eroahdistus

Keskustelun 'Laskettu aika helmikuussa 2014' aloitti panda, 19 syys 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. panda Tuttu foorumilla Helmikuunmammat 2014

    Googlailin, että eroahdistus voi alkaa 6-9kk iässä. Näkyykö kellään?

    Meillä poika lievästi vierastaa, jäykistyy, mutta oppii nopeasti luottamaan vieraaseen kuitenkin. Neuvolatädille päästetään itkut, kun pyörittelee sillä tavalla outoihin asentoihin. Muutaman kerran on tullut vaativa huuto, jos olen kadonnut näköpiiristä, muttei mitenkään suuresti.

    Mutta sitten nää yöt parin viikon ajalta. Olen laiska ja kopioin kirjoittamani viestin tuolta foorumin alaosasta:
    "Vanha ketju, mutta meillä juuri poika nyt 7,5 kk, on aina nukkunut kohtuullisen hyvin, tuossa 6kk tienoilla jopa pari yötä meni kokonaan ilman yöheräämisiä. Mutta nyt, toisina öinä itkukohtauksia tunnin välein, toisina öinä valittelua vartin välein.. Joskus kuitenkin loppuyöstä yksi tai pari 2-3 tunnin unipätkää. Tätä jatkunut pari viikkoa. Olen pohtinut oisko
    -hampaat
    -allergia
    -korvatulehdus yms. vaiva
    -eroahdistus
    -uuden oppiminen
    Hampaita ei näy vielä, ruoka-aineiden kanssa tässä tarkkailen ja kokeilen erilaisia vaihtoehtoja. Päivisin poika ei ole mitenkään kipeän oloinen, mutta toivottavasti ei olisi mitään vaivaa, olen miettinyt pitäisikö lääkärillä kuitenkin käydä. Uuden oppiminen olisi siinä mielessä, että poika on nyt oppinut nousemaan konttausasentoon ja yleensä löydänkin hänet heränneenä tästä asennosta. Eroahdistusta taas siinä mielessä, että valitteluihin auttaa yleensä (kyljelleen kääntäminen ja) silittely, ja silittelyn loppuessa taas vähän ajan päästä valitus alkaa taas. Myöskään isin syli ei yöllä kelvannut."
  2. blaueblumme Tuttu foorumilla

    vaikeahan noista on sanoa. itse varmaan sulkisin pois korvatulehduksen lääkärinkäynnillä. sehän voi olla muuten oireeton mutta just öisin oireilla, kun se märkä siellä korvassa painaa.

    ruoka-aineallergiaa kun olen omani kohdalla pohtinut poskien punoituksen vuoksi, neuvolasta kerrottiin että lähetteeseen vaaditaan tuota yöitkuisuutta mutta ennen kaikkea poikkeavaa kakkaa. terve iho vaippa-alueella myös sulkee pois ruoka-aineallergiaa.

    meillä hieman on näkynyt tuota vierastusta jo pitkään, niin että vieraampien ottaessa katsekontaktia poika kääntää päänsä pois, mutta hymyillen samalla. pikemminkin vaikuttaa siltä että poika ujostelisi sen enempää pelkäämättä.

    ihan muutaman kerran on käynyt niin että on pillahtanut itkuun kun tuntematon on tuonut naamansa aivan liki pojan naamaa, mutta yleensä jo alahuulesta näkee milloin on vaarassa näin käydä, ja vanhempien rohkaisulla tilanne on ohi ennen kuin kunnolla alkaakaan.

    meillä on elinympäristö sellanen että vieraita ihmisiä näkyy päivittäin, mutta heitä kohdataan turvallisesti äidin ja isän sylistä. ehkä vierastusta voisi olla enemmän jos oltaisiin aina kotona kahdestaan pojan kanssa.

    en tiedä onko meillä oikeastaan eroahdistusta, mutta minä en ole jättänyt poikaa paljonkaan muiden hoitoon, isälleen korkeintaan muutamiksi tunneiksi. jos poika oikein kovasti mielensä pahoittaa väsyneenä/hampaista kipeänä yms. niin ei rauhoitu isänsä syliin. se rajoittaa omia menemisiä, niin että on pakko pysyä sen verran lähellä että tarvittaessa ehtii nopeasti takaisin. mutta tämä ei ole mitään uutta, vaan ollut alusta asti näin.

    yöt menee meillä liki äitiä joko perhepedissä tai laidattomassa sivuvaunu-pinniksessä. eikä yksin nukuta edelleenkään kuin pieniä hetkiä, ja siitä herätään suoraan huutoon jos ketään ei ole vieressä. nukutan pojan päiväunillekin samaan huoneeseen missä itse touhuan. kuulostaa ehkä hankalalta mutta ei se ole, kun siihen on tottunut. näin meillä
  3. blaueblumme Tuttu foorumilla

    voihan olla että teillä on joku uusi taito tulossa, ja sitä nyt valmistelee öisin. toivottavasti menee ohi kuitenkin.
  4. panda Tuttu foorumilla Helmikuunmammat 2014

    Siirsin itsekin nyt pojan pinniksen meidän sänkyyn kiinni, parantaa omien unien laatua kun ei tarvitse hypätä ylös. Perhepetiä on voinut vain erikoistapauksissa pitää, kun meillä on niin pieni sänky ettei siinä mahdu oikein, tai ainakin saa niskansa kipeäksi herättyään, kun ei ole päässyt liikkumaan (parisänkynä sellainen yhdelle ihmiselle tarkoitettu vähän leveämpi sänky.. :rolleyes:). Kiitos tosta allergiatiedosta, vaippa-alueen iho tosiaan on ollut aina kunnossa.

    Laitoin siksi ihan uuden ketjun pystyyn, kun ajattelin, että tästä aiheesta voi sitten tulevaisuudessakin jutella enemmän, ja katsella miten se kehittyy, ettei jää tuonne kuukausiketjuihin piiloon.
  5. blaueblumme Tuttu foorumilla

    juttelin oman äidin kanssa tuosta vieressä nukkumisesta, kun minäkin olen ollut suuritarpeinen läheisyyden suhteen, niin äiti on pidellyt mun kättä omassaan yöt läpeensä pinniksen pinnojen välistä. mulla oli ollut myös tapana näpertää äidin pitkiä vaaleita hiuksia sormilla ja nukahtaa siihen. äiti nukkui siis päiväunet itsekin aina kun minäkin, koska ei olisi muuten saanut mua nukkumaan.

    jossain vaiheessa äiti yritti huijata mua vaaleatukkaisella Liisa-nukella, jonka asetti peiton alle ja levitti hiukset tyynylle. tämä kokeilu jäi siihen että olin pyörittänyt yksillä päiväunilla Liisan hiukset sormen ympärille niin että sormi oli sininen.:rolleyes:

    en osaa sanoa kuinka paljon tästä vieressä nukkumisen tarpeesta on totutettua, että olisiko jossain vaiheessa ollut herkkyyskausi, hetki kun siitä olisi voinut luopua, niin minun kuin oman poikani kohdalla.

    mun kohdalla siitä oli pakko luopua lähempänä vuoden ikää, kun äiti menetti syntymättömät kaksospoikansa ja masentui. silloin kuvioihin astui unirätti, joka oli aluksi äidin yöpaita, ja viimeinen unirätti on päätynyt roskiin vasta kun olen ollut jo koulussa
  6. panda Tuttu foorumilla Helmikuunmammat 2014

    En tiedä onko siitä mitään haittaa kuitenkaan vaikka olisikin tottumusta, jos vain itse jaksaa. Niitä herkkyyskauteen verrattavia sopivia hetkiä uskoakseni tulee eteen useampiakin, kun nyt vielä vasta ihan vauvasta on kyse. Mulla on meidän kohdalta esimerkiksi sellainen tuntuma ollut kokoajan, etten vielä ainakaan ruve mihinkään unikouluihin, jotka tavoittelevat heräämättömyyttä, vaikka toiset näitä 6kk iästä lähtien aloittelevat. Tuntuu, että se jotenkin menee luonnostaan, ja tietää milloin on oikea aika esim. lopettaa tissin antaminen yöllä. Vielä se ei meillä minusta ole.

    Meillä on nyt kyllä selvästi jokin oma tahto -tyyppinen kausi menossa. Syyskuun jutuissa jo mainitsin, ettei vaipanvaihdossa suostuta olemaan selällään, ja sitten kauhean pontevaa murinaa pidetään jos jotakin tahdotaan. Tähän kauteen varmaankin liittyy nuo uniongelmatkin sitten, jotka onneksi nyt hieman parempaan menneet, enää ei ihan koko ajan herätä. Yhden herätyksen öistä ollaan silti vielä kaukana..

    Liittyykö oma tahto -kaudet ja eroahdistus jotenkin toisiinsa? Villi heitto, mutta ovat tavallaan saman kolikon kääntöpuolia.
  7. blaueblumme Tuttu foorumilla

    niinhän se taitaa olla, että kun lapsi alkaa ymmärtämään oman erillisyytensä niin äitiä ja isää tarvitaankin yhtäkkiä enemmän tuomaan turvaa.

    kyllä meilläkin välillä selvästi koetellaan että jos kuitenkin huutamalla saisi mitä haluaa, jos ensin on kielletty. omaa tahtoa on ja se ilmaistaan kovaäänisesti.

    mua huvittaa kun anoppi maalaa pojasta kuvaa päivänsäteenä ja maailmanhistorian helpoimpana lapsena, jota kyllä onkin suurimman osan ajasta, (ja varsinkin vieraille) mutta sitten kun poika huutaakin pää punaisena koska jotain on kielletty/otettu pois, ja anoppi pääsi yhdesti kuulemaan tämän ikkunasta, niin puhelimet alkoi soimaan että mitä me oikeen tehdään sille pojalle! :P

    mulle on jäänyt negatiivinen kuva tuosta unikoulusta, kun vierestä olen nähnyt. täytyy vain toivoa että meidän helpot yöt pysyy ettei tarvitse alkaa harkitsemaan sitä vaihtoehtona. ymmärrän että mun suhtautuminen voisi olla ihan erilainen jos tilanne olisi eri ja itse aivan rättipoikkiväsy.
  8. ReginaVeritas Naimisissa foorumin kanssa Helmikuunmammat 2014

    Unikoulujakin on niin erilaisia. :) Olen löytänyt ihan oman unikouluohjelman perhepedillekin. :) Jos nyt jotakuta kiinnostaa niin tässä:

    http://drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html

    Yleisesti unikouluista:

    http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni/unikoulu/
    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/01/30/unikoulu-kotona

    Meilläkin on eroahdistusta, en osaa sano minkä verran näkyy öissä, kun en juurikaan herää, vaikka neiti heräisi. Itseasiassa ei ole aavistustakaan, kuinka usein neiti herää vai herääkö ollenkaan. Herään vain silloin, jos neiti on laittanut unissaan mönki-vaihteen päälle ja herää jostain kauempaa ja haluaa tissille. :p Ties vaikka nukkuisi välillä melkein koko yön tissi suussaan? Samapa tuo. :D
    • Tykkää Tykkää x 1
  9. blaueblumme Tuttu foorumilla

    pitää kyllä paikkansa että niitä on erilaisia, itse oon joutunut todistamaan sellasta vähemmän lempeää unikoulua :confused:

    + jossain välissä osui silmiin juttu sairaalan unikoulusta ja se jotenkin puistatti

    näiden kahden mielikuvan varassa sitten olen päättänyt ettei se sovi meille.. mutta tosiaan, noiden linkkien mukaiset unikoulut on vähän eri sarjaa :)
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  10. ReginaVeritas Naimisissa foorumin kanssa Helmikuunmammat 2014

    Juu, unikoulu ei kieltämättä ajatuksena minuakaan millään tasolla houkuttele!

    *edit. Mutta siis ymmärrän, miksi siihen moni päätyy, enkä tuomitse heistä ketään. Varmasti on taustalla perheen (ja siten myös lapsen) paras.

    No, huudatuksen kyllä tuomitsen.
  11. panda Tuttu foorumilla Helmikuunmammat 2014

    Niin mikä sitten on unikoulua. Olen ihan tuntuman mukaan välillä rauhoitellut poikaa silittelemällä, jos on vaikuttanut siltä, että se on paras vaihtoehto. Joskus taas itku on niin lyhyt, etten edes ehdi siihen viereen, niin kaipa se on ollut vain joku uni-itku. Olen myös iltaisin pyrkinyt laittamaan pojan sänkyyn uneliaana muttei vielä nukkuvana, jotta tottuu turvallisesti nukkumaan sänkyynsä. Sitten aina silityksiä ja jos se ei auta, niin sylityksiä. Osittainhan tää jo kuulostaa unikoululta. Sellanen tuntuman mukainen unikoulu. :rolleyes::p

    Sellasen oon tässä huomannut, että itse kun oon enemmän kinesteettisesti orientoitunut, niin käytän ensisijaisesti aina kosketusta rauhoittamiseen, koska se on mulle luontaista. Poika taas tuntuu pitävän hyminöistä ja äänestä rauhoittajana, ja kun se on mulle vieraampaa, aina unohdan välillä hymistä siinä samalla. Viime yönä hyräily rauhotti taas kumman helposti.

Jaa tämä sivu