Onko teillä erityisherkkä lapsi? Mistä tietää lapsen olevan erityisherkkä?
Erityisherkät lapset
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
On, kaksi kolmesta.
Vauvana herkät lapset reagoivat ääniin toisin kuin vähemmän herkkä esikoinen. Kuopus ei pystynyt olemaan kaikuvissa tiloissa, vaan huusi hysteerisesti niin kauan, että tilanne oli ohi.
Keskimmäinen pelkäsi jo vauvana imuria ja vessanpöntön vetämisääntä.
Koulussa ruokailu ja musiikintunnit olivat vaikeimpia.
Varmasti ääniin liittyviä pulmia on muitakin, mutta kun niihin on tottunut, ne tuntuvat normaalilta. Meillä on käytössä korvatulppia, vastamelukuulokkeita ja kuulosuojaimia.
Kaksi nuorinta ovat myös herkkiä hajuille. Kun ovat oppineet puhumaan, tilanne on helpompi. Osaavat kertoa, kun joku haisee pahalle tai häiritsee eikä haju aiheuta huutoa tai aggressiota. Toki hajusta yleensä täytyy päästä eroon.
Tuntoaistin herkkyys oli vauva- ja tahtoikäisenä minulle äitinä hankalinta. Ihmettelin erityisesti keskimmäisen järkyttäviä huutokohtauksia ja meni pitkään ennen kuin sain selville, mikä on hätänä. Yritin joskus saada neuvolasta apua, mutta sain vain pahan mielen.
Kaikissa herkkyyksissä on ollut eniten apua siitä, että olen opettanut lapsille, että kertovat, mikä on hätänä, koska muut kokevat asiat eri tavalla. Seuraava askel on empatia. Jos joku ääni on hirveä tai lusikka tuntuu pahalta, se ei muutu yhtään miellyttävämmäksi, jos kertoo, että kyllä siihen pitää tottua ja muutkin tekevät niin.
Vauvana herkät lapset reagoivat ääniin toisin kuin vähemmän herkkä esikoinen. Kuopus ei pystynyt olemaan kaikuvissa tiloissa, vaan huusi hysteerisesti niin kauan, että tilanne oli ohi.
Keskimmäinen pelkäsi jo vauvana imuria ja vessanpöntön vetämisääntä.
Koulussa ruokailu ja musiikintunnit olivat vaikeimpia.
Varmasti ääniin liittyviä pulmia on muitakin, mutta kun niihin on tottunut, ne tuntuvat normaalilta. Meillä on käytössä korvatulppia, vastamelukuulokkeita ja kuulosuojaimia.
Kaksi nuorinta ovat myös herkkiä hajuille. Kun ovat oppineet puhumaan, tilanne on helpompi. Osaavat kertoa, kun joku haisee pahalle tai häiritsee eikä haju aiheuta huutoa tai aggressiota. Toki hajusta yleensä täytyy päästä eroon.
Tuntoaistin herkkyys oli vauva- ja tahtoikäisenä minulle äitinä hankalinta. Ihmettelin erityisesti keskimmäisen järkyttäviä huutokohtauksia ja meni pitkään ennen kuin sain selville, mikä on hätänä. Yritin joskus saada neuvolasta apua, mutta sain vain pahan mielen.
Kaikissa herkkyyksissä on ollut eniten apua siitä, että olen opettanut lapsille, että kertovat, mikä on hätänä, koska muut kokevat asiat eri tavalla. Seuraava askel on empatia. Jos joku ääni on hirveä tai lusikka tuntuu pahalta, se ei muutu yhtään miellyttävämmäksi, jos kertoo, että kyllä siihen pitää tottua ja muutkin tekevät niin.
Muistutan että jos haluaa jutella yksityisemmin erityisherkästä lapsesta ja varsinkin jos herkkyys tuottaa ongelmia, Erityisperheellisten salaiseen ryhmään sopii. :) Siellä ei tarvitse ryhmän nimestä huolimatta olla virallisesti erityisperhe eikä varsinkaan diagnoosia. Jos olet ryhmästä kiinnostunut ryhmästä kerrotaan lisää täällä.
Hienoa että aiheesta keskustellaan näin avoimestikin. :)
Hienoa että aiheesta keskustellaan näin avoimestikin. :)
Muokattu viimeksi: