Maanantaina syntyi kuopus. Olin kovasti toivonut ja pyytänyt kaiken mahdollisen kivunlievityksen spinaalista ja epiduraalista alkaen. Yhtään mitään en lopulta ehtinyt saamaan, kun avauduin niin vauhdilla, joten siinä ”hetkessä” todella pahojen supistus-/ja ponnistuskipujen keskellä pettymys tuntui suurelta, jolloin ensimmäiset itkuiset sanani miehelle olivat: ”Missä mun epiduraali on? Toi oli ihan kamalaa!”. Vasta sen jälkeen kyselin vauvaa, mutta toki olin kuullut, että hän parkaisi ja oli kunnossa. Onneksi jälkikäteen olin ja olen itse asiassa todella tyytyväinen synnytykseen ja siihen, miten kaikki meni. 
