Ritzu
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla siis menee hermot ihan täysin meidän kissaan!!
Viimeyönäkin sen piti yrittää tunkea sänkyymme tyynyjen päälle nukkumaan kymmeniä kertoja, ja joka kerta mieheni tai minä viskasimme kissan pois. Vauva nukkuu meidän välissä ja muutenkin ollaan 160cm leveässä sängyssä aika niukoilla kaikki kolme ni ei tarvi enää katin sinne tunkea. Ja kun tää meidän plösö on isompi kuin vauvamme niin en ota sitä riskiä että se lösäyttää karvansa vauvamme päälle.
Ja sitten jos sattuu yöllä käymään vessassa tai juomassa niin kissa hyppää saman tien jalkohin keittiössä ja huutaa yöllä ruokaa ku mikäkin nälkiintynyt, vaikka kupista löytyy jatkuvasti kuivaraksuja ja ennen nukkumaan menoa on kumminkin saanut iltaruuan. Ja en ala muutenkaan ylipainoista kissaani yöllä ruokkimaan.
Ja sitten vielä nämä ulosteet. Sen paska haisee tajuttoman pahalle että hyi yök!! Ja kissan vessa on alkanut haisemaan nenääni todella pahalle vaikka käytetään samaa hiekkaa kuin ennenkin ja hiekanvaihdoista huolehdimme säännöllisesti. Ja nämä hiekamurut mitkä ajautuu yli astian ja tarttuu paljaaseen jalkapohjaani saa kiukkukäyräni taas nousemaan.
Ja sitten vielä yksi juttu. Nyt kun on omani lisäksi vielä pikkuisen poikani suu ruokittavana ja kuukauden ikäinen vauvahan ei odota niin en hänen itkemisen ohella jaksa jaloissa pöyrivää ja huutavaa kissaa, ku hän päättää että hänellä on samaan aikaan nälkä kuin pojalla. Yritä siinä sitten rauhallisesti aloittaa imettäminen pojan kanssa ja samalla yritä kuunnella naukuvaa kissaa. Muurrrr........
Niin ja sekin vielä että mieheni vanhemmat asuvat hieman kauempana ja mielellämme kävisimme siellä usein ja olisimme yötäkin, mutta aina pitää sitten miettiä että otetaan kissa mukaan. Ennen se oli helppoa, mutta nyt kun on mukaan otettava vauva ja kissa. Hoitajaa kissallekkaan ei aina löydy ja reissaamine pienen vauvan kanssa on jo ihan tarpeeksi ni sitten siihen vielä koko auto matkan ajan kuuntelisin naukuvaa kissaa, ei kiitos!
Kissani on ollut kauan minulla ja tiedän että hän on varmaan hieman mustasukkainen ja huomion kipeä vauvan tultua. Vaikka olemme yrittäneet antaa hänellekkin huomiota vauvan ohella, mutta totuus on että kissani jää pakostakin vähemmälle huomiolle kuin aiemmin.
Nyt onkin käynyt mielessä että luopuisin kissastani. Tai en kumminkaan pystyisi siihen, mutta todella rasittavaa.... Miksi olen aikoinaan koko katin edes itselleni ottanut.
Viimeyönäkin sen piti yrittää tunkea sänkyymme tyynyjen päälle nukkumaan kymmeniä kertoja, ja joka kerta mieheni tai minä viskasimme kissan pois. Vauva nukkuu meidän välissä ja muutenkin ollaan 160cm leveässä sängyssä aika niukoilla kaikki kolme ni ei tarvi enää katin sinne tunkea. Ja kun tää meidän plösö on isompi kuin vauvamme niin en ota sitä riskiä että se lösäyttää karvansa vauvamme päälle.
Ja sitten jos sattuu yöllä käymään vessassa tai juomassa niin kissa hyppää saman tien jalkohin keittiössä ja huutaa yöllä ruokaa ku mikäkin nälkiintynyt, vaikka kupista löytyy jatkuvasti kuivaraksuja ja ennen nukkumaan menoa on kumminkin saanut iltaruuan. Ja en ala muutenkaan ylipainoista kissaani yöllä ruokkimaan.
Ja sitten vielä nämä ulosteet. Sen paska haisee tajuttoman pahalle että hyi yök!! Ja kissan vessa on alkanut haisemaan nenääni todella pahalle vaikka käytetään samaa hiekkaa kuin ennenkin ja hiekanvaihdoista huolehdimme säännöllisesti. Ja nämä hiekamurut mitkä ajautuu yli astian ja tarttuu paljaaseen jalkapohjaani saa kiukkukäyräni taas nousemaan.
Ja sitten vielä yksi juttu. Nyt kun on omani lisäksi vielä pikkuisen poikani suu ruokittavana ja kuukauden ikäinen vauvahan ei odota niin en hänen itkemisen ohella jaksa jaloissa pöyrivää ja huutavaa kissaa, ku hän päättää että hänellä on samaan aikaan nälkä kuin pojalla. Yritä siinä sitten rauhallisesti aloittaa imettäminen pojan kanssa ja samalla yritä kuunnella naukuvaa kissaa. Muurrrr........
Niin ja sekin vielä että mieheni vanhemmat asuvat hieman kauempana ja mielellämme kävisimme siellä usein ja olisimme yötäkin, mutta aina pitää sitten miettiä että otetaan kissa mukaan. Ennen se oli helppoa, mutta nyt kun on mukaan otettava vauva ja kissa. Hoitajaa kissallekkaan ei aina löydy ja reissaamine pienen vauvan kanssa on jo ihan tarpeeksi ni sitten siihen vielä koko auto matkan ajan kuuntelisin naukuvaa kissaa, ei kiitos!
Kissani on ollut kauan minulla ja tiedän että hän on varmaan hieman mustasukkainen ja huomion kipeä vauvan tultua. Vaikka olemme yrittäneet antaa hänellekkin huomiota vauvan ohella, mutta totuus on että kissani jää pakostakin vähemmälle huomiolle kuin aiemmin.
Nyt onkin käynyt mielessä että luopuisin kissastani. Tai en kumminkaan pystyisi siihen, mutta todella rasittavaa.... Miksi olen aikoinaan koko katin edes itselleni ottanut.
