Ensimmäistä odottavat

Sama täällä! Tosi vaikea tehdä töitä etenkin iltapäivisin! Sisko sanoi että sitten vaan ottaa sairaslomaa jos väsymys on jo liikaa, mutta en usko että kehtaan.
 
Mulla on ainakin melko korkea kynnys saikulle. Oon nyt vasta kolmatta viikkoa töissä, kun olin kuukauden astman takia saikulla.
 
No hyvä, etten oo ainoa! Meillä alkaa työvuoden kiireisin pätkä piakkoin ja mun on todella vaikea kaivaa motivaatiota. Pakkohan ne hommat on sit tehdä, kun dead linet tulee vastaan.
 
Mulla on nyt puolitoista viikkoa plussasta ja jotenkin oon ollu niin pilvissä että on ollu tosi vaikee keskittyä töihin. Lisäksi kaikki työhommien uudelleensovittelu on laittanu pasmat sekaasin. Toivottavasti hommat alkaa luistamaan vähä paremmin jotta aika kuluis nopeampaa. Mä haluun ultraan ja neuvolaan, haluun kuulla jo sydänäänet!!! :rolleyes:
 
Täysin samoin tunnelmin, tosin työt tuntuvat ihan mukavilta ja kaipaankin kaikkea tekemistä, jotta se aika tosiaan kuluisi. Minulle myös neuvolaan, mutta etenkin nt-ultraan kova hinku, sen jälkeen ei haittaa vaikka aika menisikin hitaasti, pääasia kun saa tietää että ihmisen alulla kaikki hyvin. :Heartred Sinne asti odotus on taatusti tuskaista, lasken päiviä ja plärään kalenteria päivittäin monta kertaa. :) Koitetaan sinnitellä!
 
Ei jaksanut meidän pieni enempää. Aamulla toisessa ultrassa todettiin, ettei sydän enää syki. Matto lähti totaalisesti jalkojen alta.
 
Voi ei Janel, miten surullisia uutisia :sad001 Olen pahoillani! On nämä niin haavoittuvaisia tässä alkumetreillä että ihan kauhistuttaa. Kovasti voimia teille ja toivotaan, että surun jälkeen tärppäisi pian uudestaan ja olisi vahvempi yksilö tällä kertaa!
 
Voi apua Janel! Todella kurja juttu. Koita jaksaa. Ei tuohon osaa oikein mitään järkevää sanoa.
 
Voimia Janel ❤

Mitä pidemmälle tässä etenee, sitä riipivämpää on kuulla jonkun menetyksestä :(
 
Voimia Janel! :Heartpink


Ja tervehdys kaikille! Mä olen myös uusi täällä foorumilla ja onnellisina miehen kanssa odotetaan ensimmäistä - vihdoin ja viimein!!:shy::Heartred
Järjettömän pitkät ja raskaat tasan 24kk yritystä takana ja 22.3. tein kolme plussatestiä, kun eihän sitä meinannut uskoa todeksi!

Tänään 7+1 ja jatkuvaa pelon ja onnen sekaista olotilaa. Tekisi mieli kaikille kertoa tästä uskomattomasta onnesta, mutta ei olla vielä uskallettu. Mies kertoi heti plussattuani parhaalle kaverilleen mutta mä en oo uskaltanut vielä kertoa kellekään... Mun vanhemmille ajateltiin ensi viikonloppuna kertoa. He tietävät että ollaan 2 vuotta yritetty niin arvaisivat kuitenkin jossain vaiheessa jos yritettäisiin salailla :)

Alkuun oli tosi selkeitä raskausoireita; tissit kipeät, järjetön väsymys, etomista, tosi herkkä hajuaisti jne.... Oireet kuitenkin katosivat kaikki kerralla noin viikko sitten ja olin täysin varma että tässä tämä nyt oli :confused1 Varasin ajan yksityiselle varhaisultraan ja olin tosiaan aivan varma että en ole enää raskaana. Lääkäri kuitenkin iloksemme kertoi että siellähän se toukka näkyi ja että sykekin oli hyvä ja vahva :Heartred Koko vastasi viikkoja ja tällä hetkellä lasketuksi ajaksi tuli 17.11. Voi toki muuttua vielä.

Raskausoireet eivät ole vieläkään palanneet mutta en mä niitä kaipaakaan :grin Pissalla toki saa juosta koko ajan :p
Eka neuvolakäynti meillä on ens tiistaina eli viikkoja sillon olisi 7+4
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top