Tää ei oo välttämättä oikee osasto tai mitään, mutta musta tuntuu että mun on pakko jonnekkin päästä purkamaan mun oloa ja ajatuksia. Maaliskuussa olisi laskettu aika ja esikoinen mitä me molemmat todella halusimme. Tulin raskaaksi hyvin nopeasti seurustelumme alettua mutta selvää oli molemmille että lapsi on todella toivottu tähän maailmaan. Raskaustestin jälkeen alkoi kumminkin ongelmat. Mieheni kuului rikollisjärjestöön ja siitä tuli kamalasti ongelmia. Mua kohdeltiin tosi kamalasti ja epäreilusti. Olen ollut tosi iloinen ja halunnut pelkästään hyvää kaikille mutta muutuin kamalasti itsekkin. Ja kaikki elämänilo hävisi. Ollaan yritetty ja yritetty siitä huolimatta ja kerhokin on poistunut nyt kuvioista. Mutta miksi haluaa silti olla toisen kanssa vaikka se on niin hankalaa molemmille ja koko ajan saa vaan pahan olon toiselle. Uskon että tämä vauva muuttaisi miestä mutta en pysty enään odottamaan. Koko raskaus aika on ollut mun elämän surullisinta ja ahdistavinta aikaa. On mies tehnyt paljon paljon parannukdia. Vähentänyt juomista ja muuta sekoilua paljon. Hillinnyt väkivaltaisuutta tosi paljon. Mutta tuntuu että sitten vaadin jotain muita asioita kuitenkin. Ehkä vika on lopoujen lopukdi mussa että vaadin liikaa muutoksia aina vaan lisää, mutta kai olen muuttunut tälläidekdi inhottavaksi ihmiseksi.. nyt hän hankki amstaffi koiran pennun kaksi viikkoa sitten ajatuksena että se parantaa meidän suhteen, vaikka olin sanonut aiemmin monta kertaa.että koiraa ei missään nimessä tähän tilanteeseen. Yritin siihen sopeutua, mutta ei lapsi boi syntyä tähän sekasotkuun. Koiranpentu puree kaikkea ja riehuu ja tarvii aktiviteettiä ja ei todella opi sisäsiistiksi ajoissa. En mä kykene siihen ja pelkään vauvan puolesta haluan että se voi olla ihan rauhassa. Hön ilmoitti että koirasta ei voi luopua ja nyt uskon että eromme on todellinen. En tosiaan saanut selitettyäasioita selkeästi tai kuulostavat typeriltä, mutta halusin saada tämän ulos mun päästä. En kaipaa ilkeitä, mitäs hankit lapsen tollaisenihnisen kanssa tai muuta. Jos yhtäön kukaan pystyy samaistua tilanteeseen tai ymmärtää niin sitä toivoisin, jotain neuvoa tai miten ylipäätään päästää irti ihnisestä tässä vaiheessa kun tuntuu että tarvisin ihmisen mun viereen enemmän kuin ikinä.,
Ero
- Ketjun aloittaja ninjailli
- Aloituspäivämäärä
nane♥
Näppärä viestien naputtelija
Oi suo. Nyt todellakin tarvit sitä tukea. Raskaus on muutenkin suurta kovan hormooni tuotannon takia, ja muutut. Tiedän että useat halveksivat sun laista tilannetta. Eikä sun mies ehkä pysty muuttumaan koskaan kokonaan. Vaikka rakastaisi suo paljonkin.Isäksi tuleminen on vastuun ottamista,mikä on hyvää edistystä. Koiran tuleminen kuvioihin on kyl söpö idea mut tosiaan ei ehkä se paras vaihtoehto nyt kun pikkunen on tulossa maailmaan.
Toi että pystyt edes vähän avautumaan asiasta helpottaa oloa, kun ei tarvi sisällä yksin kantaa murheita. Tarvit kyllä jonkun johon voit luottaa.
Mä oon henkilökohtaisesti nähnyt sun laisia tilanteita, työn puolesta.
Ehkä sun olis järkevintä kasvattaa lapsi yksin. Isä pysyis kuitenkin mukana niin paljonkun se pystyy, eihän kukaan hetkessä muutu.pieniä askelia eteenpäin. Noi ero asiat on aina hankalia,joku aina pettyy.
sun täytyy luottaa itteesi että teet sen oikean ratkaisun mikä on parasta teille.
Mäkään en tainnut osata kirjoittaa ihan oikein mitä tarkoitan. Toivottavasti ymmärrät edes vähän.
Voima haleja sulle.
Toi että pystyt edes vähän avautumaan asiasta helpottaa oloa, kun ei tarvi sisällä yksin kantaa murheita. Tarvit kyllä jonkun johon voit luottaa.
Mä oon henkilökohtaisesti nähnyt sun laisia tilanteita, työn puolesta.
Ehkä sun olis järkevintä kasvattaa lapsi yksin. Isä pysyis kuitenkin mukana niin paljonkun se pystyy, eihän kukaan hetkessä muutu.pieniä askelia eteenpäin. Noi ero asiat on aina hankalia,joku aina pettyy.
sun täytyy luottaa itteesi että teet sen oikean ratkaisun mikä on parasta teille.
Mäkään en tainnut osata kirjoittaa ihan oikein mitä tarkoitan. Toivottavasti ymmärrät edes vähän.
Voima haleja sulle.
AadaEveliina
Puuhakas puhuja
En tiedä onko tästä mitään apua, kun ei tiedä sinusta ja teistä yhdessä paljoakaan...näin kirjoittamasi perusteella olet nyt käynyt läpi kovia kokemuksia ja tunteita, ihan raskauden lisäksi, joka sinällään jo mullistaa elämän vaikka muutoin olisi tasaista. Todella tarvitset jonkun tueksesi ja vierellesi, jotain mihin luottaa ja mikä tuo varmuutta tulevaan elämänmuutokseen (eli vauvaan ja äitiyteen). Tosi hienoa jos miehesi on muuttunut jo paljon, tosin jos sua edelleen ahdistaa kovin niin kannattaa punnita vaihtoehtoja Sun oman jaksamisen kannalta, ja että mitä toivot teidän suhteelta ja millaisen perheen haluat antaa lapselle. Millä järjestelyllä Sä olisit rauhallisempi ja saisit ajatukset kasaan vauvan kanssa? Onko suhteen toimivaksi saaminen/yrittäminen liian raskasta just nyt? Voisiko suhdetta rakentaa pikkuhiljaa toimivaksi myöhemmin, vai onko kaikki valinnat tehtävä tässä ja nyt? Koiranpentu ei varmaan ollut hyvä idea tuohon väliin, vaikka miehesi tarkoittikin ehkä vain hyvää. ..se varmaan just nyt tuntuu vain lisä-taakalta sulle kun pitäis keskittyä vauvaan ja arkeen ylipäänsä.
Toivon että löydätte ratkaisun ja saatte juteltua kunnolla tulevasta ja siitä että mitä te molemmat toivotte ja odotatte tulevalta...riitely ei auta yhtään ja sun pitäis nyt päästä rentoutumaan ja huolehtimaan itsestäs(ja vauvvasta) ilman parisuhdekriisiä.
Nane kerkeskin ensin vastata
mä toivon kans kaikkea hyvää, oon myös seurannut vastaavanlaisia tilanteita sivusta ja yleensä käy niin että äidin parempi yksin..tosin riippuu hyvin paljon siitä kuinka toinen voi muuttua tai rauhoittua isyyden myötä...tosin ei kannata seurata liian pitkään jos toinen ei muutu nopeastikin
Toivon että löydätte ratkaisun ja saatte juteltua kunnolla tulevasta ja siitä että mitä te molemmat toivotte ja odotatte tulevalta...riitely ei auta yhtään ja sun pitäis nyt päästä rentoutumaan ja huolehtimaan itsestäs(ja vauvvasta) ilman parisuhdekriisiä.
Nane kerkeskin ensin vastata
mä toivon kans kaikkea hyvää, oon myös seurannut vastaavanlaisia tilanteita sivusta ja yleensä käy niin että äidin parempi yksin..tosin riippuu hyvin paljon siitä kuinka toinen voi muuttua tai rauhoittua isyyden myötä...tosin ei kannata seurata liian pitkään jos toinen ei muutu nopeastikin
AadaEveliina
Puuhakas puhuja
Ja piti vielä lisätä että älä muru syytä itseäs, mä en usko että sä nyt vaadit välttämättä liikaa mieheltäs. Sä tulevana äitinä tiedät sisälläs mikä on parasta ja turvallista sinulle ja vauvalle. Tosi paljon voimia ja rohkeutta sinulle 
Tunnen yhden, joka synnärillä teki päätöksen ja soitti ukolle että tämä voi lähteä lätkimään. Kertaakaan ei ole katunut, vaan ovat olleet onnellisia lapsen kanssa, vaikka sekä raha-asiat että vauva-arki keskosen kanssa vaativatkin alussa veronsa. Onneksi tässä maassa on apua tarjolla!!! Muistaa vaan avata suunsa ja pyytää esim neuvolasta, sitä vartenhan ne siellä työtään tekevät. Mokoma epäkypsä äijä olisi ollut hänen elämässään vain riippakivi, ja toimimaton parisuhde olisi varmasti vienyt viimeisetkin mehut kyseisestä voimanaisesta, ja varmasti ikävä ilmapiiri olisi vaikuttanut lapsen kehitykseen hyvin negatiivisesti.
Itse kadun ainoastaan, että jaksoin katsella niinkin kauan kuin vuoden verran lapsen syntymän jälkeen ja vasta sitten myönsin, että suhde ei ole aikuisten oikeasti koskaan toiminut eikä tule toimimaan, että mies ei vaan kasva aikuiseksi ja ota sitä vastuuta vaikka sitä sille hopeatarjottimella naamalle paiskaisi. Odottelisin varmaan vielä tänäkin päivänä täysin turhaan, elämänhaluni ja uskoni kaikeen menettäneenä, että mies tajuaisi. Tytön elämä olisi ollut varsin kurjaa sen riitelyn ja mun ylirasittuneisuuden keskellä. Toivon joka päivä, ettei se ensimmäinen elinvuosi, jolloin mulla oli rankkaa kun yritin väkisin pitää kaiken kasassa ja naaman peruslukemilla, pilannut jo jotain. Onneksi mulla on läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joiden avulla pääsin hyvin alkuun uudessa elämänvaiheessa, ja täytyy sanoa, että ollaan eletty onnellisina tytön kanssa siitä asti! Näkee kyllä isäänsä, josta puhun aina positiiviseen sävyyn, mutta isänsä on melko harvoin kiinnostunut tapaamaan, varmaankin kun ei kestä nähdä minua edes ohi mennen, kun muistutan minkä kolauksen egonsa sai kun en enää sietänytkään kaikkea paskaa vaan lähdin, ja vielä hyvillä mielin.
Ps. Sellainen koira ja koirat ylipäätään täytyy kouluttaa todella hyvin, etteivät ole hentoiselle ihmisenalulle vaaraksi, nimimerkillä lähipiirin aggressiivinen ja hemmoteltu pikkurakki lahkeessa kiinni, entäs jos olis vauvan kurkussa? Kuka ehtis tehdä mitään? Kerran nappasi lattialla istuneen tytön hameenhelmaa, sen jälkeen ovat tajunneet pitää eristyksissä pienen lapsen läsnäollessa, kun eivät kouluttaa viitsi ja osaa. Olen itse koiraihminen, mutta en siedä ihmisten pilaamia elukoita.
Itse kadun ainoastaan, että jaksoin katsella niinkin kauan kuin vuoden verran lapsen syntymän jälkeen ja vasta sitten myönsin, että suhde ei ole aikuisten oikeasti koskaan toiminut eikä tule toimimaan, että mies ei vaan kasva aikuiseksi ja ota sitä vastuuta vaikka sitä sille hopeatarjottimella naamalle paiskaisi. Odottelisin varmaan vielä tänäkin päivänä täysin turhaan, elämänhaluni ja uskoni kaikeen menettäneenä, että mies tajuaisi. Tytön elämä olisi ollut varsin kurjaa sen riitelyn ja mun ylirasittuneisuuden keskellä. Toivon joka päivä, ettei se ensimmäinen elinvuosi, jolloin mulla oli rankkaa kun yritin väkisin pitää kaiken kasassa ja naaman peruslukemilla, pilannut jo jotain. Onneksi mulla on läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joiden avulla pääsin hyvin alkuun uudessa elämänvaiheessa, ja täytyy sanoa, että ollaan eletty onnellisina tytön kanssa siitä asti! Näkee kyllä isäänsä, josta puhun aina positiiviseen sävyyn, mutta isänsä on melko harvoin kiinnostunut tapaamaan, varmaankin kun ei kestä nähdä minua edes ohi mennen, kun muistutan minkä kolauksen egonsa sai kun en enää sietänytkään kaikkea paskaa vaan lähdin, ja vielä hyvillä mielin.
Ps. Sellainen koira ja koirat ylipäätään täytyy kouluttaa todella hyvin, etteivät ole hentoiselle ihmisenalulle vaaraksi, nimimerkillä lähipiirin aggressiivinen ja hemmoteltu pikkurakki lahkeessa kiinni, entäs jos olis vauvan kurkussa? Kuka ehtis tehdä mitään? Kerran nappasi lattialla istuneen tytön hameenhelmaa, sen jälkeen ovat tajunneet pitää eristyksissä pienen lapsen läsnäollessa, kun eivät kouluttaa viitsi ja osaa. Olen itse koiraihminen, mutta en siedä ihmisten pilaamia elukoita.
Toivottavasti saat asiat kuntoon oma jaksamisesi ja vointisi on kuitenkin tärkeintä. Jos päätät jäädä miehen luo niin muistakaa pitää huoli että koira ei missään vaiheessa saa purra muutakuin leluja, sillä kutiaa hampaat niin kovin että mielellään järsisi kaikkea. Näin ei pitäisi tulla riskiä että pentu koittaisi hampaitaan vauvaan kun sille nyt jo ennen vauvan syntymää tehdään selväksi mihin niitä hampaita saa käyttää. Koiran pitäisi olla sisäsiisti siihen mennessä (ainakin pääosin) kun lapsi lähtee liikkeelle. Hyvää ja väsyttävää aktivointia pennulle on koulutus, mikään ei väsytä koiraa niin tehokkaasti kuin kunnon aivotyöskentely (kyllä kunnon lenkitkin mutta ne väsyttävät ruummiillisesti ja pennun kanssa ei voi tehdä pitkiä lenkkejä). Me otimme toisen koiran kun esikoinen syntyi ja oikealla koulutuksella siitä ei ollut mitään ongelmaa. Suunnitelen tällekkin äitiyslomalle kolmannen koiran ottamista kun se on niin "hyvää aikaa" kouluttaa koira kun on niin pitkään kotona.
oma jaksamisesi ja vointisi on kuitenkin tärkeintä. Jos päätät jäädä miehen luo niin muistakaa pitää huoli että koira ei missään vaiheessa saa purra muutakuin leluja, sillä kutiaa hampaat niin kovin että mielellään järsisi kaikkea. Näin ei pitäisi tulla riskiä että pentu koittaisi hampaitaan vauvaan kun sille nyt jo ennen vauvan syntymää tehdään selväksi mihin niitä hampaita saa käyttää. Koiran pitäisi olla sisäsiisti siihen mennessä (ainakin pääosin) kun lapsi lähtee liikkeelle. Hyvää ja väsyttävää aktivointia pennulle on koulutus, mikään ei väsytä koiraa niin tehokkaasti kuin kunnon aivotyöskentely (kyllä kunnon lenkitkin mutta ne väsyttävät ruummiillisesti ja pennun kanssa ei voi tehdä pitkiä lenkkejä). Me otimme toisen koiran kun esikoinen syntyi ja oikealla koulutuksella siitä ei ollut mitään ongelmaa. Suunnitelen tällekkin äitiyslomalle kolmannen koiran ottamista kun se on niin "hyvää aikaa" kouluttaa koira kun on niin pitkään kotona.