pikkutonttu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Eleanora: Täällä on ollut kyllä hyvä jakaa tunteita ja kuulla samanlaisessa tilanteessa olevan tuntoja. Minusta on tärkeää saada keskenmeno käsiteltyä ennen uutta raskautta. Aluksi oli kyllä todella raskasta keskenmenon jälkeen, nykyään onneksi isoimmat tunteet ja purkaukset ovat taakse jäänyttä elämää. Nykyään asia surettaa, mutta onneksi elämässä on kaikkea hyvääkin ja vielä on toivoa uudesta onnistuneesta raskaudesta.
Mielestäni oli kohtalon ivaa, että mieheni veli sai perheenlisäystä niin lähellä omaa laskettua aikaa, nyt ensimmäisen lapsemme laskettu aika on ohitettu ja alan toivomaan, että olen raskaana ennen tämän toisen raskauden laskettuta aikaa. Niin päivä on mielestäni helpompi kohdata, muutenkin luulen, että nämä päivät tulen muistamaan aina. Olenkin ajatellut, että ne voisivat olla meille sellaiset laastaripäivät jolloin muistelisimme meidän enkeli lapsiamme. <3 Minäkin olen kovasti toivonut aina raskaana olessani, että meille tulisi tyttö. Vaikka eihän sillä väliä ole, mutta jotenkin haluaisin enemmän tyttöä kuin poikaa. Nyt silti tuntuu, että olisi kumpi vaan niin ei olisi väliä. :)
Itsekkin menen ajatuksella, että eihän se ole itseltä pois jos toiset saavat lapsia, mutta silti sellaiset ihmiset jotka raskautuvat helposti ja saavat sitä hyömyä lapsen eivät voi tietää milti tuntuu kokea keskenmenoa tai puhumattakaan jos niitä kokee kaksi. Luulen, että jos joskus tulee se onnistunut raskaus ja saa oman pienen kotiin niin sitä osaa sitten enemmän vielä arvostaa. Itsellä nämä kokemukset ovat vaikuttaneet vahvasti elämänarvoihin. Enään pienet murheet eivät tunnu niin suurilta tai enään ei ole niin pinnallinenkaan kuin ennen. Koen, että olen kasvanut ihmisenä näiden keskenmenon myötä, jos siis jotain hyvääkin haluaa etsiä.
Gatusa: Sinua onkin koeteltu jo aivan liikaa! Kolme perättäistä keskenmenoa, onko keskenmenoillesi etsitty jotain syitä? Tilannettasi ei varmasti ole helpottanut kaavinnat. Voimia kovasti sinne, eihän näitä asioita pysty järjellä ymmärtämään. :´(
Mielestäni oli kohtalon ivaa, että mieheni veli sai perheenlisäystä niin lähellä omaa laskettua aikaa, nyt ensimmäisen lapsemme laskettu aika on ohitettu ja alan toivomaan, että olen raskaana ennen tämän toisen raskauden laskettuta aikaa. Niin päivä on mielestäni helpompi kohdata, muutenkin luulen, että nämä päivät tulen muistamaan aina. Olenkin ajatellut, että ne voisivat olla meille sellaiset laastaripäivät jolloin muistelisimme meidän enkeli lapsiamme. <3 Minäkin olen kovasti toivonut aina raskaana olessani, että meille tulisi tyttö. Vaikka eihän sillä väliä ole, mutta jotenkin haluaisin enemmän tyttöä kuin poikaa. Nyt silti tuntuu, että olisi kumpi vaan niin ei olisi väliä. :)
Itsekkin menen ajatuksella, että eihän se ole itseltä pois jos toiset saavat lapsia, mutta silti sellaiset ihmiset jotka raskautuvat helposti ja saavat sitä hyömyä lapsen eivät voi tietää milti tuntuu kokea keskenmenoa tai puhumattakaan jos niitä kokee kaksi. Luulen, että jos joskus tulee se onnistunut raskaus ja saa oman pienen kotiin niin sitä osaa sitten enemmän vielä arvostaa. Itsellä nämä kokemukset ovat vaikuttaneet vahvasti elämänarvoihin. Enään pienet murheet eivät tunnu niin suurilta tai enään ei ole niin pinnallinenkaan kuin ennen. Koen, että olen kasvanut ihmisenä näiden keskenmenon myötä, jos siis jotain hyvääkin haluaa etsiä.
Gatusa: Sinua onkin koeteltu jo aivan liikaa! Kolme perättäistä keskenmenoa, onko keskenmenoillesi etsitty jotain syitä? Tilannettasi ei varmasti ole helpottanut kaavinnat. Voimia kovasti sinne, eihän näitä asioita pysty järjellä ymmärtämään. :´(