Elokuun jutut

Mä olen tässä elokuun tohinassa tehny varmaan koko vuoden hommia. Hoh hoh... valkosipulit nostettu ja puhdistettu, kuorittu, nyt ootellaan et sais kuivattuu ettei homehdu.

nyt ton kiireen keskellä aloitin suur siivouksen kirjaimellisesti. Yritän laittaa talon vähän helppo hoitoisemmaks. Iha senki takii kun neiti lähtee liikkeelle. Poikien legoissa on vielä työn sarkaa. Ne ei meinaa pysy huoneessa vaan niitä löytyy ympäri känppää.

Mulla pyörii kans työ jutut päässä. Et mihin pääsis ym. Talvella täältä takapajulasta on huono lähtee töihin kun tie auraajat on kaiskoja ja auraavat huonosti. Täältö ei niin vaa pääse pois jossei sit omal traktorilla lähde pää tiellä.

Mun tekis mieli lähtee espanjaan. Mut rahatilanne tiukka. Ei pääse. 4lapsen kanssa muutenkin matkustaminen on rankkaa. Mut ei mahdotonta.

Mä oon nauttinut näist kuumista päivistä. Oon ihme kyl viihtyny ulkona et saa väkisin pojatkin raahata ulos kun ne viihtyis tableteilla tai muutenvaa sisällä. Vaikka tunnin päivässä onkin vain.

Meillä neiti on alkanut nukkuu levottomasti. Pari yötä. Sit huomasin aamulla et toinen korva on raavittu. Oliskohan korvatulehdus. Täytyy huomen soitella neuvolaan. Ainakin vois käydä tarkistamassa lääkärissä. Päivällä ei muuten haromista näy.
 
Oliko täällä joku hommannu vauvalle passia, millanen operaatio se on? Minkä hintasta? Kauanko menee?
 
Meillä on. Varattiin passiaika eri kaupunginlaitokselta kun omassa olis ollu kauhee ruuhka. Passikuvat otettiin etukäteen valokuvaamossa ja sit mentiin miehen ja vauvan kanssa poliisilaitokselle. Oisko maksanu 50€. Noin viikko meni ja oli ärrältä noudettavissa.
 
Meilläkin on passi vauvalle. Juurikin noin homma hoitui kuin Sanoja kirjoitti. Maksoi 48e ja keskiviikkona meillä oli aika poliisilaitoksella ja perjantaina passi oli jo noudettavissa Ärrältä. Eli ei todellakaan mikään iso operaatio :)
 
No toivottavasti päästään noin helpolla tuon passin kanssa:grin
 
Pk-seudulla se suurin viivästys on ne poliisille pääsy jonot. Hommasin itse itselleni passin viime kesänä. Asuin silloin Vantaalla ja koska passilla oli kiire, niin ajettiin Haminaan poliisille käymään, koska siellä oli heti seuraavalle päivälle aika. Helsingin poliiseille on viikkojen ja viikkojen jonot. Muuten se passin hankkiminen on ihan helppo nakki:) Sähköisestä varausjärjestelmästä näkee kyllä eri poliisiasemien ruuhkaisuudet.
 
Me haettiin myös passi vauvalle ja varattiin netistä aika. Eka vapaa aika oli parin viikon päähän ja otettiin se. Mentiin poliisiasemalle vahingossa puoli tuntia liian aikaisin eikä passitoimistossa ollut ketään. Siellä ei koko meidän asiointiaikana ollut ketään. Eipä se toiminta ihan hirveen ruuhkaiselta vaikuttanut. Päästiin tietty asioimaan ennen sitä omaa varattua aikaa. Ei suinkaan jouduttu koko puolta tuntia tyhjässä palvelupisteessä odottelemaan :wink
 
Luinkos just jostain että kun tekee netissä hakemuksen niin se on vähän edullisempi :)
 
Mun muistikuvan mukaan ne nettihakemukset on vaan jos uusii passin eikä niin että kun hankkii ihan uutta passia. Ja jos uusii netissä, niin pitää olla se sormenjälki annettuna.
 
Jotenkin noin miten pookkana kirjoitti. Ja eka passi pitää joka tapauksessa käydä hakemassa asemalta.

Me oltiin risteilyllä Silja Serenadella alkuviikosta. Otettiin meidän joukon kanssa perhehytti, siellä oli ihan kivasti tilaa. Ja vauvalle sai ilmaseksi etukäteen tilattua matkapinniksen, se oli hyvä juttu. Negatiivinen asia oli, että hytin kylpyhuone haisi todella voimakkaasti kosteusvaurioiselta ja jo ekan yön jälkeen vanhemmat lapset yski. Kotiin päästyä miehen kurkku kipeytyi ja nousi kuumetta, mitä jatkuu edelleen. Vauvan flunssa alkoi toissapäivänä (päivä kotiinpaluun jälkeen). Hankala oli viimeyökin, kun tytön nenä on täynnä limaa eikä saa henkeä :sad001. Onneksi ei vielä ole kuumetta, vaan lämpöä 37,0. Toivotaan ettei mene korviin eikä silmiin. Pinniksen pääty on nostettu korkealle, mutta kun neiti kierii mahalleen keskellä yötä niin eihän se henki kulje. Nyt nukutaan päiväunia raikkaassa sadekelissä vaunuissa.

On sitten kurjaa kun toiset sairastaa :sad001. Jonkinlaisen palautteen ajattelin Siljalle kirjoittaa, kunhan jaksaa ja tästä toivutaan.
 
Passihakemuksen pystyy tekemään netissä vaikka olis eka passi. Naamaa täytyy käydä vaan näyttämässä laitoksella. Vauvathan ei allekirjoita eikä heiltä oteta sormenjälkiä.
Sen huoltajan suostumuslomakkeen voi allekirjoittaa netissä pankkitunnuksilla tai mopiilivarmenteella.
 
Sanoja, tuota itsekin vähän pelkään, jos lähtee reissuun. Laivalla kun se pelkkä ilmastointikin jo aiheuttaa nuhaa... sama juttu varmaan lentokoneessa. Opiskeluaikoina tein laivalla hommia. Eipä ole kova hinku vauvan kanssa (tai muutenkaan) risteilemään. Ei ole paikat tarpeeksi puhtaita meikäläisen makuun.

Täällä aikuisilla kurkku kipeänä ja vauva vähän ärtsy. Josko olis sillekin tullut flunssa. Nenä ei kyllä vielä vuoda. Voi kun nää osais puhua ja kertoa, mikä harmittaa.
 
Tasse, ei mullakaan vauvan kanssa sitä halua ollut eikä olis aikuisten keskenkään. Mutta...noille leikki-ikäisille lapsille toi risteily oli ihan parasta. Ne tykkäs niin hirveesti. Laivan leikkipaikka oli niiden mielestä mahtava ja samoin kaikki muukin. Buffetti, hytti, taxfree, Tukholma, kaikki. Ja sen takia sinne lähettiinkin.

Seuraava suunniteltu reissu lasten kanssa meillä on Lappiin talvella. Mä olen ite käynyt syntymästä lähtien vähintään kerran vuodessa ja haluan tarjota sitä samaa lapsillekin. Onhan se raskasta olla lasten kanssa reissussa, mutta ei ne lapset muuten opi kuin kokemalla ja ne tarvii kokemuksia. Toki raha tulee vastaan (jossei sitä eurojackpotvoittoa tule :D), mut sen sallimissa rajoissa.
 
Jep, onhan se iso laiva lasten mielestä ihmeellinen. Täytyy itsekin viedä typy jossain vaiheessa... lisäksi Tukholmassa käynti mun mielestä helpompaa laivalla kuin lentäen. Oletteko ajaneet Lappiin? Muistan miten perheen kanssa reissattiin ympäri Eurooppaa autolla, kun olin lapsi. Ihania muistoja. En tiedä, miten omat hermot kestäisi neljän lapsen kanssa parin viikon automatkailua. :p hatunnossto vanhemmille. Muutenkin oman lapsen saaminen on kyllä saanut arvostamaan omia vanhempia vieläkin enemmän.
 
Tasse joo on tarkoitus autoilla. Meille lähtee isäni vaimonsa kanssa myös toisella autolla, niin tilaa on riittävästi. Ja kyllä, se vaatii kärsivällisyyttä ja paaaaaljon :). Mut semmosta se on.
 
Kertokaa nyt mulle rakkaat että millä sitä kärsivällisyyttä saa lisää?? Enkä tarkoita nyt automatkaa vaan ylipäätään tätä vauva-arkee... Tää on vaan taas ollut jotenkin niin vaikeeta kun mulla ei meinaa riittää pinna pojan kanssa kun en saa sitä nukkuu millään ja se kitisee enkä ymmärrä syytä jne. Ihan varmaan normaalia vauva-arkee mutta mä oon vaan niin ulapalla enkä tajua että miksi ei tunnu luontevalta enkä meinaa jaksaa. :sorry:
 
Kitty, sitä saa tsemppaamalla. Mä oon päättäny, että pyrin aina olemaan tytölle kiva ja nauravainen. Se vaatii veronsa, esimerkiks äänettömän itkunpurkauksen suljetun vessanoven takana. Sen jälkeen tsempin keräämisen ja back to normal. Välillä pitää laskea sataan, tai kahteensataan. Välillä olla hiljaa eikä sanoa mitä ajattelee ekana tai tokanakaan. Siitä se tilanne sit laukeaa pikkuhiljaa. Näin siis meillä...ja ne uhmaikäiset on oma lukunsa.
 
Voi Kitty... voimia. Itse olen ajatellut, että tämä vaihe on niin lyhyt, että täytyy vaan jaksaa. Alan vähitellen hyväksymään sen, että sitä vanhaa mua ei ole olemassa, ja että olen nyt ensisijaisesti äiti. Saan kummasti voimaa niistä pienistä hyvistä hetkistä. Mutta mustakin kaikkein vaikeinta on, kun vauvan on paha olo eikä tiedä, miten voi auttaa. Onneksi mies osaa ottaa sellasen "no, vauvat vaan kitisee välillä" -asenteen... mä sitten taas mietin unissanikin sitä, miks Lilliputilla on niin paljon ilmavaivoja yms.

En tiedä, lohduttaako se sua, että moni muu käy samaa taistelua omassa arjessaaan. Vuoden päästä on jo vähän helpompaa tai ainakin erilaista. Mä yritän jaksaa "pessimisti ei pety" -ajattelulla, eli oletan että ekan vuoden ajan on aina jotain vaivaa ja yllätyn sitten positiivisesti, jos asiat sujuukin hyvin.
 
Meillä mennään myös pessimisti ei pety -asenteella. Joka päivä tulee vaan iloisia yllätyksiä :p Tämä 5kk on myös mennyt yhdessä hujauksessa, joten ajattelen lopun 7kk menevän myös yhdessä hujauksesa. Se auttaa myös, että ei ala liikaa fiilistelemään vauvan itkua ja kitinää. Kun sitä pysyy itse mahdollisimman rauhallisena, niin se rauhoittaa myös vauvaa. Helpommin sanottu kuin tehty, enkä siitä mitenkään täydellisesti onnistu, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Mä myös puran surua ja turhautumista itkemällä ihan vauvan nähden. Minusta on tärkeää opettaa lapsille, että kaikki tunteet on ihan ok ja miten niistä tunteista päästään yli. Olen tämän kanssa tosi tarkkana, sillä mun vanhemmat ei ole oikeen opettaneet mulle keinoja käsitellä tunteita eikä päästämään irti asioista. Olen joutunut aikuisena opettelemaan niitä taitoja ja siksi haluan lasteni oppivan heti miten riidellään, surraan ja annetaan muille kuin itselleenkin anteeksi ja päästetään ikävistä asioista irti.

Ja pitää muistaa, ettei vauvavuoden tarvitse olla mitenkään ruusuista. Vaikka vauva olisi kuinka haluttu ja rakastettu, niin vauva tuo silti negatiivisiä tunteita ja mietteitä. Aina suuri elämän muutos vähän masentaa hetkeksi. Pitää antaa itselleen lupa tuntea kaikkia tunteita eikä hävetä sitä, ettei osaa nautttia siitä vauvavuodesta täysin siemauksin, vaikka niin kaikki kehottavat. Itse pidän näitä kehoituksia sellaisina, että kannattaa elää hetkessä eikä liikaa miettiä tulevaa ja suorittaa äiteyttä. Tämä ei ole mikään suoritus, joka pitää saada nopeesti pois alta, jossa onnistumista voi mitata vauvan kasvulla tai hyväntuulisuudella. Tämä on osa elämää, joka menee miten menee ja se riittää hyvin kun on oma itsensä. Ei ota liikaa stressiä suosituksista, osaa olla itselleen armollinen ja yrittää vaan elää hetkessä ilman paineita. Tsemppejä kaikille!:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top