Ennenaikaiset supistukset

enkuli85

enkuli85

Vauhtiin päässyt keskustelija
No niin, nyt ollaankin sit pelko persiissä mitä tulee tapahtumaan emoticon 

Toissapäivänä vessassa käydessäni ja pyyhkiessäni alapäätä, paperiin tuli n. ruokalusikallisen kokoinen klöntti todella sitkeää limaa, jota olis voinut leikata saksilla, muuten ei tarttunut mihinkään.. Oli hieman menkkamaista jomotusta alavatsalla ja alaselässä.. Aattelin kuitenkin että odottelen keskiviikkoiseen neuvolaan. Eilen, maanantaina sitten töissä ollessani alkoi selkä-/vatsasärky ja tuntui kuin koko maha olis tulessa.. Kesti pari tuntia ja loppui. Nyt tänään, töissä ollessani alkoi taas selän ja mahan jomotus ja kotiin kun pääsin, kivut vain yltyivät ja soitin synnärille. Ekaan puheluun vastasi kätilö-opiskelija -> panadolia naamariin ja jos ei helpota ni tule näyttäytymään. Otin 1 grammasen panadolin ja kävin kuumassa suihkussa -> ei helpotusta, paheni vaan. Soitin uudestaan reilun tunnin päästä uudestaan ja silloin tajusin sanoa että kuopukseni meinas syntyä jo viikolla 30 ja kätilö sanoi että tule näyttäytymään. Kävin, otettiin kaks pissatestiä, verikokeita ja katsottiin kohdunsuun tilanne -> kohdunkaula lyhentynyt 4 cm -> 2,5-3 cm mutta kohdunsuu kiinni, HUH!! Ultralla katsottiin vauva, hyvin voi ja painoarvio vaivaiset 440 g :( Lääkäri sanoi suoraan näin: Jos synnytys lähtee etenemään, emme tee sille mitään. Ei anneta keuhkoja kypsyttäviä ruiskeita eikä supistusten estolääkityksiä. WTF??? Vasta ehkä viikon päästä kun on 23 viikkoa täynnä, yleensä vasta rv.24 emoticon  Kaksi viikkoa sairaslomaa tuli, ei siivoamista, ei nosteluita, ei yhdyntää.. Panadolia voin ottaa kolme päivässä, JEE! Mua pelottaa ihan saatanasti.. Kahden viikon päästä kontrollikäynti synnärillä, katsotaan kohdunsuun tilanne uudestaan.. Pitäkää perskule peukkuja että meijän vauva nyt kasvaa ja haluaa pysyä tuolla masussa vielä edes muutaman viikon emoticon
 
Voi miten kurja tilanne! Täällä peukut ja varpaat pystyssä että kaikki menee hyvin ja teidän vaavi pysyy vielä kohdussa viikkoja!
 
enkuli85: Kovasti malttia ja voimia vauvalle ettei vielä rupea pyrkimään ulos vaan odottelee ja kasvaa rauhassa vielä mooooonta viikkoa! Meillä on samat päivät menossa kanssasi ja kuulostaa kyllä tosi hurjalta että vauva rupeaisi jo syntymään näillä viikoilla. Tosi tylysti ilmaisi lääkärikin asian vaikka se paikkansa pitäisikin näillä viikoilla.

Toivottavasti aika kuluisi nopeasti ja pääsisit näiden riskialttiiden viikkojen yli turvallisesti.

 
Kiitos <3 Yölläkin supisteli johonkin kahteen asti ja sit vaan nukahin.. Nyt tänä aamuna oon huomannu et jos tekee pienenkin äkkinäisen liikkeen, maha kovettuu ja tulee sellanen menkkamainen kipu. Että tosiaan lepoa nyt vaan. Ja saas nähä meenkö enää töihin olleskaan, eilen se lekuri sano että voi johtua mun seisomatyöstä (vaatekaupassa töissä) nämä supistelut. Että katsellaan... Kahden viikon päästä sen sit näkee kontrollissa onko kohdunsuu pysyny ennallaan vai ei :)
 
Ehdottomasti ajattelet nyt itseäs ja vauvaa, etkä tee mitään ylimääräistä rasitusta....
Voimia sinne ja terkkuja vauvalle, että koita nyt malttaa vielä pysyä siellä masussa ihan rauhassa vielä. emoticon
 
Et tietenkään mene töihin!  Makaat sängyssä jalat ristissä seuraavat 2 vkoa! 
Ja jos tilanne lähtee etenemään nosta hirveä äläkkä, et 22 vkosia ja 400 g vauvoja on selvinnyt!  Eli jossainpäin joku on ollut erimieltä tän tohtorisi kanss! Vaik mahkut onkin pienet, on ne olemassa!

Ainakin supistuksenestolääkettä vaadit taatusti! 

Jokainen päivä kohdussa parantaa lapsen ennustetta hurjasti. Eli töihinmenoa et edes ajattele! 
 
http://www.kevyt.net/keskustelu

Tuolla on riskiraskaus osio. Ilmottaudu ylläpidolle ni saat tunnukset ja pääset keskustelemaan riskiraskauksista. Siellä on monia äitejä joilla on lapsi vedet menneet jopa ennen tuota rv 22 tai kohdunsuu auennut /kohdun kaula lyhentynyt. Siellä on myös äitejä joiden lapsi on selvinnyt rv 22+6 (jollakin taisi olla jopa pari päivää vähempikin) ja siellä on myös 400-grammaisten pikkukeskosten vanhempia. JOku ehkä heistä osaisi neuvoa vielä paremmin.

Liian usein olen kuullut että joku sanoo että noin varhaisin voi tehdä mitään, mutta paskat! Nyt oot ite tiukkana! Pyydät päästä yliopistolliseen sairaalaan lepoon ja tarkkailuun. Meidänkin aikana yksi äiti kertoi kuinka heille oli sanottu lähisairaalassa että eivät voi tehdä mitään 23-viikkoiselle, että ei kannata tulla sairaalaan, teidän lapsi menee kesken. WTF?! Onneks tulivat ite yliopistolliseen. Heidän laps oli samankokoinen kuin meidän ja selvisi vähemmillä ongelmilla. Toki molemmilla meillä meni se 4kk sairaalassa.

Mutta oikeasti, moni on saanut sairaala-levolla pysymään tilanteen ennallaan ja päässyt sen rv 23 rajan tai jopa rv 27:n yli. Ja jokaikinen viikko ja päivä näin pienelle on plussaa. Toki pitää muistaa, että kaikki ei selviä, mutta murehdi sitä jos se aika tulee. Nyt koita saada itsellesi ja pienellesi kaikki mahdollinen apu. Supistuksen estolääkitys, makuu, lapsen sydänkäyrien seuranta, jne.

Kaikkea hyvää ja ennenkaikkea lisäviikkoja toivoen
 25-viikkoisen, 600grammaisen pienen pikkukeskosen äiti
 
Vaadi vaikka pääsyä yliopistosairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Minulle ystävä kertoi että nykyisin jo 19-20 viikkoisia pystytään auttamaan juurikin noiden keuhkorakkuloita kehittävien lääkkeiden avulla. Samoin jo vuosia sitten 450g pikkukeskoset ovat selvinneet ihan isoiksi terveiksi lapsiksi. Eli kyllä sinun pitää saada tarvittava hoito, siis muutakin kuin sairaslomalappu kouraan.
 
IhaNainen kirjoitti:
Vaadi vaikka pääsyä yliopistosairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Minulle ystävä kertoi että nykyisin jo 19-20 viikkoisia pystytään auttamaan juurikin noiden keuhkorakkuloita kehittävien lääkkeiden avulla. Samoin jo vuosia sitten 450g pikkukeskoset ovat selvinneet ihan isoiksi terveiksi lapsiksi.

No ei nyt sentään liioitella:  19-21 viikkosista ei valitettavasti yksikään jää henkiin, jos he joutuvat kohdun ulkopuolelle. Ja noista alle 300-500grammasistakin suuremmat mahdollisuudet on niillä joilla on takana useampi raskausviikko ja terveys on suhteellinen käsite näin pienten keskosten (ja myös vähän isompien) kohdalla. Raskasta varmasti tulee olemaan ja vaikeuksia tulee eteen vaikka synnytyksestä selviäisi hengissä ja tehohoitoon pääsisikin. Myöskään kortisoneja (jotka annetaan nimenomaan keuhkorakkuloita kypsyttämään) ei anneta ennen viikkoa 22 sillä ne menisivät tällöin hukkaan. Auttavat enemmän silloin viikolla 23 jos ne voidaan antaa ennen lapsen syntymää.

Mutta synnytyksen käynnistymistä voidaan täyslevolla ja estolääkityksellä yrittää pitkittää, mikä auttaa lasta ja antaa niitä tärkeitä lisäviikkoja jotta päästään niille viikoille jolloin on edes pieni mahdollisuus jäädä henkiin.
emoticon

Ja enkulilla on kumminkin jo rv 22+5 jolloin hoito olisi perusteltua jos pikkuinen päättäisi syntyä. Myös täysmakuuttaminen on erittäin suositeltavaa!
 
tosiaan tarkoitin että voidaan auttaa. en että kaikki pikkuruiset selviäisivät. Toivotaan nyt että tässä tapauksessa kaveri pysyy massussa vielä viikkoja.
 
Täällä pidetään myös peukkuja!!! Kauhea tilanne, toivottavasti selviää parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Täällä pidetään myös peukkuja!!! Kauhea tilanne, toivottavasti selviää parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Ai kauhea, mullakin tuli ihan itku kun luin tuon!
Meillä pidetään peukut ja varpaat teille pystyssä kaikki, koiratkin! Pitää pikkuisen malttaa hetki vielä olla suojassa masussa ennen kuin tulee ulos. Kovasti voimahaleja! <3
Pysy itse levossa, äläkä todellakaan tee mitään. Vaikka varmasti vaikea vain maata ja olla tekemättä mitään, mutta parasta se on.
Tsemiä!
 
Voi kamaluus, toivottavasti pikkunen nyt pysyy vielä kiltisti masussa.  Peukut on pysytyssä täälläkin. Aika tyly lääkäri kyllä oli :(
 
Kerrohan Enkuli miten sulla menee, jos vaan jaksat! 
Tuskassasi mukana eletään täällä....
 
Täällä ollaan yhtenä kappaleena edelleen emoticon Onneks isommat pojat lähti eilen mun äitille ja tulee vasta ens maanantai-iltana niin saan toden teolla levätä... Päivän mittaan tulee supistuksia, eilen illalla kellottelin että tuli neljä tunnin aikana mutta ne ei ollut niin kamalan kipeitä, ainoastaan tosi inhottavia! Ihmeellinen se supistuksen tunne kyllä, vatsaa alkaa pikkuhiljaa koko ajan enemmän ja enemmän puristamaan ja tuntuu kuin joku vanne olis siinä kiristämässä ja vatsa muuttuu ihan kovaksi. Mutta en huolestunut noista kun sain sitten hyvin kuitenkin unen päästä kiinni.
Olen kovasti yrittänyt syödä enemmän jotta pikkuinen saisi lihaa luidensa ympärille, en ees tiiä auttaako se mitään mut yritys on kova :D Keskos-sivuilta luin kuitenkin että sikiöllä raskausviikot merkitsee enemmän kuin se sen paino.. Huh <3 Kattelin tuota neuvolakorttia että mitä se lääkäri siihen kirjotteli niin perätilassa on vauva ja kohdunsuu tosiaan on pehmentynyt.
Eilen just mietiskelin että on vahvasti semmonen tunne että tämä vauveli syntyy keskosena.. Kuopus kun oli tuloillaan viikolla 30 niin kuitenkin viikolle 37+1 asti pysyi sisällä.. Jos tämäkin edes sen 7 viikkoa!! Odotan että tulis se 27 viikko niin vauvalla 90 % mahdollisuus selvitä..

Cedomira, millälailla sinulla lähti synnytys etenemään? Ja miten muuten menee? Vauvalla kaikki hyvin? Olisi kiva kuulla!! Ja laitoin tuonne sivun ylläpidolle viestiä ja tulikin takas että tunnus on aktivoitunut mut paskat. Kun yritän päästä kirjautumaan, tulee teksti että tunnusta ei ole vahvistettu :/
 
Huhhuh, toivotaan, että enkulin vauvalla ei ole vielä liian kova kiire tänne.
Lääkärit varmasti tietävät parhaitten, mutta jotenkin musta on outoa, että ne ei sen ihmeemmin ota tarkkailuun tai mitään. "Ota Panadolia jos sattuu"... mut just noin se menee. Muistathan kuitenkin enkuli oikein vaatimalla vaatia ja heittäytyä vaikka hysteerisen itkukohtauksen valtaan, jos tuntuu että tarviit apua ennemmän kuin sen neuvon "ota panadolia ja lepää" verran. Ikävä kyllä se vaan on niin, ettei "erityiskohtelua" meinaa saada, vaikka oikeasti itse tuntee, että sitä tarvitsisi. Eli ei muuta kuin äippäpolille kiljumaan, jos siltä tuntuu!

Minä oon alkanut juttelemaan Pätkälle, että ei oo yhtään mikään kiire maailmaan, mutta jos on pakko päästä etuaikaa, ni odottelisi kuitenkin vielä sen 10 viikkoa ainakin :)
Isoveljensä kanssa sovittiin, että saa tulla heti kun on 38 viikkoa täynnä ja veli kilttinä poikana syntyikin sitten 38+3.
Katotaan, onko Pätkä yhtä kuuliainen. 
 
http://www.youtube.com/results?search_query=premature+babies&aq=0 Tuolla on tosi ihania videoita erittäin pienistä keskosista (alle 1000gramma /alle 28-viikkoinen)

Ja myös pienistä keskosista (alle 1500grammaa /alle 32-viikkoinen) ja isommista keskosista (alle 2500grammaa/alle 37-viikkoinen).

Ja onnea enkuli85 23+0 viikosta!! Itse piän sitä ensinmäisenä etappirajana. Silloin kun virallisesti on jo mahdollisuus jäädä henkiin ja saada hoitoa, jos joutuu kohdun ulkopuolelle.
emoticon
Meillä keskosuus johtui muista syistä. Raskaushepatoosin (järkyttävä kutina ja vaarana sikiön kuolema) sain rv 24+ ja jouduin osastolle. Ja sitten osastolla sain rv 25+ raskausmyrkytyksen pahimman muodon eli kouristuksen (eklampsian) kuin salamakirkkaalta taivaalta. (En kuitenkaan itse muista mitään siitä, vaan muistissa pitkä tyhjä aukko). Minulla ei ennakkoon ollut r-myrkytyksen oireitakaan (korkea verenpainen, proteiinia pissassa). Ja niin olimme vaarassa molemmat kuolla. Leikkaussaliin mentiin lujaa vauhtia.

Lyhyesti (laitoin yksityiskohtaisemman enkulille yv:nä): Näin tytön ekan kerran kolmantena iltana sektiosta, kun minut kärrättiin sinne sängyllä. Sain tytön syliin ekan kerran, kun hän täytti kuukauden. Sen jälkeen meni kaksi viikkoa ennen kuin mies sai hänet syliin ja taas useita päiviä /viikko ennen kuin sain itse seuraavan kerran. Neljä kuukautta vierähti sairaalassa.

Meidän matkan varrelle sattui muun muassa pitkät pahat keuhkoverenvuodot, (joille ei lääkäritkään voi tehdä mitään, ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta), RDS (keuhkorakkuloiden epäkypsyys), 3 viikkoa hengityskoneessa, cpap:issa ja happiviiksissä vuorotellen useita viikkoja. Kymmenittäin pahoja apneoita päivässä, joist iso osa ambutettavia (elvytettäviä). Silmienverkkokalvosairaus ROP (saattaa pahimmillaan aiheuttaa sokeutumisen), nec-epäilyjä (suolitulehduksia), sydämen ductus-suoni meni kiinni kolmannella lääke kuurilla. Yhtään kirurgista leikkausta ei onneks tarvittu. Silmät parani itsekseen, mahasta ei löytynyt mitään vaikka se oli afrikkalaisen nälkälapsen maha, iso turvonnut jalkapallo. Sen lisäksi oli vielä kipulääkkeiden yliannostus n. 700grammaisena, ja maksa oli vaarassa tuhoutua. Myöskään kuulotutkimusta emme läpäisseet, mutta sekin onneksi oli ok syksyllä. Kehitys oli vaan hitaampaa. Päänultrat oli onneksi koko ajan hyvät (niitä katsottiin 1-2 viikon välein aivoverenvuotovaaran vuoksi). Kilon painon saavuttamiseen meni kuusi viikkoa. Kasvua ei tahtonut tulla ja välissä sairasteltiin infektiokin.

Näin pienillä on fysioterapiaa kotona ja keskoskontrollit noin kerran kuussa sairaalassa, vaikka kaikki olisi ok ja astmalääkitys on erittäin yleinen tuon bpd-diagnoosin tai keuhkoverenvuotojen vuoksi. Niin oli meilläkin. Ja lasketunajan tienoilla mitat oli 2,2kg/45cm. Nyt on syntymästä kulunut vuosi ja viime mitat oli 10kg (painoa ei tosin ole enää kahteen kuukauteen tullut) ja 74cm! Ja korjattuaikää oli tuolloin 1v päivänä siis noin 8,5kuukautta. Ihana terve, reipas tyttö meillä on kotona.
emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top