Elokuun elämää

[Salmiakki]

Youngmama97 ja Nonnu89, I Feel you! Meidän esikoisella oli tosi paljon masuvaivaa ja koliikki ja refluksi.. Kitisi koko ajan, ja se oli niiiiin rankkaa. Joten Nonnulle paljosti jaksamisia ja muille masuvaivaisille.

esikon kanssa meillä tuli alkuun kaikkea muutakin takapakkia, just toi sinivalohoito ja sit kun vihdoin päästiin kotiin ni heti ekana iltana (vko syntymästä) mulle nousi kuume ja seuraavana aamuna kauhea alavatsakipu. Jouduttiin vielä pariksi päiväksi sairaalaan koska mulla oli kohtutulehdus joka vaati antibioottitippaa :/

jaksuja!

 

[Mesiangervo]

Tyttö on nyt neljän päivä ikäinen. Nautin joka hetkestä niin paljon. Tänään hän oli ensimmäistä kertaa hieman pidempään hereillä päiväsaikaan. Juuri sopivasti ystäväni vierailun ajan.

Paljon aikaa menee imettämiseen. Tyttö on ollut todella ahkeraan rinnalla. Osastolla hoitajat tulivat monesti huvittuneina meitä katsomaan "Ja täällä taas syödään". Ei tarvinnut kenenkään kysellä, että koska viimeksi. Kaveri toi tänään pumpun meille, sillä viime yönä oli pakko alkaa tyhjentämään rintoja käsin ennenkuin uskalsin alkaa nukkumaan. Niissä oli jo sellaisia epäilyttäviä muhkuroita ja olivat kovat ja kipeät.

Oon ollut yllättävän kipeä synnytyksen jälkeen, vaikka vältyinkin tikeiltä, repeämiltä ym. Joka paikkaan sattuu. Jälkisupistukset ovat kamalia! Selkä oireilee. En välttämättä tunne ollenkaan vessahätää ja jos rakko on liian täynnä niin lorahtaa housuihin. Miten te muut olette toipuneet? Itselleni tuli yllätyksenä, että normi alatiesynnytyksen jälkeen voi olla näin kipeä. En vaan aiemmasta kahdesta ole ollut. Mun ekaluokkalaista saattelin koulumatkan alkuun tänään aivan lyhyen matkan. Pieni kävelykin oli tuskaista ja tunsin olevani rapakunnossa, paljon surkeammassa kuin viikko sitten viimeisilläni raskaana.

Tänään alkoi isompien lasten koulu ja sen myötä arki. Ihanaa kun saadaan vauvan kanssa olla myös kaksin. En kyllä voisi olla onnellisempi! Elämä on niin runsasta, itsessään täydellistä juuri nyt. Olen myös ylpeä itsestäni, omasta kehostani, vauvasta ja kaikesta siitä mitä olen elämääni luonut. Synnytyksen myötä katosi raskauden aikainen vahva soturinainen, olo tuntui hetken niin alastomalta... Esiin nousi valtava herkkyys, sekä aloin kokemaan ympäröivää maailmaa omasta sydämestä ja rakkaudesta käsin. Ensimmäistä kertaa itkin myös sitä, miten paljon olen kantanut ja kannan yksin ja miten arvokasta kaikki on.

 

[Satru]

Tyttö on nyt neljän päivä ikäinen. Nautin joka hetkestä niin paljon. Tänään hän oli ensimmäistä kertaa hieman pidempään hereillä päiväsaikaan. Juuri sopivasti ystäväni vierailun ajan.

Paljon aikaa menee imettämiseen. Tyttö on ollut todella ahkeraan rinnalla. Osastolla hoitajat tulivat monesti huvittuneina meitä katsomaan "Ja täällä taas syödään". Ei tarvinnut kenenkään kysellä, että koska viimeksi. Kaveri toi tänään pumpun meille, sillä viime yönä oli pakko alkaa tyhjentämään rintoja käsin ennenkuin uskalsin alkaa nukkumaan. Niissä oli jo sellaisia epäilyttäviä muhkuroita ja olivat kovat ja kipeät.

Oon ollut yllättävän kipeä synnytyksen jälkeen, vaikka vältyinkin tikeiltä, repeämiltä ym. Joka paikkaan sattuu. Jälkisupistukset ovat kamalia! Selkä oireilee. En välttämättä tunne ollenkaan vessahätää ja jos rakko on liian täynnä niin lorahtaa housuihin. Miten te muut olette toipuneet? Itselleni tuli yllätyksenä, että normi alatiesynnytyksen jälkeen voi olla näin kipeä. En vaan aiemmasta kahdesta ole ollut. Mun ekaluokkalaista saattelin koulumatkan alkuun tänään aivan lyhyen matkan. Pieni kävelykin oli tuskaista ja tunsin olevani rapakunnossa, paljon surkeammassa kuin viikko sitten viimeisilläni raskaana.

Tänään alkoi isompien lasten koulu ja sen myötä arki. Ihanaa kun saadaan vauvan kanssa olla myös kaksin. En kyllä voisi olla onnellisempi! Elämä on niin runsasta, itsessään täydellistä juuri nyt. Olen myös ylpeä itsestäni, omasta kehostani, vauvasta ja kaikesta siitä mitä olen elämääni luonut. Synnytyksen myötä katosi raskauden aikainen vahva soturinainen, olo tuntui hetken niin alastomalta... Esiin nousi valtava herkkyys, sekä aloin kokemaan ympäröivää maailmaa omasta sydämestä ja rakkaudesta käsin. Ensimmäistä kertaa itkin myös sitä, miten paljon olen kantanut ja kannan yksin ja miten arvokasta kaikki on.

Mulla oli sama fiilis. Ihan kuin ois hakattu, niin kipeä joka paikka oli. Synnytyksestä on nyt 12 päivää ja kivut onneksi lähteneet pois, jopa ne tosi kipeät lonkkakivut, jotka tuli loppuraskaudesta. On ihanaa pystyä kävelemään normaalisti ja nopeammin kuin raskauden loppuvaiheessa jolloin kävelin ja liikuin kun hidastetussa filmissä :) Eli kyllä sillai vielä olo kohenee kun aikaa kuluu!

 

[Salmiakki]

Meidän tyttö huomenna 3 viikkoa ja mäkin oon ollut tosi kipee synnytyksen jälkeen :| alavatsa aristaa vieläkin vähäsen kun kätilö runnoi istukkaa ja hyytymiä ulos, eppari vasta hiljalleen parantumassa ja uusimpana ihmetyksenä järkyttävät nivelkivut polvissa, jalkapöydissä ja sormissa :O itselläkin kivut vielä pahemmat kun loppuraskauden vaivat.. Mutta uskon että nää tästä ajan kanssa laantuu vaikka ei tällaista kyllä viime kerralla tullut.

Alkuun tunsin kanssa ihan valtavaa onnellisuutta ja rakkautta ja iloa <3 sitten tuli tuo herkistyminen ja haikeus. Nyt kuitenkin pari kolme päivää on itkettänyt ja ollut alakuloinen olo välillä. Imetys toi alkuun hyvää oloa mutta nyt sekin aiheuttaa kummallisen ahdistuksen ja väänteen vatsaan vaikka tosi ihana kun täysimetyksellä tyttö on upeasti kasvanut ja tuijottelee siinä lähellä <3 mutta en tiedä miksi tulee vähän paha olo.. Olisiko vaan siksi kun viime viikolla rintoihin sattui tosi paljon ja sitä alkoi etukäteen kovasti jännittää, en tiedä.

 

[Mesiangervo]

Varmasti kivut vaikuttavat siihen miten imetyksen kokee. Eihän se imetys yhtä auvoa ole. Minulla ainakin on nännit todella arat ja joka kerta vihlaisee kun vauva tarttuu kiinni. Lisäksi on pelko tulehduksesta. Sen kokeneena en enää koskaan halua sitä ja nyt teen kaikkeni ettei vaan tulisi... Selkä on kipeytynyt, kun välillä on hankala löytää hyvää asentoa pitkille syöttöhetkille. Rinnat ovat suuret, painavat ja kipeät. Monenlaista vaivaa siis... Silti sitä on kiitollisena siitä, että maitoa tulee ja tytöllä on ruokahalut kohdillaan. Muistaakseni ajan kanssa imetyshommatkin helpottavat.

Mä aloin jo miettimään voiko nämä kehon kivut johtua jotenkin siitä, että sain kaksi annosta epiduraalia. Voisiko niistä tulla näin huono olo jälkikäteen, ikäänkuin krapula. Päässä on omituisia tuntemuksia myös, sekä olen nähnyt omituisia, ahdistavia unia, jollaisia en yleensä koskaan näe. Yhdistän nämä oireet vahvaan lääkitykseen. Tosin enhän voi varmaksi tietää. Olo on tosiaan sellainen kuin olisi jäänyt junan alle tai vähintään pudonnut jostakin korkealta. Aivan joka paikkaan sattuu.

Onneksi muuten kaikki on hyvin. Ja näistä paranee!

 

[Satru]

Mä liitän omat kipuni siihen kun synnytys oli niin kivulias ennen lääkitystä et jännitin varmaan joka lihaksella aina supistuksen tullessa ja yritin kestää ne. Siksi on lihakset kipeet. Ja terkkari sanoi myös, että paikat on vielä pehmeät (rustot ym) että sekin tekee kipeetä. Mutta synnytystähän on verrattu rankkaa urheilusuoritukseen, ettei ihme kun ollaan vähän kipeitä :)

Poika väläytti eilen mulle hymynsä. Ei ollut mahanväänteitä vaan selvästi katsoi että tossa on toi tyyppi joka antaa tissiä ja hymyili Muutenkin tuntuu poika olevan jotenkin vähemmän vastasyntynyt nyt kuin edellinen tähän aikaan. On tosi seurallinen ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Johtuneeko siitä että syntyi myöhemmin kuin piti...

 

[laululilja]

Onko muut kokeilleet vauvalle cuplatonia tai disflatylia masuvaivoihin?

 

[merihirviö]

5 viikkoa synnytyksestä ja edelleen sektiohaavaa ja alavatsaa aristaa, pelkkä paidan hipasu tuntuu pahalta. Haava kuitenkin siisti, ei eritä eikä tulehduksen merkkejä ole.

Täällä kanssa imetys aiheuttaa toisinaan päänvaivaa. Saattaa tulla itku jo siitä, kun kuulee että vauva itkee ja tietää että alotettava imetys, niin kipeetä välillä tekee.

 

[Mari84]

Onko muut kokeilleet vauvalle cuplatonia tai disflatylia masuvaivoihin?

Me ollaan kokeiltu cuplatonia, mut maha meni siitä ihan ripulille.
Nyt ollaan annettu kaks viikkoa Relan colic dropseja. Järkyttävät iltaitkut on loppunut, mutta ilmaa tulee ihan kamalasti ulos koko ajan. Onneksi tulee ulo, muuten vois olla tukalaa.

Meillä on tällä hetkellä nukahtamisongelma. Ei millään meinaa nukahtaa vaikka on ihan väsynyt!

 

[Salmiakki]

--- Nyt kuitenkin pari kolme päivää on itkettänyt ja ollut alakuloinen olo välillä. Imetys toi alkuun hyvää oloa mutta nyt sekin aiheuttaa kummallisen ahdistuksen ja väänteen vatsaan vaikka tosi ihana kun täysimetyksellä tyttö on upeasti kasvanut ja tuijottelee siinä lähellä <3 mutta en tiedä miksi tulee vähän paha olo.. Olisiko vaan siksi kun viime viikolla rintoihin sattui tosi paljon ja sitä alkoi etukäteen kovasti jännittää, en tiedä.

Tais löytyä syy mun alakulolle.. Eilen alko särkee päätä ja tänää olin aamusta kärttyinen. Nyt alkoi yhtäkkii tulla verta reippaasti ja säikähdin että miten tää jälkivuoto tällee ryöpsähti taas kun viikko sit jo melkein käytännössä loppui. Veikkaanki että alkoi menkat !! :O päättelen siitä että tiistaina juili vähän samaan tyyliin munasarjaa. En tiiä onko mahdollista mutta siltä vaikuttais.

 

[Emppaa]

Kolme viikkoa synnytyksestä ja mulla kans imetys sattuu välillä tosi pahasti. Välillä taas ei.

 

[Karkkis]

Viikko synnytyksestä, kipulääkkeille ollut käyttöä. Viimeksi taisin kärvistellä kivuissa...ootko Mesiangervo syöny buranaa ja panadolia? Suosittelen...Viimeksi ei ois tullu mieleenkään lähtee kärryttelee ulos viikon jälkeen (tosin oli talvi ja hullun kylmä). Eilen ja tänään käytiin esikoisen kans pyöräilee ja kärryttelee. Tänään n.3km?!

En muistanutkaan et vauvat nukkuu näin paljon...

 

[Auris]

Salmiakki, mulla on aina alkanut menkat heti ku jälkivuoto on loppunut, täysimetyksestä huolimatta. Olis kyllä ihan mukava, kun ois pidempi tauko...

 

[Salmiakki]

Oon ihan ihmeissäni kun tosiaan vauva täysimetyksellä ja esikon jälkeen taisi mennä viitisenkin kuukautta kunnes alkoi..? Mielummin ois menkat kun mikään kohtutulehdus tai joku istukanpala kohdussa :| täytyy seurailla

 

[Mesiangervo]

Viikko synnytyksestä, kipulääkkeille ollut käyttöä. Viimeksi taisin kärvistellä kivuissa...ootko Mesiangervo syöny buranaa ja panadolia? Suosittelen...Viimeksi ei ois tullu mieleenkään lähtee kärryttelee ulos viikon jälkeen (tosin oli talvi ja hullun kylmä). Eilen ja tänään käytiin esikoisen kans pyöräilee ja kärryttelee. Tänään n.3km?!

En muistanutkaan et vauvat nukkuu näin paljon...

Joo, ykkösen panadolia oon ottanut välillä. Oon ollut niin kipeä, että arki ei olisi sujunut ilman. Piti kysyä lääkäriltä uusia respoja, mutta unohdin. Ehkä pärjään tuolla purkinpohjalla olevilla lääkkeillä lopun aikaa.

Kymmenen vuotta sitten, kun sain ensimmäisen lapseni, lähdin synnäriltä päästyäni samana päivänä vauvan ja vaunujen kera hakemaan pizzaa ja kaupastakin jotakin. Olin todella hyvässä kunnossa heti. Ja oli ihana kesä ja sopivan lämmin. Joo, ei tulisi vieläkään mieleeni lähteä ulkoilemaan postilaatikkoa pidemmälle. Synnytyksestä on kuusi päivää. Sitä tuntee itsensä raihnaiseksi ja vanhaksi, vaikka olen melko nuori vielä, vm.-84.

Viime yö oli synnytyksen jälkeen (ja sitä edeltävien valvottujen öiden jälkeen) ensimmäinen yö, kun olen nukkunut! Voi luoja miten ihanaa! Heräsin toki syöttämään vauvaa, mutta muuten nukuttiin sikeästi! Tämän mun vanhemnat tulevat katsomaan vauvaa ja oletettavasti auttavat täällä vähän paikkoja kuntoon myös. :)

 

[runopoika]

Pari viime päivää ollu aika kauheeta, tää on siis esikoinen (tänään 1kk) ja oon ihan pihalla kaikesta:D Pari päivää sitten alko hirveet kitinät ja itkut, vaikka söi tosi usein. Alko myös imeminen olla jotenkin rauhatonta, ei syönyt enää rauhassa niinku ennen. Ajattelin siis että varmaan ilmavaivoja ja yritin pitää vähän pidempiä imetysvälejä (luin koko ajan netistä kaikkia ohjeita). Olin jo varma että kyseessä on koliikki ja refluksi ainakin. Eilen kuitenkin yhtäkkiä päätin kokeilla antaa lisämaitoa ja vaikka olin imettänyt varmaan 45 min se joi 60ml ja on sen jälkeen ollu kuin eri vauva. mulla vaan ei oo tullu tarpeeksi maitoa ja se raukka on itkenyt nälkäänsä. No ei onneksi montaa päivää ehtinyt olla. Nyt imetän sitä niin usein kunse haluaa ja menny ihan tosi hyvin. Oon niin onnellinen ja helpottunut, nyt pystyy oikeesti nauttimaan vauvasta kun ei koko ajan hirveä huoli jäydä mieltä.

 

[Jenspa82]

Täällä huomenna neiti 1kk ja tossa vähä kuukletin koliikkia ni kyllä täsmäs Tyttö rääkyy iltasin naama punasena eikä suostu antaa unelle periks vaikka on aiva yliväsyny jo..syliin nukahtaa samantien mut ootappas ku meen laskemaan sen sänkyyn ni samantien aiva hirvee huuto! Yöt nukkuu kyl hyvin..herää kahesti syömään mut noi illat ja välillä näköjää päivätki on kyl iha hirveitä..kyyneleitäki tulee jo tässä iässä ku itkee..raasu! Onks muilla vaaveilla hormooninäppyä naamassa? Täällä iha hirveesti.

 

[Kunusiini]

Juu, on hormoninäppyjä. Osa katoaa päivässä ja joinain päivinä ei oo ku pari. Yks päivä oli otsa, kasvojen sivut ja nenän pielet ihan kukassa, hirveä näky. Mut seuraavana aamuna oli vaan ohimoilla, tänään vain poskissa.

 

[Mari84]

Täällä huomenna neiti 1kk ja tossa vähä kuukletin koliikkia ni kyllä täsmäs Tyttö rääkyy iltasin naama punasena eikä suostu antaa unelle periks vaikka on aiva yliväsyny jo..syliin nukahtaa samantien mut ootappas ku meen laskemaan sen sänkyyn ni samantien aiva hirvee huuto! Yöt nukkuu kyl hyvin..herää kahesti syömään mut noi illat ja välillä näköjää päivätki on kyl iha hirveitä..kyyneleitäki tulee jo tässä iässä ku itkee..raasu! Onks muilla vaaveilla hormooninäppyä naamassa? Täällä iha hirveesti.

Kuulostaa niiin tutulta! Meillä ollaan huomenna 6vkoa ja vähän on itkut vähentyneet jo
Ja hormoninäppyjä on kans ihan hirveästi aina välillä. Koko ajan on vähän..

 

[runopoika]

Täällä kans hormoninäppyjä vähän vaihtelevasti, välillä tosi paljon ja välillä taas vähemmän