Ensimmäinen vuosi esikoisen kanssa & parisuhde/s*ksi ?

MisterMaxikola

Vasta-alkaja
Hei, perheen isä täällä kirjoittelee 👋🏻

Pahoittelut jo etukäteen, tästä (saattaa) tulla pitkä pätkä, mutta yrittäkää pysyä mukana 😅

Haluaisin kuulla kokemuksia/ajatuksia muista perheistä joissa on ollut mahdollisia haasteita nimenomaan parisuhteen miehen seksihalujen kanssa, ja erityisesti nimenomaan esikoisen tultua mukaan kuvioihin.

Itselläni (37m) on siis sellainen tilanne, että vaimoni (33n) synnytti meille terveen tyttölapsen juuri ennen kesää ja hän täyttikin tuossa juuri hiljattain puoli vuotta 🥳

Jo ennen vauvan syntymää (ja rehellisyyden nimissä jo ennen sitäkin kyllä) huomasin, että omat haluni ottivat ison notkahduksen. Jotenkin "putosin" sellaiseen hoivaajan (?) rooliin siinä raskauden kolmannella loppupuoliskolla, jossa pidin huolta, että tulevalla äidillä on kaikki hyvin ja mukavasti, että hän saa tarpeeksi lepoa, hieroin jalkoja aina iltaisin jne. Tämä luonnollisesti jatkui, kun vauva lopulta saapui maailmaan ja nyt äidin lisäksi huolehdimme pienokaisesta.

Äidillä on tosiaan hormonit ja halut hyvin alkaneet palautua, kierukka asennettiin pari kk sitten (joka aluksi heitti häränpyllyä hormonien suhteen 😬) , yhdyntää on harrastettu sen 3-4 kertaa tässä 9kk aikana.

Itse olen aina ollut se ns. "viriilimpi" tai aktiivisempi tapaus tässä parisuhteessa, niin olen todella hämmentynyt tästä tilanteesta. Olen paljon mietiskellyt, että onko kyseessä tosiaan vain henkinen kuormitus (olen ollut päätoiminen "yövuorolainen" mitä tulee vauvan vahtimiseen öisin jne.) jonka johdosta syvän unen saanti on jo pitkään ollut kortilla (vaikuttaa suoraan hormoni tuotantoon yms.), jonka lisäksi pyysin työterveydestä asiaa koskien testosteroni- sekä kilpirauhas arvojen mittausta (tämä vasta ensikuussa).

Minulla ei vain tule päivisin tippaakaan mitään haluja, en mieti seksiä, se on kirjaimellisesti päivittäisen "prioriteetti-listan" pohjimmaisena. Vaikka vaimo olisi juuri tullut ulos kylpyhuoneesta nakkena, niin viisari ei juurikaan värähdä (vaikka pyrin aina toki kehumaan häntä ja hän onkin hienosti palautunut raskaudesta ☺️)

Olemme toki vaimon kanssa näistä asioista keskustelleet, olemme olleet jo pitkään yhdessä (15 vuotta) ja meillä on hyvin avoin dialogi ja keskustelemme tunteista & fiiliksistä hyvin matalalla kynnyksellä.

Omalta puoleltani olen kyllä hyvin miellyttäjä-painotteinen, eli huolehdin ensin muiden hyvinvoinnista ja sitten jos/kun energiaa & aika jää, huolehdin itsestäni ja omista tarpeistani (tiedostan kyllä, että tämä on pitkässä juoksussa tuhoisaa)

Erityisesti nyt vauva-arjessa ne vähäisetkin omat hetket jäävät pois, olen luonteeltani sellainen ihminen joka nauttii yksinolosta (tietyissä määrin) jonka patterit latautuvat, kun saa olla ajoittain itsekseen ilman, että joku on vähän väliä pyytämässä tai kysymässä jotain.

Vaimoni kanssa molemmat olemme huomanneet, että varsinkin tässä 6kk kohdalla on vain voimistunut tunne siitä, että itse on tavallaan vain "hoitaja" vauvalle ja se "oma minä" on nyt siellä taka-alalla (tämäkin oli meillä osittain tiedossa, kun lapsen hankkimista mietittiin, mutta se pääsi silti yllättämään)

TLDR; Helpottaako tää tästä aikanaan, vai mikä homma 🥲
 
Hei, oon lukenu jonkun verran aiheesta ja lapsen saanti voi jonkun verran alentaa testosteronitasoja. Googlaa ihmeessä lisää mutta mun ymmärrys on, että hoivarooli, väsymys ja huonompi syöminen on tässä isossa roolissa ja jos asiaan haluaa vaikuttaa, niin kannattaa panostaa siihen, että syö, nukkuu ja välttää stressiä niin paljon kun voi. Positiivisena asiana voi sanoa sen, että testojen lasku on todennäköisesti hyvä asia sun ja lapsen suhteelle. Onnea pienokaisesta, vauvavaihe menee lopulta nopeesti ohi ja todennäköisesti testot sitten palaa hyvien elintapojen avulla normaaliin tasoon.
 
Takaisin
Top