Erittäin syliriippuvainen vauva

[Alaska]

Kaikki vauvat tarvitsee paljon syliä, tämä tiedossa, mutta oma ainoa tytär tuntuu olevan ihan erityisen riippuvainen sylistä, eikä viihdy kuin pieniä hetkiä irrallaan sitterissä tai leikkimatolla. Ikää nyt 6,5kk. Onko jotain keinoja millä voisi saada vauvaa hieman enemmän viihtymään omillaan. Korostan, etten tarkoita vauvan jättämistä yksikseen, vaan jotta voisin tehdä edes ruokaa. Viime aikoina tuntunut korostuneen entisestään enkä voi yksikätisesti tehdä kaikkea. Mies ollut viime aikoina myös enemmän kiinni omissa hommissaan + ruohonleikkuut ym. hoidettavat hommat, joten olen todella kiinni vauvassa enkä viime viikkojen aikana ole saanut yhtään omaa aikaa ja omat syömisetkin on hankittava niin että on vain jotain pikaisesti lämmitettävää ruokaa, jota voi syödä yhdellä kädellä. Se alkaa rassata korvien väliä, koska olisi tarpeen voida tehdä jotain muutakin kuin kantaa 24h.
Onko muilla kokemuksia erittäin kiinni pitävästä vauvasta ja kuinka olette silloin hoitaneet omat ruokailut ym?

 

[Aiarana]

Oletko kokeillut kantoliinaa tai kantoreppua? Siinä vauva saa olla sylissä, mutta äiti saa molemmat kädet käyttöönsä. Helpottaa elämää kummasti :)

Itse tein niin, että annoin vauvan kitistä tai itkeä hetken jos minun piti tehdä jotain kahdella kädellä. Pakko vauvan on siihen oppia, että ei hän ihan jokaista hetkeä saa huomiota. Pienikin vauva oppii pompottamaan vanhempiaan itkullaan. Jos ei heti pienestä pitäen opeta olemaan hetkiä omillaan, on pian paidan helmassa roikkuva ja huutava taapero riesana. Lapsi ei kärsi siitä, että hetken itkee ja hänelle tekee vain hyvää oppia siihen, että ensinnäkään itkulla ei saa asioita ja toisekseen ei ole maailman napa. Mutta jokainen tietysti tekee nämä asiat omalla tavallaan mikä jokaisen perheelle on sopiva kasvatustyyli :)

 

[Yölento]

Oletko kokeillut kantoliinaa tai kantoreppua? Siinä vauva saa olla sylissä, mutta äiti saa molemmat kädet käyttöönsä. Helpottaa elämää kummasti :)

Itse tein niin, että annoin vauvan kitistä tai itkeä hetken jos minun piti tehdä jotain kahdella kädellä. Pakko vauvan on siihen oppia, että ei hän ihan jokaista hetkeä saa huomiota. Pienikin vauva oppii pompottamaan vanhempiaan itkullaan. Jos ei heti pienestä pitäen opeta olemaan hetkiä omillaan, on pian paidan helmassa roikkuva ja huutava taapero riesana. Lapsi ei kärsi siitä, että hetken itkee ja hänelle tekee vain hyvää oppia siihen, että ensinnäkään itkulla ei saa asioita ja toisekseen ei ole maailman napa. Mutta jokainen tietysti tekee nämä asiat omalla tavallaan mikä jokaisen perheelle on sopiva kasvatustyyli :)

Pieni vauva ei osaa vielä kiukutella eikä pompottaa. Vauvalla taustalla on aina jokin tarve. Puolivuotias on oppimassa sitä, että hän on erillinen äidistä ja joillakin vauvoilla tämä tulee esille juuri niin, että äidin pitää olla koko ajan lähellä. Vauva ei mene rikki, jos joutuu silti hetken olla erossa.

Minulla kaikkien lasten kohdalla on auttanut se, että lapsi on lähellä ja puhun samalla rauhoittavasti eikä aika ole kohtuuttoman pitkä. Jokainen on ajallaan oppinut olemaan erillään eikä ole tullut takiaislapsia. Äidissä roikkuvia lapsia toki on, itseäni eniten häiritsee se, että äiti ei usko lapsen kykyihin ja siksi lapsi ei uskalla lähteä äidistä kauemmas. Kyse ei kyllä silloin ole enää vauvoista.

 

[Aiarana]

Toki vauva kommunikoi vai itkulla, mutta jo reilun puolen vuoden iässä hiljalleen vauva alkaa oppimaan myös muuta kommunikaatiota ja sitä on hyvä tukea. Lähinnä tarkoitin itkulla asioiden saamiseen tuota puolivuotista vanhempia lapsia, jotka voisivat jo muuten positiivisella käytöksellä saada haluamansa asiat.

 

[Enni]

Koliikkikeinu oli meillä ainut joka kelpasi. Ei viihtynyt lattialla, leikkimatolla, sitterissä, kantorepussa, kantoliinassa jne.

En keksinyt keinun lisäksi muuta toimivaa ratkaisua, kuin tehdä yhdellä kädellä ne mitkä onnistuu ja loput jäi tekemättä. Tein sitten ne tekemättömät, mitä ehdin, kun vauva nukkui päikkäreitä 20 min.

 

[Towanda]

Samanlaisia kokemuksia kuin Ennillä, tosin itse en älynnyt kokeilla koliikkikeinua. Mies hoiti onneksi ruoanlaiton ja siivouksen, kun olin itse niin kiinni vauvassa. Yksin ollessani hain kaupasta jotain einestä tai salaattia.
Viihtyykö vauva isänsä sylissä? Meidän vauva ei viihtynyt, vaan huusi täydellä voimalla lasittunein katsein - se tuntui suorastaan rikkovan ihmisyyden.
En muista enää milloin rupesi helpottamaan, ennen ensimmäistä syntymäpäivää joka tapauksessa. Ehkä silloin, kun lähti liikkeelle. Nyt poika on mahdottoman reipas ja lähtee entuudestaankin tuntemattoman hoitajan kanssa leikkimään. Tsemppiä hirmuisesti sinne, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa!

 

[Suski75]

Miten teillä nukutaan? Jos vauva nukkuu nyt omassa sängyssä, voisi kokeeksi testata, miten vanhemman kainalossa nukuttaminen vaikuttaa asiaan. Eli jos lapsi nukkuu yönsä kainalossa, onko läheisyyden tarve sillä kuitattu, ja päivisin vauva jaksaisi eroa paremmin?

 

[Uusperhesatu]

Omista lapsistani kaksi oli kuvailemasi kaltaisia takiaisvauvoja. Ei siinä oikein mikään muu auttanut kuin aika. Kantoliina helpotti arkea paljon, etenkin sitten, kun aloin laittaa vauvaa liinalla selän puolelle. Pystyi paremmin tekemään asioita, ja vauva sai kaipaamaansa läheisyyttä.

Kyllä se silti hermoja ajoittain riipi, ja välillä henkinen kantti oli pettää, kun koko ajan oli joku iholla. Muistan tunteen hyvin. Toivottavasti ikä tekee teillä pian tehtävänsä ja vauva jaksaa olla enemmän irrallaan sinusta.

 

[Enni]

Ei meilläkään kelvannut isä eikä mummo, vain äiti. Eikä syönyt pullosta. Eikä myöskään nukkuminen onnistunut kuin äidissä kiinni. Nykyään jää mielellään isän kanssa, jos joskus käyn asioilla yksin. Nukkuminen yms. ei vielä onnistu muiden kanssa, mutta todellakin on aika auttanut.

Kerhoissa ym. "vieraissa" paikoissa on vielä kovin arka ja äidissä kiinni, mutta kotona on jo huimasti helpottanut. Ollaan siis harrastettu kerhoilua jo melkein 2 v, nyt viimeisen puolen vuoden aikana alkanut reipastunut kovasti. Kerran on jo jäänyt yksin leikkimään, kun itse kävin vessassa.

 

[Vargynja]

Aika helpottaa. Minä olisin sillä kannalla että vauvalle voi ja kannattaa antaa tämän kaipaama läheisyys. Toki hetkeksi voi laskea pois sylistä itkusta huolimatta, jos pitää jotain tehdä, mutta en näe syytä huudattaa vauvaa pitkiä aikoja. Toiset lapset kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toinen. Meidän poika ei ihan yhtä paljoa sitä kaivannut, mutta hyvin paljon silti. Edelleenkin hän tarvitsee paljon läheisyyttä ja huomiota, mutta ei ole takiainen ja touhuaa tosi reippaana vieraissakin paikoissa vieraiden ihmisten keskellä. :) Kantoliina auttoi meillä paljon vauva-aikana ja vielä taaperonakin.