En tiedä, löytyykö täältä kohtalotovereita mutta yritänpä kuitenkin. Vähän olen täällä itse kirjoitellut, mutta aktiivisesti seurannut foorumia.
Olen siis rv17, ja mies on nyt jo muutaman viikon käyttäytynyt oudosti, ei enää ollenkaan niin että välittäisi minusta tai siitä, miten voin. Katoilee myös pitkiksi ajoiksi niin ettei tavoita. Kerron nyt heti tässä vaiheessa, että elämme kaukosuhteessa, koska mies on tällä hetkellä ulkomailla töissä. Minun ei ole mahdollista mennä sinne, koska omat työt ovat Suomessa.
Muutama päivä sitten ilmoitti, että kaikki, mitä oli puhunut yhteisestä tulevaisuudestamme ja perheen perustamisesta, onkin ollu puhetta, josta hän ei ole ollut varma. Haluaa nyt siis erota. Emme ole naimisissa mutta vakavassa suhteessa olemme olleet pidemmän aikaa.
Tämä viikonloppu on ollut minulle ehkä raskain viikonloppuni ikinä. En tiedä, miten pärjään lapsen kanssa yksin, koska nyt mieheni ei halua tulla enää edes Suomeen, niinkuin alunperin oli puhe ja suunnitelma. Olen ollut todella ahdistunut, en pysty syömään enkä nukkumaan kuin muutaman tunnin kerralla.
Onko täällä ketään eron läpikäynyttä raskausaikana? Miten olette selvinneet? Kiinnostaisi myös saada tietää, voisiko neuvolasta tai lääkäristä saada mahdollista apua ja minkälaista apua yleensä tarjoavat. Eilisiltana minulla oli myös supistuksia, tänään jatkuneet. Olen huolissani lapsesta, kuinka tämä minun ahdistuneisuus ja ruokahaluttomuus vaikuttaa lapseen.
Tukiverkostoa löytyy, omat vanhemmat ja sisarukset sekä läheiset ystävät jotka ovat lohduttaneet, mutta tällä hetkellä se ei minua tai tähän ahdistuneeseen olotilaan ole auttanut.
Olen siis rv17, ja mies on nyt jo muutaman viikon käyttäytynyt oudosti, ei enää ollenkaan niin että välittäisi minusta tai siitä, miten voin. Katoilee myös pitkiksi ajoiksi niin ettei tavoita. Kerron nyt heti tässä vaiheessa, että elämme kaukosuhteessa, koska mies on tällä hetkellä ulkomailla töissä. Minun ei ole mahdollista mennä sinne, koska omat työt ovat Suomessa.
Muutama päivä sitten ilmoitti, että kaikki, mitä oli puhunut yhteisestä tulevaisuudestamme ja perheen perustamisesta, onkin ollu puhetta, josta hän ei ole ollut varma. Haluaa nyt siis erota. Emme ole naimisissa mutta vakavassa suhteessa olemme olleet pidemmän aikaa.
Tämä viikonloppu on ollut minulle ehkä raskain viikonloppuni ikinä. En tiedä, miten pärjään lapsen kanssa yksin, koska nyt mieheni ei halua tulla enää edes Suomeen, niinkuin alunperin oli puhe ja suunnitelma. Olen ollut todella ahdistunut, en pysty syömään enkä nukkumaan kuin muutaman tunnin kerralla.
Onko täällä ketään eron läpikäynyttä raskausaikana? Miten olette selvinneet? Kiinnostaisi myös saada tietää, voisiko neuvolasta tai lääkäristä saada mahdollista apua ja minkälaista apua yleensä tarjoavat. Eilisiltana minulla oli myös supistuksia, tänään jatkuneet. Olen huolissani lapsesta, kuinka tämä minun ahdistuneisuus ja ruokahaluttomuus vaikuttaa lapseen.
Tukiverkostoa löytyy, omat vanhemmat ja sisarukset sekä läheiset ystävät jotka ovat lohduttaneet, mutta tällä hetkellä se ei minua tai tähän ahdistuneeseen olotilaan ole auttanut.
