Ensimmäisen ja seuravien raskauksien erot

[pombomushu]

Tiedän, että jokainen raskaus on erilainen, mutta en tiennyt, että kaikki "kivat oireet" tulee paljon aikaisemmin! Mulla oli esikoista odottaessa aivan törkeät liitoskivut lopussa ja nyt ne kuulemma tulee aikaisemmin ja pahempina! Mä olin järkeillyt, että lantio on jo muovautunut ja nyt vaan kasvatan masua :D Selkä on myös tehnyt kuolemaa jo monta viikkoa... Pahoinvointi oli sentäs helpompi eikä nyt oo vielä (koputan puuta) issiassärkyjä... Tää on nyt toinen lapsonen meille siis.

Miten teillä muilla? Raskaudet on vielä aika alussa (vaikka ollaan jo puolessa välissä) ja se hauskin ryhävalasvaihe on vielä edessä, mutta kyselen nyt jo :D Niin ja jos on jo useampi synnytys takana, niin miten nää synnytykset erosi?

 

[IhaNainen]

Mulla ei ole kauheita vaivoja, eikä ollut esikoisestakaan. Nyt olen tosin huonommassa fyysisessä kunnossa :( eli tsemppi ja treeni on pakko aloittaa ja pitää yllä kevään korvalla. Raskausdiabetes tosin todettiin nyt jo varhemmin kuin esikosta, mutta arvot pysyneet hyvällä mallilla ruokavaliolla tämän ekan mittausviikon ajan, toivottavasti loppuun asti!

 

[Helli]

Eroavat niin kuin yö ja päivä. Esikoista odottaessa olin elämäni kunnossa, hiihdin hulluna Lapissa ja ratsastin loppumetreille, ei tietoakaan mistään oireista issiasta ja mahan megalomaanista kasvua lukuunottamatta. Enkä voinut ymmärtää, miksi raskaus on niin raskasta...

Tällä kertaa hedelmöittymisestä lähtien järkyttävä pahoinvointi ja päänsärky reilusti keskiraskauteen, univaikeudet ja väsymys, selkäsärky ja liitoskivut, vatsavaivat ja levottomat jalat jne. jne. Olen kyllä pitkälti pistänyt tämän iän eli kymmenellä vuodella vanhenemisen piikkiin.

Synnytystapana on elektiivinen sektio molemmissa. Kovasti vain toivon, että toivun päivässä niin kuin viimeksi, mutta taitaa olla silkkaa utopiaa.

 

[Vivi84]

Olen ehkä siltä osin jäävi vastaamaan tähän, että ensimmäinen ja toinen raskauteni ovat ihan jo paperillakin täysin erilaisia. Esikoista odottaessa iskiaskipu vaivasi välillä ihan hillittömästi, mutta asettui sitten ihan lopussa, pääsi kai hermo pinteestä tms. Pahoinvointia minulla oli alussa vajaan viikon, muuten ei mitään. En hirveästi nauttinut raskaudesta varsinkaan loppupäässä, sillä vauva ahdisti keuhkojani, kylkiluitani ja kaikkea mahdollista niin paljon että oloni oli aivan todella tukala jatkuvasti.

Tässä raskaudessa alkuoireet jäivät myös aika nimellisiksi. Pahoinvointia ei ollut senkään vertaa kuin ekassa (vaikka usein kaksosraskaudessa kuulemma tuplasti... :P), ja väsymyskin meni nopeasti ohi. Nyt kun maha on alkanut kunnolla kasvamaa huomaan taas saman epämiellyttävyyden kuin aiemmin, eli olo käy tukalaksi ja maha kireäksi ja hankalaksi... Ilmeisesti minä en vaan ole sitä sorttia joka suuresti nautiskelee kasvavasta mahasta! Toki sitä on ihanaa katsella ja kosketella, mutta muuten ei niinkään.

Huolten ja murheiden osalta ensimmäinen raskaus olikin sitten kuin kesäloma verrattuna tähän raskauteen... Tuntui että silloin sai nt-ultran jälkeen huoahtaa helpotuksesta, että elossa on ja nyt se vaan rauhassa kasvaa, kun nyt sitten pitää jatkuvasti olla huolissaan että onko toinen tai molemmat pinteessä ja jos on niin minkämoisessa? :/ Hyvin kuluttavaa. Muutenhan kaksosten odottaminen tuntuu ihanalta, jotenkin ihan erilaiselta projektilta kuin yhden vauvan odottaminen :). Eli tuplahuoli, mutta tietyllä tavalla myös se tuplaonni :D

Vaikka mitenpä sitä onnen määrää mittaisi, varmasti olemme kaikki yhtälailla onnessamme uusista tulokkaista <3