Täällä sujuu ensimmäiset kotipäivät hyvin, arki sujuu ja vauva nukkuu päivät ja syö hyvin. Öisin sen sijaan kukkuu ja me tytöt nukutaan yöunet neljästa kaheksaan joka aamu. Mutta.. Mä olen oikeesti ihan hullu, nukun tosiaan sen neljä tuntia yössä, ja päivät vedän kun duracellpupu pitkin huushollia ja mulla on vielä pahempi pirttihirmuvaihe kun raskausaikana kun oli kauhea pesänrakennusvimma. Eikä edes väsytä - vielä. Saa nähdä koska virta loppuu. Eilen sain tuta ekat "äitihormonimyrskyt". Lähdin kipasemaan kaupasta siteitä, olin reissulla kokonaisuudessaan 15min ja aloin kotimatkalla alle viiden minuutin päässä kotoa itkemään ihan solkenaan kun tuli vauvaa ikävä :-D Naurakaa vaan...
Mulla oli kauhea kriisi siitä 20 kilon painonnoususta, mutta onneks siitä iso osa näyttää lähtevän suht helposti: 7 jäi laitokselle ja 3 lähtenyt nyt parin päivän kotonaolon aikana, eli kymmenen enää jäljellä! :) Ja vaikka vauvalla oli vähän hankala alku (jäi vähän jumiin synnytyksessä, lievä hapenpuute, -> sokeriseuranta ja keltasuutta ja jäntevyyden ja ärtyvyyden heikkoutta aluksi) niin nyt hän voi tosi hyvin, syö reippaasti eikä ole enää niin unelias, herää välillä jopa jo itsenäisesti pyytämään ruokaa. Mamma on onnellinen <3