elämäntilanne

magiamilla

magiamilla

Oman äänensä löytänyt
Moikka! Olisi kiva kuulla minkälaisessa elämäntilanteessa muut ovat ja yleisesti kuulumisia?

Olen 25-vuotias nainen, mieheni 29v. Odotamme esikoista, LA 26.3. Tänään 5+1. Raskaus on odotettu mutta silti yllätys, saimme nimittäin tärpin ensiyrityksestä. Ovulaatio osui hääyölle. Eli naimisiin menimme 1.7.17. Melkoinen sattuma.. Olimme varautunut kyllä henkisesti pitkäänkin yrittämiseen. Yhdessä olemme olleeet mieheni kanssa v.2010. Perheeseen kuuluu lisäksi kaksi koiraa. Asumme tilavassa rivitalossa, jonka remontoimme täysin viime viime talvena/keväänä.

Yleisesti kuuluu äärettömän hyvää. Pienillä oireilla selvitty tähän asti, lähinnä rintojen turvotusta/kipua, nipistelyä alavatsalla ja lievää pahoinvointia. Suurin huoli on epävarmuus ja pelko kaikista riskeistä mitä eteen voi sattua. Yritän näitäkin keskusteluja lukea kovalla suodatuksella, ettei pelko ja stressi pääse viemään voittoa tältä onnelta.

Raskaudesta olemme kertoneet lähimmille ystäville, niille joiden kanssa voisin puhua silloinkin kun kaikki ei menisi odotusten mukaisesti. Perheille ajattelimme kertoa myöhemmin.

Minkälaisia tilanteita teillä on? Mitä kuuluu? :)
 
27v (koti)äiti olen. Perheeseen kuuluu miehen 30v lisäksi poika 1/14 ja 2/16. Asumme pienessä rivitalo kolmiossa, joka o myynnissä mutta asuntokauppa ei käy. Kotona hoitovapaalla olen. Töistä olen jäänyt pois esikoisesta lokakuussa 2013, joten pitkä koti ura jo takana.
 
Itsellä edellisestä suhteesta 4v lapsi, välimatkaa toiseen huoltajaan välissä 150km. Kuvittelin etten enää ikinä uskalla lähteä tähän hommaan uudestaan, koska tuskin kukaan haluaa rikkonaista perhettä ja jäädä yh-äidiksi.

Nyt ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 1,5v ja tämä kaveri tuli puolen vuoden keskustelun ja pohdinnan jälkeen alulle todella äkkiä, ei keretty kuin kuukausi olla ilman ehkäisyä :eek:
Asutaan isossa kolmiossa ja molemmilla vakituiset työpaikat.

On päiviä milloin pelottaa milloin mikäkin pienin asia mutta päällimäisenä olen äärimmäisen onnellinen. :Heartred tukiverkko on onneksi lähellä, eikä kaukana niinkuin esikoisen kohdalla.
 
Meillä on 2 vuotias tyttö ja ollaan miehen kans oltu jo 13v yhdessä (naimisissa 2v). Molemmat vakituisessa työssä ja asutaan rivitalo kolmiossa. Isompi asunto olisi hankinnan alla, toki oma myydään eka pois. Elä ihan hyvällä mallilla ja toivottavasti parisuhde kestää taas toisen vauvavuoden :)
 
Mä täytän muutaman viikon päästä 27 ja mies on 32. Meillä on ennestään 1v 3kk ikäinen poika. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta ja naimisissa 2vuotta. Meillä on myös 6vuotias koira. Asutaan viel kolmisen viikkoa rivarikolmiossa taajaman ulkopuolella, mutta sit muutetaan kuntakeskukseen erillistaloon, 5h keittiö, ainakin on tilaa :D
Olen ollut nyt esikoisen kanssa kotona ja ollaan vähän pohdittu josko ryhtyisin perhepäivähoitajaksi jahka toinenkin on jo sen verran vanha, että voisi ottaa hoitolapsia.
 
Me ollaan oltu yhdessä 5,5v josta naimisissa 1,5v, asutaan maaseudulla rintamamiestalossa ja mulla vakituinen työ, miehellä pitkä määräaikaisuus. (: Tällä hetkellä asumme vähän niin kuin vuokralla, oman kodin etsiminen on työn alla mutta kyllä vauvan kanssa tässäkin voisi asua mikäli sopivaa kohdetta ei löydy.
 
Olen 31v ja mieheni täytti keväällä 40, yhdessä ollaan oltu 7v josta naimisissa 2v. Miehellä on 2 lasta edellisestä liitosta, jotka tosin asuvat ulkomailla äitinsä kanssa, ja heti alussa mies heitti ns. pallon minulle lapsiasiassa ja hän sanoi että hänellä on jo 2 lasta ja haluaisi lisää mutta mikäli minä en halua niin sekin on hänelle ok. Vuosia tuumasin että minusta ei äitiä tule kunnes jokin aika sitten mieli muuttui, ehkä syy on siinä että lähipiirissä ystävät rupesivat saamaan lapsia. Ilman ehkäisyä ehdittiin olla vain 2kk ja nyt olisi 5+1 menossa. Toki ymmärrän että tämä on niin alussa etten tiedä haluanko vielä paljoakaan asiasta hehkuttaa ja ajatella että minusta tulee äiti.... Rivitalokaksiossa asutaan ja se hieman ahdistaa kuinka ja millä hinnalla saadaan tämä myytyä ja ostettua isompi tilalle... En usko että kummankaan hermo kestää asua kaksiossa lapsen kanssa kuukausitolkulla
 
Mä olen 27v ja mies on 31. Yhdessä me ollaan oltu ensi vuoden maaliskuussa 10 vuotta ja naimisissa kohta 3 vuotta. Meillä on siis ennestään kaksi lasta. Esikoinen on kohta 5 vuotta ja kuopus 10 kk. Lisäksi meillä on 2-vuotias shetlanninlammaskoira.Tämä mahdollinen kolmas tuli "tulee jos on tullakseen" periaatteella ekasta kierrosta.
Myytiin juuri oma rivarikolmio ja tässä elokuun aikana muutetaan väliaikaisesti vuokralle rivari neliöön. Uudehkoa omakotitaloa etsitään tai sitten aletaan itse rakentamaan :) suunnitelmat on vielä vähän auki.
 
Minä olen 27v ja mies vuoden vanhempi, asutaan miehen omakotitalossa 2v koiramme kanssa :) suunnitteilla olisi remppaa tähän taloon vauvan myötä, tämä talo kun on rintamamiestalo jossa kolme kerrosta.. Aikamoinen sokkelo ja ahdas, seiniä pitää alkaa kaatamaan että tulee enemmän tilaa huoneisiin :D
 
Minä 26v ja mies 28v. Yhdessä ollaan oltu seitsemän vuotta, joista naimisissa 3v. Esikoistyttö on niin ikään 3v. Asutaan rivitalokolmiossa, kovasti ajatuksissa omakotitalo maalta. Vakityöt on molemmilla hoitoalalta. Tämä raskaus alkoi vähän vahingossa, mutta kovasti on nyt mies jo odotuksessa mukana. :Heartred
 
Minä 28 ja mies 30, esikoinen 2 vuotias. Ei käytetty muuta ku kalenterinhallintaa esikon syntymän jälkeen ja keväällä sovittiin että toinen saa tulla kun on tullakseen. Asutaan kerrostalokolmiossa mutta tässä on neliöitä ja pohja sellainen että luulisi olevan rivitaloasunnossa. Oma duuni tökkii tällä hetkellä sen verran että odotan tulevaa äitiyslomaa innolla :D (on tuossa toinen työpaikkamahdollisuuskin mutta luulen että on nyt parempi jäädä).
 
Mie oon melkein 35 ja mies melkein 40 (täytetään siis molemmat marraskuussa). Meillä on vakituiset työt, omakotitalo (185m2) isolla tontilla aika maalla. Kolme tyttöä (10v, 7v ja 3v) on meille suotu yhden kohdunulkoisen ja kahden keskeytyneen keskenmenon lisäksi. Viimeisin kkm oli marraskuussa ja sen hoidon aiheuttamaan verenvuotoon meinasin kuolla. Pelon sekaisin tuntein siis alkuraskautta eteenpäin... tänään 6+3
 
Olen 34-vuotias, mieheni 44 ja odotamme ensimmäistä yhteistä lasta. Entuudestaan minulla on kolme 6, 8 ja 10 -vuotiaat lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla ja isällään. Meillä välit erittäin hyvät ja uusioperhe kuvio toimii hyvin.

Nykyinen trio koostuu kahdesta tytöstä ja yhdestä pojasta. Oireiden perusteella veikkaisin tästä tulokkaasta vahvasti poikaa:D

Asutaan omakotitalossa jossa tonttia aika reilusti, mutta pienempää ollaan etsimässä. Mikä aika hassua, koska perhe kasvaa :D mutta halutaan näistä taloon liittyvistä askareista vähän vähemmälle. Enemmän aikaa perheelle ja harrastuksille.

Mies odottaa lasta erittäin innoissaan ja tämä on ollutkin hänelle suuri toive, joka nyt sitten vihdoin toteutuu :)
Viikot meillä 9+5.
 
Olen 27 ja mies kohta 32 vuotias, aloitimme vauvasuunitelmat viime vuoden lokakuussa ja tulin ensimmäisellä kieroksella raskaaksi. Huhtikuun lopussa sykeet hidastuivat ja seuraavana päivänä loppuivat, rv oli 24+5 kun todettiin kohtukuolema. Sain kuitenkin elokuun loppuun asti äitiyslomalle niin ei tarvinut sen jälkeen palaa töihin, en edes kuvittele miten olisin pystynyt sen jälkeen mennä sinne. Sen jälkeen olit yhdet menkat ja näköjään niiden jälkeen tulin suoraan uudestaan raskaaksi, rv 9+3 menossa nyt.
Kun sain plussan oltiin just muuttamassa asuntoa ja paikkakuntaa niin oli kaikki aika sekaisin. Aika nopeasti selvis neuvolassa ja sairaalassa tilanne ja sain oikeat lääkeet ja seurannan suunitelman.
Miehellä linjaautokuljettajan koulutus loppumassa, pari kuukautta työharjoittelua viellä edessä. Sen jälkeen tulee taas muutto ja mihin riippuu siitä mihin mies pääsee töihin. Toivottavasti pääsee nykyisen harjoittelupaikaan kun tykkään Tamperen kaupunkista missä nyt asutaan. Muutto tulee jokatapauksessa koska vuokrasopimus nyt määräaikasesti syyskuun loppuun :P alunperin olikin suunittelu uutta lasta kokeilla vasta lokakuussa uudestaan, mut nyt silloin jo neljä kuukautta täynnä :D
 
Täällä 39 v odottaja. Isä 40. Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja kuviossa mukana minun edellisestä liitosta 13 vuotias tyttö ja 11 vuotias poika, jotka käy tapaamassa isäänsä 4 päivänä kuussa. Välit lasten isään ei siis todellakaan ole hyvät. Ärsyttää suunnattomasti hänen nykyinen suhtautumisensa omiin lapsiinsa.... Mutta ei siitä enempää.

Aina kuvittelin ettei ihana mieheni edes omia lapsia halua. Yllätys oli suurensuuri, kun vuosi takaperin ehdotin käyväni laittamassa torvet tukkoon ja kertoi että josko hän kuitenkin oman mukelon vielä haluaisi saada :) Pohdittiin siis tätä asiaa reilu 6 kk. Loppuvuodesta sitten tuumadin että ratkasut pitäs rueta tekemään, kun en enää tästä ainakaan nuorene :wink

Ehkäsy jätettiin pois vuoden vaihteessa ja odotukset ei kieltämättä mulla suuren suuret olleet tuon mun iän vuoksi. Olin tosi epäilevä että tärppääkö. Mutta nyt siis alkuraskautta taaplataan rv 8+0 tilanteessa. Virallinen tilanne tarkentuu tänään. Kävin kyllä vähän salatiiraamassa töissä meidän radiologin kanssa mahan tilannetta viimeviikolla ja siinä ihan positiivinen rykelmä kohdussa verenvirtauksineen näky.

Tuon vuoksibsittennuskalsinkin näille meidän teineille uuden sisaruksen tulosta kertoa. Tyttö ollu niin huolissaan jo kun äitee ei mitään jaksa ja ei syö ja on naama valkosena :depressed: Suhtautuminen oli huikeaa :D

Näillä nyt siis mennään eteenpäin askel askeleelta. Toivotaan että vauveli matkassa pysyy.
 
Täällä 30v ja mies täyttää kohta 30. Ollaan tunnettu lapsesta asti, mutta 6 vuotta ollaan oltu yhdessä joista kohta 5 vuotta naimisissa. Kolmen keskenmenon jälkeen tärppi ja poika täytti 3 kesäkuussa. Ennuste oli pojan syntymän jälkeen että toista ei ole mahdollista saada ja se olikin meille ok. Nyt kuitenkin tärppi kävi vaikka ei pitänyt ja rv 16 puksuttaa nyt. Onnellisin mielin ollaan että pojasta tulee isoveli. Uskomattomat fiilikset että lääkäri olikin ennustanut väärin.
 
Minä en olekaan esittäytynyt. Olen nyt 37 ja mies 40, ennestään meillä on 6 ja 17 vuotiaat pojat, sekä yksi km. kolmevuotta sitten. Töissä olen hoitoalalla ja teen kolmivuorotyötä. Tuleville isoveljille ei vielä ole kerrottu tulevasta pikku sisarusesta. Varsinki tuon vanhemman reaktio hieman pelottaa, kuinka 17 vuotias ottaa asian. Varsinkin kun on jo jonkin aikaa puhuttu siitä että meidän tämän hetkinen asunto on meille liian pieni. Eli muutto on tässä pakostakin edessä heti kunhan saadaa meille sopiva asunto, auto on myös hankinta listalla. Mutta kaikki ajallaan, kun sopiva tulee vastaan.
 
Täällä 32-vuotias nainen odottelee esikoistaan. Mies täyttää loppuvuodesta 34, ja hänellä on kaksi lasta.
Meillä on siis puolet ajasta 5-v tyttö ja 8-v poika. Uusioperheily on toiminut yllättävän jouheasti. Välit isojen äitiin on kunnossa.
Olemme olleet yhdessä vajaa kaksi vuotta. Vuoden olemme asuneet yhdessä. Asumme taajamassa omakotitalossa. Meillä on ihan hyvin tilaa ja mahdollisuus tehdä toimistosta makuuhuone (toimisto on tehty autotallin paikalle).
Tilaa meillä vie myös 2,5 koiraa :smiley-ashamed004 kaksi isoa koiraa asuu meillä vakituisesti, ja yksi pieni on "yhteishuoltajuudessa" lasten äidin kanssa.
Mikä tuokin sitten auto-ongelman:smiley-angry003 meillä on kyllä molemmilla farmarit, mutta kaksi aikuista, 3 lasta, rattaat, isot koirat kontissa ja pieni matkustamossa....juu ei....ei vissiin porukkana heitetä pidempiä reissuja....tai sitten joudutaan ostamaan bussi :smiley-angelic006
 
Olen 25v, mies 27v. Yhdessä ollaan oltu yhdeksän vuotta, joista kihloissa ollaan oltu jokunen vuosi, en rehellisesti edes muista kuinka monta :D Naimisiin mennään varmaan joskus mutta eipä sen kanssa niin kiire.

Lapsi on molemmille ensimmäinen ja kovin toivottu ja odotettu.

Mies opiskelee tällä hetkellä unelma-ammattiinsa, itse olen vakituisessa työsuhteessa.

Ostimme omakotitalon 2,5 vuotta sitten rauhalliselta maaseudulta. Olemme molemmat kasvaneet maalla ja haluamme molemmat myös että lapsemme saavat kasvaa maaseudun rauhassa. :) Perheeseen kuuluu myös 7 vuotias saksanpaimenkoira.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top