Esikoinen toiveissa

Minulla pari kuukautta sitten tuli kauheat vatsakivut. Makasin töissä lattialla ja itkin. Pääsin kun pääsin kotiin ja sattui niin, että huutaa piti. Soitin terveyskeskukseen ja eivät ottautuneet koko asiaan. Käskivät aamulla mennä takaisin.

Aamulla menin terveyskeskukseen ja lääkärin ensimmäinen kysymys oli "voiko sinulla olla klamydia" No ei voi... Lekuri laittoi keskussairaalaan ja siellä jouduin suoraan kirurgille.
Ensimmäinen epäily oli kohdunulkopuolinen raskaus.

Syypää olikin suurempi kysta. Lääkäri painoi vatsasta ja kipu helpotti. Se poksahti siihen! Seuraavien menkkojen aikaan tuli kaikki ylimääräinen vuodon mukana pois.

Tsemppiä!!! ♥
 
Nakro: kiitos vIestistä siulekki ja omasta tarinasta :) ainoa mikä on minulle oikeesti epäselvää ja vaivaa mieltä on se että milloin kystan jälkee sitten tulee menkat? vai mitä kierrolleni nyt tapahtuu? vai jääkö ne kokonaan pois? Ainoa mitä tiedän niin kysta vuotaa vatsaontelooni verta! Auttakaa jos tiiätte jtn menkoista kystan kanssa. <3 nyt kp39
 
Haikaranyytti, mulla tuli ihan normaalisti kystasta huolimatta. Yritä rentoutua ja olla huolehtimatta. Sulla on kuitenkin tulossa kontrollikin kystan suhteen. Nuo kystat ovat tosi yleisiä ja monesti ne löytyy sattumalöydöksenä ultran yhteydessä eikä nainen niistä välttämättä ole edes ollut millään tavalla tietoinen.
 
Moikka kaikki! :)

Koitin vähän lukea teidän juttuja kun en ole taas moneen viikkoon ehtinyt/muistanut täällä puolella käydä. Uusia nimiä oli ainakin tosi monta! :) tervetuloa kaikki ja tsemppiä! :)

Täällä ollaan seitsemättä viikkoa sairaslomalla. Oksentelu senkun jatkuu, tosin nyt jo pari päivää mennyt ihan ok ja melkein kaikki pysynyt sisällä. En uskalla vielä iloita kuitenkaan. Pahaolo riivaa silti jatkuvasti. Tää alku on ollu henkisesti (ja fyysisestikin - painokin tippunut useita kiloja) paljon raskaampi kun olisin voinut kuvitella, ja vaikka todella toivottu ja odotettu tää uutinen oli niin oon vähän pelästynyt mun omia ajatuksia välillä. Tuntuu etten oo päässyt yhtään iloitsemaan ja koska kokoajan on niin paha olo etten pääse kodista lähtemään edes kauppaan moneen viikkoon, on pyöriny mielessä kaikkea keskenmenotoiveista lähtien jotta olo vaan parantuisi. Meen ensi viikolla neuvolapsykologin kanssa juttelemaan näistä tuntemuksista, mies ehdotti että jos sellainen auttaisi. Tuntuu et oon ollu vaan ihan yksin ja ettei kukaan ymmärrä. Kellään lähipiirissä ei oo ollut tällästä tiputukseen asti vievää oksentelua ja pahaa oloa koskaan. Eikä mun oloa yhtään helpota se tuska kun soimaan itteäni et miks ees ajattelen tollasta, sehän olis maailman kauhein asia enkä mä sitä oikeasti toivo. Pelottaa että en rakasta vauvaa kun se syntyy ja nyt jo oon välillä jopa vihainen sille tästä olosta, ihan typerää eikö! Jospa tää tästä helpottaisi ja pääsisin nauttimaan raskaudesta ja takas normaaliin elämään. Tänään on menossa 11+3 ja 10 päivää enään nt-ultraan. Onneks ollaan miehen kanssa jo kuunneltu dopplerilla sydämensykkeitä ja se hevosenlaukka on kyllä niin ihanaa kuunneltavaa, et ainakin sen suhteen kaikki on hyvin ja vauva hengissä. Toivottavasti siellä ultrassakin sit on, se on sellanen rajapyykki jota ollaan odotettu kun kuuta nousevaa :)

Toivottavasti tää ei nyt ollu mikään pelotteluviesti, mä taidan kuulua siihen aika pieneen prosenttiin joka tälläsestä olosta kärsii! Toivottavasti saatte kaikki pian plussat!!! <3

Tsemppiä ja ihanaa kesän odotusta kaikki!!
 
Muokattu viimeksi:
Ihana kuulla Sarina, että sydänäänet kuuluu :) mulla ei käynyt niin hyvin, kun herne oli mennyt pois viikolla 8+. :(
Tänään olis 12+0 ja olis ollut aika nt-ultraan :S
 
Hei Sarina, kiva kun tulit kertomaan kuulumisia :) Mutta onpa harmi että pahoinvointi vaivaa noin kovana vieläkin!! Hyvä kuitenkin jos viimepäivät ovat olleet jo parempia, toivotaan että se alkaa pian helpottamaan ja pääsisit kunnolla nauttimaan raskaudesta :Heartred

Älä yhtään koe huonoa omatuntoa, kaikki nuo pelot käyvät varmasti monen odottavan mielessä. Rohkeutta on juurikin tuo että uskallat puhua asiasta, tunteistasi ja peloista. Hyvä että pääset keskustelemaan myös neuvolapsykologin kanssa, arvostan kyllä rohkeuttasi ja sitä ettet jää kotiin yksin ajatustesi kanssa.

Ja tuntuu varmasti ihanalta kuulla pikkuisen sydänäänet :love7 Oletkin jo melko pitkällä viikoissa! Onneksi pian pääsette myös näkemään vauvan, konkretisoi varmasti tilannetta ja jos sitä uskaltaisi vähän hengähtää ja luottaa että kaikki menee hyvin.

Kaikkea hyvää sinne! Tulehan aina välillä kertomaan kuulumisia :)
 
Sarina1, tosi ikävää että oot saanut noin ikävän pahonvoinnin. Uskon kuitenkin että esim. Täältä foorumilta löytyy vertaistukea ja kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista! Hyvä että olit varannut aikaa psykologille, itse kävin tosin eri tilanteista juttelemassa tuossa alkuvuodesta ja kyllä se oli yllättävänkin helpottavaa saada purkaa tunnot jollekin joka ei tuomitse ja kuuntelee ja osaa kysyä juuri oikeat kysymykset :) toivottavasti siitä on sinullekin apua. Uskaltaisin kuitenkin väittää ettei tuo pahoinvointi koko raskautta kestä ;) pääset varmasti vielä nauttimaan pienestä ja en usko että sillä hetkellä kun saat pienen nykerön syliisi ettetkö voisi häntä rakastaa. :) ole vaan huoletta siellä kyllä kaikki vielä menee paremmin päin :)!
 
Nyt vasta alkoi raksuttaa, että onkohan mullakin joskus ollut joku kysta tai jotain. Kerran sain todella pahat kivut oviksen tienoilla, kesti useamman päivän tosin pahin kipu ei niin pitkään. En enää muista tarkalleen. Mutta en sitten lopulta mennyt lääkäriin, kun meni ohi itsestään. En muista, että kuukautiset olis ollut myöhässä sen takia. Tosin paha sanoa näin kauan jälkeenpäin, mistä oli kyse.

Sarina, ihana kuulla susta ja että pienen sydän sykkii! Tosi hyvä että pääset juttelemaan psykologin kanssa. Ei varmasti mikään ihme tai harvinaisuus, että jos on noin huono olo niin saa ristiriitaisia tunteita. Pitkä huonovointisuus ei tee hyvää kenenkään pääkopalle. Mun yhdelle työkaverille kävi noin, joutui olemaan monta viikkoa sairaslomalla ja paino putosi. Sen olo kuitenkin kohentui loppupuolella, pystyi tulemaan töihin ja synnytys meni hyvin. Voimia sulle, on vielä matkaa että saat nyytin syliin mutta kyllä se sieltä tulee! :hug013

On. Mulla on tämän ketjun päivitys jäänyt vähän vähemmälle, mutta nyt eletään taas piinapäiviä. Tällä kertaa tehtiin eka inssi gynen ohjeen mukaan kp12. Sitten jännäsin tuleeko ovis niin aikaisin, että siitä on jotain hyötyä, mutta ehkä siellä jokunen sitkeä simppa oli vielä hengissä kun ovisplussa tuli kp15 ja ovulaatio siis kp16. Mutta varmistukseksi saatiin onneksi tehtyä vielä toinen inssi silloin kp15, eli nyt kaikki pitäisi olla hyvällä mallilla. Mulla on edelleen tosi rento olo, en tiedä johtuuko menneestä taukokierrosta vai kesän tulosta joka aina tekee mut onnelliseksi. :) Mutta nyt menossa siis kp 17/31.
 
Sarina, ihanaa että kuulet dopplerilla pikkuisen sykkeet! Ja varmasti tuossa tilassasi pahoinvoinnin kanssa tunteesi ja ajatuksesi ovat ihan normaaleita. Uskoisin, että jokaisella äidiksi tulevalla tulee samankaltaisia tunteita jossain vaiheessa ja luonnollisesti varmaan tuollainen rankka pahoinvointi voimistaa niitä vielä. Toivottavasti pahoinvointi helpottaisi viimein ja pääsisit nauttimaan raskauden toisesta kolmanneksesta ilman sitä.

Vastoin kaikkia odotuksia ja luonnon lakeja, taisin tehdä tänään positiivisen raskaustestin...:love017
 
Muokattu viimeksi:
Starling!!!!!!!!??? Oikeasti!? ONNEA!!!! <3 aivan ihanaa! Sinä oot niin ansainnu sen! Melkeen pillahdin itkuun täällä.

Ja kiitos kaikille kannustavista sanoista! :) ootte ihania!
 
Ihanaa starling onnea onnea onnea! :)<3

Osaako kukaan kertoa, miten vahva täytyy olla ovulaatiotesti, että sen voi tulkita ovulaatioksi? Olen tässä oikeastaan päivittäin melkein tehnyt ja joka testissä näkyy haalea viiva, ettei vaan raskaushormonit vielä näkyis kkm jälkeen??

En ainakaan itse tulkitse niitä ovulaatiopäiviksi, koska eihän se montaa päivää voi kestää.
 
Ninni22, ovulaatiotestit antavat haaleaa viivaa läpi kierron. Testiohjeiden mukaan vasta tasavahva tai kontrolliviivaa vahvempi testiviiva tarkoittaa positiivista ovulaatiotulosta. Kaikilla ei vissiin testiviiva ihan tasavahvaksi tummu, mutta kun jaksaa testailla ahkerasti, niin oppii tunnistamaan testistä, mikä itselle on se positiivinen tulos.
 
Moikka vanhat ja terve 'uudet' ! :)

Mä oonki tässä vähän takapakkia pidelly... Ihan vaan tän oman pääkopan vuoksi, että sais vähän kuumetta laskettua :shy: Onhan täs tietty ollu nyt ohjelmaaki, ku töissä pitäs kayädä ja muuttoa tehdä...

Eli tosiaakin lähti viimeksi vuoto yltymään, joten se kuumeilu jäi taas taakse. Nyt jo menossa kp11 ? Aika menny jotenki nopeesti ja maholliset tärppipäivät lähtee pyörii ens viikolla...?

Tunnen itteni jotenki 'kauheeks', että olen selän melkee teille ihanille naisille kääntäny !:sad001 Pahoittelut siitä. Mä käyn aina välillä uusia tekstejä lukemassa, mutta vastauksia en oo aikaseks saannu. Eikä tänne omaankaan suuntaan mitään erikoista kuulu. Näillä mennään, mutta kovastihan sitä takaraivossa plussaa toivois :cat:

Mutta silti täällä hengessä mukana ! Kyllä varmaan taas aktiivisemmaks muututaan, kun laatikot on saatu kannettua ja uusi koti saatu 'rakennettua'. Ihanaa kun pääsee taas uudestaan järjestelemään paikkoja ja sisustamaan ! Pysyy mun mieli virkeenä :wacky:

Suunnitelmia tälle kierrolle ei ole. Mä pidän visusti ne viimiset ovistestit piilossa ja ihmetellään sit vasta, kun tätiä ei näykkää. Toivon että tähän pystyn ! Eipä ala oma pääkoppa tepposia tekemään :grin

Palailen taas asian ytimeen joku päivä ! Täytyi tulla ilmottamaan, että hengissä vielä ollaan ! :p
 
Hirmu paljon onnea Starling! :smiley-angelic003

Kuinka kauan ehditte kokonaisuudessaan yrittää? Ihania nää plussauutiset, muistuttavat siitä, että kaikki on mahdollista ja jokaisen meistä vuoro tulee vielä. :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top