Hei!
Olen hetken lueskellut palstaa ja koen olevani vähän erilainen...
Olen rv8+3, enkä koe minkäänlaista "hypetystä".
En tiedä tekeekö sen tämä kauhea väsymys & ällö olo vai ikä (36v.), mutta tuntuu, että vielä ei ole aika iloita. Totesin miehellenkin, että ehkä se ilo tulee siinä vaiheessa, kun terve lapsi on maailmassa- jos niin pitkälle päästään. Toisaalta mietin, että jos niin pitkälle ei päästä, jääkö harmittamaan se, etten osannut edes iloita sitä vähää aikaa...
Tiedostan ikääni liittyvän kohonneen riskin ja opiskellessa tuli tutustuttua kaikkiin mahdollisiin raskauteen ja lapsen kehitykseen liittyviin ongelmiin. Tuntui, että terve lapsi on todellakin ihme. Luen keskenmeno/tuulimuna -juttuja täältä ja entistä vähemmän uskallan edes ajatella iloitsemista.
Kenellekään kertomista en edes harkitse, koska ajatus lähipiirin hössöttämisestä nostaa ahdistuskäyrän kattoon.
Löytyisikö täältä edes yhtä kohtalotoveria?
Olen hetken lueskellut palstaa ja koen olevani vähän erilainen...
Olen rv8+3, enkä koe minkäänlaista "hypetystä".
En tiedä tekeekö sen tämä kauhea väsymys & ällö olo vai ikä (36v.), mutta tuntuu, että vielä ei ole aika iloita. Totesin miehellenkin, että ehkä se ilo tulee siinä vaiheessa, kun terve lapsi on maailmassa- jos niin pitkälle päästään. Toisaalta mietin, että jos niin pitkälle ei päästä, jääkö harmittamaan se, etten osannut edes iloita sitä vähää aikaa...
Tiedostan ikääni liittyvän kohonneen riskin ja opiskellessa tuli tutustuttua kaikkiin mahdollisiin raskauteen ja lapsen kehitykseen liittyviin ongelmiin. Tuntui, että terve lapsi on todellakin ihme. Luen keskenmeno/tuulimuna -juttuja täältä ja entistä vähemmän uskallan edes ajatella iloitsemista.
Kenellekään kertomista en edes harkitse, koska ajatus lähipiirin hössöttämisestä nostaa ahdistuskäyrän kattoon.
Löytyisikö täältä edes yhtä kohtalotoveria?