Epämääräiset olotilat

T

treva

Silmät suurina ihmettelijä
Heips, onkohan täälä lokakuisissa muita jolla olis samankaltasia "omituisia" olotiloja?

Itse olen vanha paniikkihäiriöinen ja nyt raskaana ollessa on tullut sellasia ihme pelkotiloja, tosi säikky olo ja mielikuvitus laukkaa. Toivon kovasti että johtuu pelkästään hormoneista tämä :D

Ihan ku semmosta pientä paniikkikohtausta pukkais mutta ei kuitenkaan. Saattaa olla pitkäänki sellanen tosi epämiellyttävä olotila ja sen takia hermot tosi kireällä. Tuntuu myös että toisten ahdistukset ja muut olotilat tarttuu tosi helposti, ja vaikka jos jotain kauhuleffaa katsoo niin siitäki saattaa tulla liian kova ahdistus! Välillä tuntuu että on taantunu sellaseksi 6-vuotiaaksi ku mielikuvitus laukkaa niin kovaa ja pelottaa :)

Viime yö meni meni aika vähillä unilla juuri sellasen säikkyilyn takia. Välillä kädet hikoaa ja sydän alkaa hakkaamaan ja hieman "järki sumenee". Hankala selittää tuota olotilaa kyllä.
 
Mulla loppui ainakin esikoisen raskausaikana kaikki kauhuelokuvien kattomiset ja muut ahdistavat jutut piti jättää kattomatta. Selkeästi kokee helpommin ahdistuksen tunteita ja maailmantuskaa. Ehkä äitiys jotenkin herkistää kaikelle ja jos on jo alunalkujaan ollut herkkä niin helposti voi tulla kuvaamiasi tuntemuksia vahvanakin? Hormoneillahan on tosi suuri merkitys kaikkeen..
 
Sama täällä, että hormonit saa helpommin ahdistumaan. Ja itsellä ainakin varmaan psyykekin käy "kieroksilla", kun itse raskaus on epävarmuuden sietämistä. Välillä sellasia järjettömiä pelkotiloja esikoisen ja miehen hyvinvoinnista yms. Ja tosiaan kauhuelokuvien tuoma jännitys tuntuu turhankin voimakkaina fyysisinä oireina; vatsasta ottaa jotenkin inhottavasti.
 
Ja ne tunteet jää päälle. Jokin ahdistava dokkari tai uutinen saattaa vaivata monta päivää..
 
Itselläniki on tuota samaa vikaa juuri että saattaa alkaa liian syvällisesti pohdiskelemaan, ja sitte pitkäksikin ajaksi jää vaivaamaan jotkut ahdistavat asiat. Kiitos vastauksista! Kiva tietää että on kohtalotovereita. :)
 
Muokattu viimeksi:
Mulla ahdistusta voimakkaampana on ollut niin paha vitutus, etten ole saanut unta. Siihen samaan on kyllä ahdistanutkin ihan järjettömästi. Kaikki kauhuleffat, häiritsevät dokumentit sun muut oon kyllä jättäny suosiolla välistä. Yks päivä mies aikoi katsoa jotain videota, jossa ihmiset kaatuili moottoripyörillä, vilkaisin sitä ja aloin vaan itkemään... En ole normaalisti ollut mitenkään superherkkä, mutta raskausaikana liikutun tosi herkästi about kaikesta.
 
Joo, kaikki vaimentimet puuttuu. Tunne ottaa vallan, tai jokin tunnepitoinen asiasisältö jää kieppumaan mielessä.

Piti keksiä kikka itkun estoon sopimattomissa tilanteissa: ajattelen sitruunaa, oikein syvän keltaista, kirpeää ja isoa sitruunaa ja sanon myös mielessäni "sitruuna". Toimii! Monta nolousta on tullut ohitettua.

Pahinta on mulla se, että alan herkästi kantamaan yletöntä huolta ihan hulluista jutuista. Oon huomannut, että varsinkin silloin, ku. on jotain oikeasti stressaavaa tulossa, tämä taipumus pahenee. Huolenaiheeseen saa helposti ängettyä muutaman kauhuskenaarion ja katastrofiolo on valmis.
 
Oon huomannut, että mun hsp-ominaisuudet (erityisherkkä ihminen, highly sensitive person http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat) on ihan pilvissä nyt raskauden aikana. Olin katsomassa kummipoikaa tuossa edellisviikolla ja pelkästään että hän nousi sylissäni seisomaan reisien päälle, sattui ihoon niin paljon että piti poika laittaa lattialle. Myös vaatteiden saumat on alkaneet taas sattua ja erilaiset pesulaput tms. Myös liian kovat vaatteet sattuvat. Myös liian kovat äänet ja kirkkaat valot häiritsevät selkeästi enemmän kuin aiemmin. Ei tämä siis mikään sairaus ole, mutta vähän vähemmillä tuntemuksillakin voisi pärjätä! Muistan kun lapsena nimenomaan valitin noista saumoista ja pesulapuista, jännä juttu että ne tulee takaisin häiritsemään kunnolla nyt raskausaikana.

Myös mun hiukset on yhtäkkiä kihartuneet! Mulla oli pienenä hieman kiharat hiukset, jotka sitten suoristui sellaisiksi ärsyttäviksi laine/kiharaksi josta ei saa mitään tolkkua. No nyt on taas se sama epämääräinen kiharapilvi päässä mikä oli viimeksi joskus alle kouluikäisenä.. Mikä logiikka?! :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: Kia
Erityisherkkä?! Oliskohan tässä aistihommelissa syy meidänkin esikoisen vaatepulmiin. En ikinä ole saanut häntä pitämään farkkuja, vaikka ne olis kuinka joustavat, enkä sukkahousuja. Ja laput pitää aina ratkoa pois. Iso osa upouusista vaatteista lähtee kierrätykseen. Nyt kun on lenkkariaika, vetää neiti vängällä pehmoset talvisaappaat aamuisin jalkaan. Vauvana piti olla tosi verkkainen rytmi ja aikaa palautumiseen omassa pinnasängyssä kyläreissun jälkeen. Mulla on nauhallakin sitä iloista pulputusjokeltelua mikä alkoi aina kotiin palattua.

Luin tuota antamaasi linkkiä ja moni ongelmalta tuntunut käytöstapa alkoi avautumaan. Siis olen ollut joskus aivan huolissani kun vauva ei ikinä esim. kiipeillyt, pelkäsi hissiä ja jo vähän yli vuoden vanhana pelkäsi koko pitkän yön mörköä jolla on "musta kita ja hampaat" (sai vasta aamun valjettua sanottua mikä makuuhuoneessa pelotti, ja Muumipeikosta tutun näköinen mörkö oli pinnasängyn uutimet). Olin yhdessä vaiheessa vähällä viedä tytön psykologillekin, mutta sitten aattelin että kärpäsestä kasvaa helposti se härkänen.
 
Kuulostaa kyllä hieman tutulta! Tuolla sivustolla on linkki, tai no, tässä on linkki vanhemille jotka epäilevät lapsen olevan erityisherkkä: http://hsperson.com/test/highly-sensitive-child-test/ (testi on valitettavasti englanniksi, mutta jos haluat voin kyllä kääntää sen :) )

Lapsena olin tooooodella tarkka kaikista saumoista, lapuista, eri materiaaleista, vaatteiden tiukkuudesta jne. Nuoruudessa olotilat hieman tasoittui, mutta kyllä edelleen karsastan esim. just noita pesulappuja. Nyt raskauden aikana oon huomannut, että kaikki nää piirteet on taas voimistuneet. Iholla kaikki tuntemukset tuntuu helposti kivulta. Mitkä häiritsee myös (todella paljon) on erilaiset kovat ja yllättävät äänet, kirkkaat valot jne. eli periaatteessa kaikki mikä ärsyttää aisteja.

Yleensä vaadin aika paljon omaa aikaa tilanteissa jotka ovat olleet rankkoja, esim. kun mennään anoppilaan missä vieraskoreus-syistä on pitänyt olla hieman valppaampi jne niin olen ylikuormittunut ja vetänyt kauheita kilareita myöhemmin. Nyt olen onneksi jo tajunnut mistä nämä johtuu ja jossain vaiheessa visiittiä hakeudun omaan tilaan olemaan rauhassa. Lapsena sellaset paikat missä oli paljon ihmisiä, ääniä, valoja eli siis katsottavaa oli myös hieman kuormittavia juuri siksi että aivot keräävät niin paljon dataa siitä tilanteesta. Sellasten jälkeen olo oli kuin puusta tipahteneella, ihan loppu. Ei sitä tietenkään sillon tajunnut :D Ulospäin se näytti siltä, että olin ujo ja hiljainen mutta halusin oikeasti vaan päästä rauhoittumaan.
 
Jeps. Selailin nuo testit illalla läpi sekä itseni että lapsen osalta. Korkeat pistemääräthän ne antoi molemmille.

Tuo HSP on kyllä mielenkiintoinen näkökulma, yksi sellainen.

En löytänyt sivuilta tietoa ilmiön perinnöllisyydestä, mutta aika järkeenkäypäähän se olisi että samasta perheestä löytyy useampi HSP. Onneksi kyseessä on "kiltti" hermostollinen poikkeavuus. Tosin prosenttimäärä on sen verran korkea, että sopii jo normaaliin vaihteluun. Varmasti lähivuosina näitä näkökulmia eri ihmisten ns. temperamenttieroille löytyy muitakin.

Aika kuvaavaa: pitkäaikainen lapsuudenystävä, sellainen vakaa ja suloinen ihminen, puuskahti kerran mulle sydämensä pohjasta: "En jaksaisi päivääkään olla sinä!" Tarkoitti siis mun luonnetta. "En minäkään", totesin.:happy:

Aikalailla tuli iholle kaikki lukemani. Pitää sulatella.
 
Uskon! Kerroin tästä omille vanhemmille kun havahduin itse asiaan joskus vuosi sitten ja äiti vaan totesi, että oot vaan samanlainen kun isä. Eli joo, kyllä se taitaa jotenkin periytyä niinkun monetkin ominaisuudet. Onneksi itse vaan olen nyt hieman tietoisempi tästä kun omat vanhemmat, jotka ei kauheesti kiinnittäneet asiaan huomiota.. :meh: Eihän toi silleen elämiseen kauheesti vaikuta, mutta nyt raskauden aikana oon huomannut selkeitä hankaluuksia olemisessa. Pitää alkaa vetämään tarkempia rajoja tietyissä tilanteissa, että oma olotila pysyy jotenkuten siedettävänä
 
Kiva oli lukea muistakin erityisherkistä. Mä oon alkanut sitä tunnistaan itsessäni aikuisella iällä...ja nyt raskauden aikana kyllä korostuu. Erityisesti kosketusherkkyys ..kun väsyn niin en tahdo sietää mitään ärsykkeitä ja tästä tulee helposti ongelma kun koen kaiken koskettamisen ärsyttävänä tai kutittavana. Ja tuntuu että illalla kaikki vaatteet kutittaa. Ja televisio on koko ajan liian kovalla. Ihmiset tulee liian lähelle...
 
Agape, sama juttu täälläkin, ja muuten ahdistavat jutut kuten jotkus laskut ja rahahuolet ollen siirtänyt miehelleni, täysin pois ajatuksistani ettei tule stressiä.. Tahdon vain positiivisiä ajatuksia, ja muita positiivisiä ihmisiä ympärilleni, negatiivisuus päännii pahasti..
 
Hirvittää sen takia että kun esim.meluherkkyys on pahentunut niin miten mä tulen reagoimaan esim.jatkuvaan itkuun ja univajeeseen? Muutama päivä sitten illalla liian väsymyksen ja nälän takia käytiin illalla syömässä ja en osannut enää ees valita mitä syön tai juon oon onneksi saanut yhteyden synnärin psykologiin ja käyn jo nyt juttelemassa. Ehkä en ole ainoa herkkä ja panikoiva tuleva äiti...
 
Agape, sitten kun synnytyksen jälkeen oikeasti tapaat oman vauvasi, kaikki muuttuu. Silloinkin olo on herkkä, mutta erilailla. Uskonpa että sinullekin se oman vauvan itku on ihan eri juttu kuin kaverin vauvan. Se tuntuu aivan toiselta. Luota vain itseesi. Luoja on tehnyt äitiyden sinuun jo valmiiksi. Nämä raskausoireet on oma lukunsa. Yksinkertaisesti rasittavia. Kun vauva on suurta todellisuutta, kaikki on aivan toisin.
 
Tuo oli hyvä pointti että oman vauvan itku ei ole sama asia. Kun on eka kyseessä niin ei voi tietää ja sitä panikoi varmaan siksi niiin montaa asiaa turhaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top