet raskauteen? :)
Meillä mies oli vähän hämillään ensin, kun tokaisin tehneeni positiivisen testin. Sitten se hymyili ja sanoi, että meille on nyt tulossa Storm pooper, suostuin, että meille myöhemmässä vaiheessa tilataan tollainen body, vaikken itse Star Warsista liiemmin perusta. :D Mutta hyvillä mielin ja innoissaan, kun kerta yhteinen päätös oli jättää ehkäisy pois. :)
No hyvä juttu! Meillä on kaks koiraa jolle mies haluis nyt isosisko ja isoveli-paidat :D luetaan joka viikko kyseisen raskausviikon tekstit kirjasta ja on kans ottanu hyvin asian, myönsi kyllä että häntä vähän pelottaa (miehellä huono isäsuhde joten ei halua "epäonnistua" kuten oma isänsä)
Täällä on kyllä tuotakin ilmassa. Ollaan siis molemmat tänä vuonna täyttämässä 27 -vuotta, miehen isä häippäsi kuvioista tämän ollessa noin 12-vuotias. Nykyään ovat kerran, kaksi vuodessa yhteyksissä, mutta ei voi sanoa isä-poika -suhteeksi. Osittain hänkin pelkää epäonnistuvansa, mutta sanonut heti perään, että omien kokemusten perusteella ei aio koskaan tehdä omille lapsilleen samaa.
Mä myös odotan esikoista! Meillä on lapsettomuutta takana yli 2,5 vuotta ja hoidoissa oltiin vuosi ennen tärppiä. On tää jännää!! Vähän väliä tulee mieleen tyhmiä kysymyksiä, joita sitten googletten :D keskenmenoa en enää pelkää, ku alkuraskauden ultran jälkeen lääkäri sanoi keskenmenoriskin olevan 5 % luokkaa, sillä ultratessa sydän sykki ja pieni oli oikeassa paikassa. Muuten ollut aika vähäoireinen raskaus. Tainoh, ei oo vertailukohdetta :D tuntuu kuitenkin, et oon aika helpolla päässyt!