Ensimmäinen <3
Silmät suurina ihmettelijä
Raskaalta tuntuu;( Torstaina aloin illalla vuotamaan verta, silloin viikkoja 9+2 täynnä..eilen perjantaina istuttiin sairaalassa, verta tuli enemmän ja kipujakin oli jo. Verta tuli muutamia klönttejä ja tiesin jo siinä vaiheessa varmasti, että vauva kuolee ellei vielä ole kuollut. Lääkäri ultras, verikokeita otettiin..
Ultrassa näkyi tyhjä ruskuaispussi, mutta lääkäri silti ihmetteli et kohtu on kiinni ja koska se oli kiinni, ei uskaltanut antaa vielä kohtua tyhjentäviä lääkkeitä. Sanoi silti että on todella todennäköistä et kyseessä on tuulimuna ja joku on pahasti vialla, koska alkio pitäisi näkyä jo tässä vaiheessa. Maanantaina pitää käydä uusissa verikokeissa, että varmistetaan hgg hormonin lasku ja keskenmeno, ja saan niitä lääkkeitä.
Tuntuu kamalalta, oon kokenut paljon menetyksiä elämässäni ja nyt tämä..Toki ei se yllätys pitäisi olla, ja kun tähän lapsen yrittämiseen alkoi, niin tiesi että monet raskauksista päättyy alussa. Silti se sattuu niin syvälle;( Ehdin jo kuvitella itseni äitinä, kuvitella meidät perheenä ja kaikkea. Itkin koko eilisen päivän ja olin niin väsynyt kaikkeen. En tiedä miten tästä jatketaan eteenpäin.Sairaalassa oltiin kannustavia ja valettiin uskoa siihen, että meillä kuitenkin täydet mahdollisuudet saada jatkossa terveitä lapsia. Ja että näin käy monille terveille ihmisille, kait joka 4. raskaus päättyy keskenmenoon, tavalla tai toisella...
Ultrassa näkyi tyhjä ruskuaispussi, mutta lääkäri silti ihmetteli et kohtu on kiinni ja koska se oli kiinni, ei uskaltanut antaa vielä kohtua tyhjentäviä lääkkeitä. Sanoi silti että on todella todennäköistä et kyseessä on tuulimuna ja joku on pahasti vialla, koska alkio pitäisi näkyä jo tässä vaiheessa. Maanantaina pitää käydä uusissa verikokeissa, että varmistetaan hgg hormonin lasku ja keskenmeno, ja saan niitä lääkkeitä.
Tuntuu kamalalta, oon kokenut paljon menetyksiä elämässäni ja nyt tämä..Toki ei se yllätys pitäisi olla, ja kun tähän lapsen yrittämiseen alkoi, niin tiesi että monet raskauksista päättyy alussa. Silti se sattuu niin syvälle;( Ehdin jo kuvitella itseni äitinä, kuvitella meidät perheenä ja kaikkea. Itkin koko eilisen päivän ja olin niin väsynyt kaikkeen. En tiedä miten tästä jatketaan eteenpäin.Sairaalassa oltiin kannustavia ja valettiin uskoa siihen, että meillä kuitenkin täydet mahdollisuudet saada jatkossa terveitä lapsia. Ja että näin käy monille terveille ihmisille, kait joka 4. raskaus päättyy keskenmenoon, tavalla tai toisella...