Onko muita saman kohtalon omaavia? Olin siis ennen raskauttani bilehile ja kaikkien juhlien sielu. Kutsuja sateli joka paikkaan. Vietin muutenkin paljon aikaa ystävien (lapsettomia niinikään) kanssa rantsussa, kahvilla tai ihan vaan huonoa läppää heitellen sohvalla. Kukaan ei arvannut, että minä koskaan muuttaisin suunnitelmiani ja haluaisin lapsen. Niin kuitenkin kävi, kuin luonnostaan, oikean miehen sattuessa kohdalle.
Kerrottuani Sintiäisen tulosta ystäväni kyllä onnittelivat ja tuntuivat olevan onnellisia puolestani. Jatkoimme hengailua jonkin aikaa tavalliseen tapaan. En koskaan puhunut raskaudestani kuin kysyttäessä, jotten vaikuttaisi siltä että muusta puhuminen ei enää onnistu. Hengailu kuitenkin väheni kokoajan ja loppui lopulta kokonaan.
Syy on tietysti selvä. En ilmeisesti ole seuran arvoinen selvinpäin. Silti se tuntuu kurjalta kun ei tavata enää edes kahvilla... Kaipa tämä on sitä kun elämä vie toiseen suuntaan kun ystäviäni. Täytynee alkaa tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Onneksi on kuitenkin tuo mies, joka onkin paras ystäväni, mutta joskus kaipaa vähän tyttöjen juttuja :) Luopuminen vanhasta on joskus todella raskasta...
Kerrottuani Sintiäisen tulosta ystäväni kyllä onnittelivat ja tuntuivat olevan onnellisia puolestani. Jatkoimme hengailua jonkin aikaa tavalliseen tapaan. En koskaan puhunut raskaudestani kuin kysyttäessä, jotten vaikuttaisi siltä että muusta puhuminen ei enää onnistu. Hengailu kuitenkin väheni kokoajan ja loppui lopulta kokonaan.
Syy on tietysti selvä. En ilmeisesti ole seuran arvoinen selvinpäin. Silti se tuntuu kurjalta kun ei tavata enää edes kahvilla... Kaipa tämä on sitä kun elämä vie toiseen suuntaan kun ystäviäni. Täytynee alkaa tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Onneksi on kuitenkin tuo mies, joka onkin paras ystäväni, mutta joskus kaipaa vähän tyttöjen juttuja :) Luopuminen vanhasta on joskus todella raskasta...