Epävarmuudet ja pelot

Hei ihanat leidit!!

Meillä edetään siinä 20 rv tienoilla, pari viikkoa sitten alkoi vaavan "jymppäykset" tuntua, ja nyt ne jo herättää tämän muuten niin sikeäunisen mamman aamuisin :)
Vaava kun tuntuu tahtovan liikkua silloin kun ite on makuulla ja nukkua kun ite on liikkeessä!
Jopa puoliso tunsi potkut tuosta mahan päältä kun painoi kädellä, sen verran teräviä ovat jo :)
Tästä liikkumisesta, aina hyvistä sydänäänistä ja omasta hyvästä tilasta johtuen on kyllä luottamus siihen että kaikki on hyvin, ainoa pieni varjo on nuo muuttuneet kilpirauhasarvot (sairastan kr-vajaatoimintaa, lääkitys päivittäinen)... Välillä kun tuntuu että täytyy tapella itselleen asiantunteva lääkäri, hoitoaika jne, ja kaikki tämä mielellään opiskelijahintaan. :/

Olemme tod näk muuttamassa LA lähistöllä (rankkaa mutta aiemmin ei käy, onneksi kaverit auttaa) Rovaniemeltä Oulun seudulle puoliskon työn takia. Tämä seikka jännittää, kun ei tiedä tuleeko synnytys sitten tänne Roihin vai Oyksiin, vai paikkaan x (varmaan ollaan joulua ja uutta vuotta viettämässä äitilässä keskisuomessa)....

Vielä: Tunnen kyllä suojelutarvetta vaavaa kohtaan, masua suojelee lähes hysteerisesti esim. uimahallissa kakaroiden sätkiviltä jaloilta... Olen siis se kuuluisa uimahalliräpätäti joka läksyttää toisten lapasia jotka tulevat sukeltelemaan vesijuoksu altaaseen [:D]
Tänään alkaa näytelmän harjoituskausi, eli rankkaa reeniä on luvassa.. Ohjaaja on kyllä luvannut minulle breikkejä oman ja mahan kunnon mukaan, saapi nähdä kuinka tohjona olen liikunnan jälkeen...
Pitääkin olla krooninen sohvaperuna...
 
OrigO, miten sulla on muuttunut kr-arvot? Mulla kanssa kr vajaatoiminta ja mulle neuvolatäti käski heti ekalla kerralla kun soitin niin lisäämään yhdellä tabletilla. Sitten ekalla lääkärillä vk 10 olin jo käynyt labrassa ja arvot olivat hyvät. Nyt joka lääkärikäynnin yhdeydessä tarkistetaan. Mulla ei kyllä ollut arvot lääkkeen aloituksessa kuin juurija juuri rajan yläpuolella!
 
Mulla oli ennen raskautumista vahva liikatoiminta, sitten raskauden alettua ths oli raja-arvoilla.
Tätä kesti noin tuohon 16 viikkoon, nyt on taas ths koholla eli vajaatoimintaa. Sain lääkärin kiinni, ja tämä oli sitä mieltä että lisätään radikaalisti, eli kahdella tabletilla viikko. Viimeksi kun oli näin kovat lääkkeet niin meni liikatoiminnaksi ja sain rytmihäiriöitä :/
Mutta pikkuiselle on kuitenkin parempi että on liikatoiminta kuin vajaa, että saa kasvuhormonia eikä oma pieni kilpirauhanen joudu tuottamaan kaikkea yksin.

Optimaalista olisi että arvot pysyisivät "normaaleina", mutta endokrinologin löytäminen tuntuu olevan epätodennäköisempää kuin elävän dinosauruksen löytäminen.
Miten sulla on nukka sujunut?

Mä epäilin koko raskautumista kun tiesin miten perseellään arvoni oli, väärässä olin, kolmen kierron jälkeen plussasin.
On muuten olut raskausaika harmonista  ja olo on ollut kuin buddhalla, kun kr arvot on ollut kohdillaan!
Ennen raskautta olen monta vuotta kärsinyt vaihtelevista arvoista ja kamaista tunnemyrskyistä jotka näihin liittyy. Tuntui että raskaus hetkeksi tasapainotti olotilaa, eli kävi kai päinvastoin kuin terveille kanssasisarille :)
 
basura; ei mitään reaktiota ennen tätä, menkat säännölliset 4 viikon välein lähes koko ajan, kerran kaksi vuodessa sain lisäpäivän. Silloin 2000 - 2001 menkat saattoivat joskus olla viikonkin myöhässä kun uskoin kovasti olevani raskaana, mutta sen koommin ollaan eletty hyvin säännöllisesti. Se jotenkin vahvisti käsitystä, ettei mitään koskaan tule tapahtumaan, kun tärpännyt ollenkaan. 
 
OrigO, mulla todettiin vasta marraskuussa ja silloin aloitin kahdella tabletilla. Kun varasin ekan neuvola ajan plussauksn jälkeen niin heti neukkutäti käski lisää yhen tabun. Eka lääkäri oli jo vk 10 ja olin ehtinyt sitä kolmea syömään jo kuukauden ja arvot olivat siellä normeissa arvoissa ja nyt seurataan säännöllisesti! Mulla menny kaikki hyvin en ole huomannut mitään erikoista mitä en laskisi raskauden piikkiin! 
 
Hyvä homma että sulla on sairaus kontrollissa :)
Mulla tuo on kuulunut elämään jo 12 vuotta..
 
http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/180490.shtml

hurja juttu!! Että synnyttäisi näillä viikoilla! Pysy vielä masussa pieni...
 
Hei mites mitkälle noi kasvukivut on normaaleja? tai et voiko niitä olla koko raskauden ku oon luullu et ne enemmän painottuis tohon alkuun.. Kun tässä nyt eilen illalla vähän ja tänään vähän on ollu sellasta tosi lievää ja tosi nopeesti ohi menevää "menkkakipua".. Tuli sit vaan mieleen että näillä viikoilla vissiin on aika yleisiä noi harjotussupistukset..onko kellään tietoa asiasta? Ku eikös keskenmenot ainakin näillä viikoilla oo niitä kohtukuolemia minkä ei kaiketi pitäis miltään tuntua niin en jotenkin sitäkään nyt pelkää... Sit tossa mun vau jutussa oli juttua noista supistuksista näille viikoille..et tuntuuko ne vähän semmosilta menkka kivuilta? Oon käsittäny et niistä ei haittaa olis vaan pienen keuhkot kehittyy tai jotain.[8|]
 
ALKUPERÄINEN: OrigO

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/180490.shtml

hurja juttu!! Että synnyttäisi näillä viikoilla! Pysy vielä masussa pieni...

 
Uskoisin, että jos tämä tyttö olisi ollut vanhempi tai vaikkapa synnyttämässä toista tai kolmatta, niin olisi saanut toisenlaista kohtelua ja hänen tilaansa olisi tutkittu tarkemmin, eikä passitettu kotiin. Hyvä esimerkki siitä mihin pisteeseen ennakkoluuloinen ja vähättelevä asenne voi johtaa - tämä on hyvä muistaa myös täälläpäin maailmaa.
 
O.n.n.e.k.s.i kaikki meni hyvin loppujen lopuksi :)
 
Sikiötutkimusklinikalta soitettiin, mun riskipisteet sikiön kehitys/kromosomivaurioiden suhteen on 1:40. Siis yksi neljästäkymmenestä näillä pisteillä on jollain lailla vammainen, todennäköisimmin kyse on trisomia-21:stä eli downin syndroomasta.
 
Riskisuhde on sama kuin minulla olisi pelkän iän perusteella. Että sikäli ei mitään uutta.
 
Ei lähdetä lapsivesitutkimuksiin. Olen iloinenkin siitä, että kun riski on sama kuin iän perusteella olisi muutenkin, se tarkoittaa, ettei verikokeissa (ei osallistuttu niskapussiultraan koska menin ultraan vasta sen jälkeen kun ne viikot olivat menneet ohi) ollut mitään erityisen epäilyttävää. Nuoremmalla naisella vastaavat arvot olisivat mahtuneet normaalin rajoihin.
 
Kyllä silti nousi päänsärky ja huoli puhelun jälkeen, vaikka tulos oli aikalailla nollatulos eikä siitä pitäisi hetkahtaa suuntaan eikä toiseen :-/  Huoh.
 
 
ALKUPERÄINEN: basura

Hei mites mitkälle noi kasvukivut on normaaleja? tai et voiko niitä olla koko raskauden ku oon luullu et ne enemmän painottuis tohon alkuun.. Kun tässä nyt eilen illalla vähän ja tänään vähän on ollu sellasta tosi lievää ja tosi nopeesti ohi menevää "menkkakipua"..


Kaikenlaisia vihlaisuja ja just ohimeneviä menkkakipuja (ja välillä vähän pidempäänkin eli minuutteja kestäviä) on täälläkin ja ihan samalla lailla ne huolettaa joka kerta MUTTA ei tässä oikein mitään muuta voi tehdä kuin muistuttaa, että erilaiset pienet ja välillä suuretkin kivut YLEENSÄ ovat normaaleja ja niitä kuuluukin tulla ja tulee kaikille. On mahdotonta vertailla omia kipuja muiden kipuihin tai löytää jotain kuvausta jossa olisi selvästi ja ymmärrettävästi sanottu mikä kipu mistäkin johtuu... mikä on kohdun supistelua, mikä on painetta muissa elimissä, mikä on venymiskipuja, mikä kohdun kasvukipuja....
 
:-( epävarmuutta on pakko sietää :-(

Mutta siis: kipuja ja vihlaisuja on varmasti koko raskauden ajan loppuun asti!
 
Eikös tuo tulos kressida nyt kuitenkin ole ihan hyvä jos oikein käsitin? Just ton takia en uskaltanut noihin seulontoihin lähteä ollenkaan kun olisi tulos ollut mikä tahansa niin varmaan oisi huoli tullut silti. Ja tuolla neukkupapereissa ainakin sanottiin että vaikka tulokset ei hälyttäis mitään niin saattaa tulla vammainen ja jos hälyttää ja sanoo että voi tulla vaikeasti vammainen niin voi tulla myös täysin terve niin taitaa olla nuo luvut loppujenlopuksi yhtä tyhjän kanssa.

Hyvä tietää että oudot tuntemukset kuuluu ihan koko raskauteen eikä vain alkuun. Ens viikolla on sitten rakenne ultra että jos ei nyt kummallisemmaks mene niin hyvin jaksaa sinne ootella. Oon kuitenkin varuulta tän vapaapäivän ottanu ihan iisisti ja katellu telkkaria yms. Mut kuulemma nuo harkkarisupistukset alkaa näillä viikoilla kun oon luullu et nekin tulee vasta joskus yli 30 viikon.. Vähän kuitenkin välillä tuntuu möyrimistäkin ja oon aatellu sen sillä lailla et pirpana se siellä möyrii vaikka olisikin mitkä kaasu pallot.. Niinkuin sanoit epävarmuutta on pakko sietää ja ehkä se on helpompaa kun selittää kaiken jollain hyvällä/luonnollisella tavalla eikä heti maalaile piruja seinälle. Eikä tää epävarmuus tai huoli varmaan synnytykseen lopu et kai se vasta alkaa kun vauva on maailmassa..et parasta vaan tottua näihin tunnetiloihin.
 
Nyt kun ensimmäistä odottelen, niin kaikki tuntemukset on uusia ja ihmeellisiä. On vihlaisuja, möyrintää, kuplintaa yms. Yritän olla suurempia stressailematta ja elellä niin normaalisti kuin pystyn, turhia huolehtimatta. Tietysti kaikissa syömisissä, juomisissa ja liikunnassa odotuksen huomioiden, mutta muuten. Ehkä mussa on vähän kohtalouskoa eli se tapahtuu minkä pitääkin tapahtua. Ja kuten sanottu, mitäänhän tässä ei voi muuta tehdä kuin odottaa. Ja nauttia siitä. [:)]
 
Jos täällä olisi like-nappi kuten Facebookissa painaisin sitä Tuizun kommenttiin!
 
Vaikken mitenkään super uskonnollinen olekaan - niin kyllä luonto hoitaa omansa. Täydellisen saa kun hyväksyy epätäydellisen. Jos jokin menee pieleen, sillä lienee jokin syy ( onnettomuudet on tietenkin eri asia, mutta elämä on joskus epäreilua) tarvitseeko syytä sittenkään edes tietää. Elämä on.
 
Tämä lähtee viikonlopun viettoon ja toivoo, että kroppa kestää tulevan siivouksen ja muuton ja että ehtii vähän itsekin huilailemaan :)
 
 
 
Uudessa Vauva-lehdessä oli muuten just juttu nuoresta parista joka sai ekan lapsensa, joka oli siis yllättäen Down-lapsi. Hyvä juttu oli.

Vaikka kuin yrittää miettiä ihan muita asioita, ja vielä muistelen mitä vähän aiemmin (ennen ultraa) palstalle vammaisuuden hyväksymisesta ym. kirjoitin niin heti eilisen jälkeen alkoi pakosti pulpahtelemaan ajatuksiin, että mitä jos meilläkin nyt on sitten jotain vialla, koska vauveli oli tosiaan rakenneultrassa yli viikon kasvussa "jäljessä" keskimääräistä. Ja tuonkin artikkelin Down-lapsi oli ollut viikkoihin nähden hyvin pienikokoinen syntyessään.

Niin, ja me kun ei siinä veriseulassa käyty. En osaa kyllä sanoa, harmittaako mua se oikeesti. Jos siel olis jokin hälyttänyt, ehkä oltais vaan eletty monta viikkoa hirveessä stressissä että mitä rakenneultrassa löytyykään. Ei onneksi sitten löytynyt mitään kamalaa, vain tuo "pienehkö" koko. Joka voi silti olla ihan normaalia, meiän pikkuisen persoonaa.

Pah. Odotusta on vielä pitkästi jäljellä. Mitenhän tämän ajan kestää omien seilaavien ajatustensa kanssa [8|]
 
ALKUPERÄINEN: Sadepilvi ...mitä jos meilläkin nyt on sitten jotain vialla, koska vauveli oli tosiaan rakenneultrassa yli viikon kasvussa "jäljessä" keskimääräistä. Ja tuonkin artikkelin Down-lapsi oli ollut viikkoihin nähden hyvin pienikokoinen syntyessään.



No, niin... mutta on äärimmäisen paljon todennäköisempää, että vauva nyt vain oli pieni ilman mitään erityistä syytä, tai painoarvio virheellinen (sitä tapahtuu). Että turha sun on kauhean paljon lisätä huolestuneiden ajatusten kokonaismäärää tuon ultran perusteella :-)

Vaan sellaista tämä on: "toivon ja pelon vaiheilla" elämistä. Mistähän tuo sitaatti on, se on niiiiin kuvaava. Enimmäkseenhän me kuitenkin elellään toivon vaiheilla ja onnen odotuksissa. Minulla on ollut tosi hyvä olo tästä raskaudesta nyt viikon, pari. Vielä viikko rakenneultraan, sen jälkeen julkistan koko maailmalle odotuksen. Olkoon riskipisteet mimmoiset vaan.
 
meinaan stressata hiukset päästäni[&:] viikkoja koossa nyt 20+1, ja vauvan liikkeet rupes tuntumaan kunnolla viikon 19 noin puolessa välissä. nyt on kuitenki ollu aika hiljasta 3-4 päivää, ja oon koittanu vaikka mitä että saisin pikkuseen vähän elämää.. oon siis tosi huolissani et mitä jos kaikki ei oo kunnossa..[:(]

eli tosiaan, aluks vauva liikku paljon, ja nyt on sitten liikkeet huomattavasti vähentyny..
rakenneultra olis vähän reilun viikon päästä, mutta ei tahdo pää kestää tätä odottamista.. mitä mun pitäis tehdä? onko jollekki käyny samoin? [:(]
 
Minä joulukuisista huhuilen...LilMinni mulla oli tossa aikaisemmilla viikoilla sama ettei vauvan liikkeet tuntuneet moneen päivään ja itseasiassa koko raskauden aikana tosi huonosti. Soitin synnytyssairaalaanki ihan paniikissa, mutta sieltä kätilö ilmoitti, että vauva voinut kääntyä niin ettei liikkeitä vaan tunne ja näillä viikoilla liikkeiden tuntemattomuus on vielä normia. Nyt mulla viikkoja 27 ja risat ja voi kyllä tuo heppu tuolla heiluu :) Jos oikein sua ahdistaa, niin soita neuvolaa ja käy kuunteluttaa sydänäänet :) Näin mä tein kun aikaisemmin alkoi mennä paniikin puolelle. 
 
Mulla nyt liminni ei ole ihan sama tilanne kun oon tuntenu tosi vähän vasta liikkeitä et pari potkua pari kertaa viikossa ehkä? Mutta en oo siittä huolissaan koska joka kerta kun on ultrattu tai sykkeitä ym tutkittu niin on kovasti liikkunut enkä ole tuntenut mitään. Ja se että jos se on köllähtäny niin päin et potkii sun selkään niin eikai sitä niin tunnekkaan. Mun mielestä toi liikkeitten seuranta on "virallisesti" ajankohtaisempaa sitten kun se on isompi, nythän sillä on vielä aika paljon tilaa tuolla olla ja mennä puolelta toiselle. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top