Ilmoittaudun mukaan 33-v. ensikertalaisena, ja omien laskujeni mukaan vasta 3+6! Yritän vähitellen astua tähän mystiseen maailmaan, jossa raskauden kesto ilmaistaan kryptisesti erikoisilla laskentakaavoilla. Koitan ottaa korvan taa ravintosuositukset. Yritän olla malttavainen ja suhtautua näin alkuvaiheessa olevaan raskauteen avoimen kepeästi mutta silti rohkeasti iloiten. Onpas haastavaa!
Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta, nuoresta lähtien ja tässä välissä melkeinpä susipariksi ja ikuiseksi kaksikoksi leimattuja. Me koitettiin perustaa perhettä justiinsa tarkkaan kaksi vuotta. Aloitettiin juuri hedelmöityshoidot hyvin matalalta kynnykseltä pelkkää lääkettä kokeillen, vaikka inseminaatiota suositeltiin. Ja pam, ekasta kerrasta tärppäsi. En olisi uskonut kaiken sen odottamisen jälkeen. Ovulaation oireet vaikuttivat lupaavilta, samoin sitä seuraavan viikon pikkutuntemukset. Nyt viikonloppuna odotin menkkoja ja tuntui että pää hajoaa. Keho antoi pikkumerkkejä ja koitin vain olla ajattelematta asiaa, kun pettymyksiä on ehtinyt tulla todella monta. Su-ma välisen yön kieriskelin sängyssä ja päätin että perkule ensi yötä en enää valvo, vaan aamulla teen testin. Tikkuun tuli vahvat viivat. Mies nukkui vielä kun itkua tuherrellen ja kroppa vapisten sanoin olevani raskaana. No hän järjen äänenä sanoi heti että odotas nyt, teitkö testin, oletko varma tuloksesta jne. Siinä sitten arvottiin outoja ohjeita. Että vaikka olisi kaksi viivaa, jos ne näyttää kuvan mukaisilta, testi voi olla virheellinen. Ja että vain punainen väri viivassa antaa varman tuloksen. No se väri ei ollut lähelläkään punaista. Vähän jo tuli sellainen olo että höh, ehkä vaan meni testi pieleen. Kävin töiden jälkeen ostamassa lisää testejä. Yhden tein jo alkuillasta ja siinä myös vahvat viivat (lilalla, what?). Taas sitä väriä mietittiin että kuka piru värisokea niitä ohjetekstejä kirjoittaa. Tänä aamuna tein vielä digitaalisen testin, jossa ei tarttenut värisävyjä tulkita vaan reilusti luki että raskaana 2-3 viikkoa. Laitoin miehelle kuvaviestin että joko riittää tikkuihin pissaaminen?
Onpa hurjaa! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ei tätä oikein tajua. Ja välillä tajuaa hyvikin. Mies mietti jo että pitää ahtaasta makkarista heittää työpöytä menemään jotta vauvalle mahtuu sänky. Liikutuin. Tästä se lähtee!