Oon tässä omaa ja muiden ihmisten lemmikkien pitoa seuraillessani tullut siihen tulokseen, että hirveän monesti eläinten "häiriköiminen" johtuu siitä, että ne ovat turhautuneita eivätkä saa huomiota. Eivät eläimet tee mitään v-ttuillessaan, kuten joidenkin olen huomannut ajattelevan. Ne vain tarvitsevat tiettyjä asioita perushuolenpidon lisäksi, kuten virikkeitä ja seuraa. Ei se riitä, että ne ruokkii, hoitaa tarpeiden teon ja terveydenhuollon.
Hirveän monet lemmikit asuvat pienissä asunnoissa, jossa niiden luonnollisten tarpeiden (liikunnan, virikkellisyyden, metsästysvietin jne) toteuttaminen on melkein mahdotonta, tai sitten pitäisi nähdä todella paljon vaivaa. Tämä on tietysti ongelmallista, sillä jos ajateltaisiin, että vain tilavissa kodeissa ja/tai maalla asuvat ottaisivat lemmikkejä, niille ei riittäisi tarpeeksi koteja. Ja sitten vielä esim juuri kissojen luontaiset ominaisuudet tuntuvat joskus olevan ongelma. Ne nyt vaan ovat kiipeilijöitä, yö- ja petoeläimiä, uteliaita, itsenäisiä jne jne, eihän sitä voi muuksi muuttaa, ja toivottavasti tämän jokainen tajuaa jo kissan ottaessaan.
Se on kuitenkin täysin ymmärrettävää, ettei varsinkaan perheellisillä ihmisillä ole yksinkertaisesti aikaa ja energiaa huomioida lemmikejään tarpeeksi. Mutta siitä olen samaa mieltä joidenkin edellisten kirjoittajien kanssa, että kyllä siihen häiriökäyttäytymiseen on yleensä joku syy, joka on usein joko ihmisen aiheuttama tai ainakin hänen korjattavissaan. Turha syyttää eläintä niistä olosuhteista, joihin se on tuotu. Itse kun ne eivät sitä voi valita.
Enkä tarkoita, että itse olisin tässä asiassa täydellinen. Mulla on kissoja ollut koko ikäni, enkä ole osannut niitä aina huomioida oikealla tavalla. Mutta olen esim hiljattain huomannut, että kun kissani mouruaa jatkuvasti keittiössä, se ei haluakaan välttämättä ruokaa, vaan huomiota. Kun sitä hetken aikaa rapsuttaa, se rauhoittuu heti.
Katsotaan, miten pärjätään vauvan tultua taloon... ;)