Elämää vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
meillä kans kattoo tyttö aamulla piirrettyjä sillä aikaa ku ite surffailen netissä ja sitte se yleensä käy ensimmäisille päikkäreille siinä mainion manun aikaa :laughing002.tuskin siitä haittaakaa on jos vähän viihtyy itekseekii.mites,ootteko antanu näin illasta mitää kiinteetä ruokaa tai velliä yötä vasten?ja millä annatte sitä velliä?meillä menny maitoo tänään taas nii paljon et jokaisen syötön jälkee tullu puklu jos toinenkii:confused:
 
IceCream, meilläkin katellaan piirretyt ja äiskä touhuaa sillä aikaa omiaan =) Alussa tunsin huonoa omatuntoa, mutta nyt, kun olen seuraillut vierestä ystäväni lähes samanikäisen vauvan RIIPPUVUUTTA äidistään niin olen osaksi helpottunut, että meidän neiti viihtyy vallan hyvin itsekseen ja melkein ahdististuu jos joutuu olemaan liikaa palloteltavana (huomattiin taas mummula reissulla, kun koko suku pamahti kylään...Ilta oli aivan HIRVEÄ)
Äitini kertoi, että olen ollut hyvin samanlainen pienenä ja ehkä tästä syystä olen myös kasvuiässä ja aikuisenakin itsekseni viihtyvä, aina omannut mielettömän mielikuvitusmaailman (haha! en ole hullu :D ) sekä ajattelu kyvyn,ideat vain putkahtelevat päähäni, kun olen "saanut" käyttää aivojani, eikä mitään ole tehty valmiiksi tai väkisten tuputettu.
Toisin kuin mieheni, joka on aina kanneltu ja paapottu uneen on mielestäni vähän "tollukka" ja ei oikein
pysty tekemään itsenäisiä päätöksiä elämässä. En tiedä onko näillä mitään yhteyttä, mutta mielestäni
jo pienenkin vauvan täytyy saada tilaa itselleen ja ajatuksilleen ja päästä varhain kehittämään omia ideoita ja selviytymismalleja. ugh! :)
 
Me käytii tänää MLL:n perhekahvilassa, ja olipas siellä Tyynellä ihmettelemistä. Niin kova meteli ja vipellys että... Ja paikkaa pystyssä pitääki puol tuttu tyyppi :) Oli kyl tosi kiva käydä, ja mieski oli mukana. Ensin meinas et kääntyykö jo heti ovella ku ei täl kertaa siel ollu muita ku naisia ja lapsia. Mut päätti kumminki jäädä kahville, ja jopa sano et voisha sitä mennä ens viikollaki :)
 
Meilläkin on esikoinenkin saanut silloin vauvana jo olla itsekseen sen, mitä on viihtynyt. Onhan se mukava, kun voi siinä samalla tehdä myös omia juttuja eikä vain pakollisia. Sain esim. ommeltua ja neulottua paljon kaikenlaista siinä äippäloman aikana. Ja kun vauva viihtyi hyvin itsekseen, niin mikäs siinä. Olinhan kuitenkin paikalla, jos minua tarvittiin. Ja tuskinpa kukaan täälläkään jättää vauvaa oikeasti yksin, kyllähän näitä pitää pitää kuitenkin silmällä, tiedä koska ne ensimmäiset jo lähtee liikkeelle. :D Eli meilläkin saa kyllä Kiirakin välillä viettää aikaa itsekseen, jos viihtyy. Siinä se mielikuvituskin alkaa kehittyä pikkuhiljaa. Ja kun tulee tylsää, niin siksihän sitä keksii aina jotain uutta. Ihan tervettä opetella pienestä pitäen. :) Johtuisikohan minun ja miehenikin erot osittain tästä, meillä nimittäin menee samalla tavalla kuin LadyMoonilla ja hänen miehellään. Minä olen itsenäisempi ja ottaudun ihan eri tavalla hoitamaan kaiken maailman käytännön(kin) asioita, miestä taas saa komentaa usein hoitamaan ihan ne omatkin asiansa. Mutta äitinsä on kyllä tunnustanutkin, että hän on aina päättänyt poikansa puolesta, joten ei se ole oppinut oikein päättämään itse! Minullakin on kyllä aina ollut varsin vilkas mielikuvitus ja olen mielikuvieni parissa hyvin viihtynyt. Ala-asteella kerroin yhdeksi harrastukseksenikin haaveilun. :D

Meillä menee kyllä kivasti vauvan kanssa yleisesti ottaen. Välillä neiti on nukkunut ihan superhyvin, esim. yhtenä yönä nukkui jostain 22.30 lähtien yhtä kyytiä 6.48 asti! Mutta sitten välillä on tankkausöitä, kun syödään tunnin kahden tunnin välein koko yö. Tai siltä ainakin itsestä tuntuu. En yleensä enää jaksa kelloa kytätä, mutta tietysti, jos tuntuu, että vauva on nukkunut ihmeen pitkään, niin silloin pitää kyllä katsoa, että kuinkas paljon se kello oikein onkaan. ;)

Meidän neiti keksi tuossa eilen, että hänestähän lähtee monenmoista ääntä. Joten kaikenlaista ölähdystä kuului. Muuten on kyllä hiljaisempi kuin esikoinen. Kovasti kyllä naurattaa välillä, hauskaa, kun tulee sellaista "tekonaurua", kun yrittää houkutella aikuisen hassuttelemaan kanssaan. :D Tykkää erityisesti "Jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat..." -laulujumpasta. Se kyllä naurattaa. Huippua.

Sinbbu, monestihan se menee niin, että kun jotain on opittu, niin voi tulla tauko, ennen kuin sitä aletaan taas harrastaa. Ja jos opitaan jotain uutta, niin sitten voi joku vanha jäädä hetkeksi unholaan. Meilläkin Kiira oli jonkun aikaa hyvin hiljainen, ei paljon rupatellut, vaikka paljon vähemmän se muutenkin juttelee kuin esikoinen, mutta ehkä se johtui siitä, kun oppi tuon kääntymisen, niin meni energiat siihen. Nyt taas välillä hölpötteleekin. :)
 
Mä en anna vauvan katsoa telkkaria, ei tee hyvää alle 3 vuotiaan silmien kehitykselle eikä neurologiselle kehitykselle (alle 1v lapsi voi saada liikkuvia kuvia katsellessaan epileptisen kohtauksen). Meidän poitsu viihtyy itsekseen pitkiäkin aikoja leikkimatolla leluja ihmetellen ja siinäkös se vasta mielikuvitus kehittyy! Aina on yhtä hauska naureskella leikkikaaren ötököille :) mutta telkkarin edessä kasvatettuja lapsia on nykyään paljon.. Itse uskon että se töllön tuijottaminen passivoi ja tekee lapsista levottomia, mutta tääpä onkii miun mielipide :) meillä tullaan todennäköisesti harrastamaan jotain "ruutuaikaa" sitten kun lapsi saa alkaa televisiota katsella (kovastihan ne liikkuvat kuvat vauvaa kiehtoisivat, mutta en aio tehdä lapseni kehitykselle hallaa antamalla tuijotella sitä)
 
Kohta se Tyyneki varmaa oppii kääntymää selältä mahalleen :) Eilen tosiaa keksi sen miten käännytää kyljelleen ja tänää on ollu kova yritys päästä mahalleen, siinä kuitenkaa vielä onnistumatta :)
 
Tuosta vauvan tv:n katselusta pakko vähän ny kyl avata.

Olen itse täysin tietoinen tutkimustuloksista, joiden mukaan tv:tä katselevat taaperot jäävät esim. puheen kehityksessä jälkeen jne. Myöskään kova ääni ja välkkyvät kuvat eivät vauvalle tee hyvää, mutta myöskään vauvoille tarkoitetut DVD:t eivät ole yhtään sen parempia. Mutta tästä kaikesta huolimatta, minä ja sisarukseni olemme saaneet katsoa telkkaria, jos olemme halunneet. Olemme katsoneet sieltä kivat piirretyt aamuisin jo taaperona. Minä opin puhumaan ikäisiäni nopeammin, samoin veljeni. Sisareni alkoi puhumaan samaan aikaan kuin keskimäärin. Eli ainakaan meihin ei tämä piirrettyjen katsominen vaikuttanut ja me olemme ihan tavallisia ihmisiä. Kaiken lisäksi veljeni katsoi meidän isompien sisarusten kanssa piirrettyjä paljon vauvana, sillä hänellä oli 6kk:n koliikki. Aamuisin äiti nukkui aina hetken edes vähän sen aikaa, kun me katsoimme tv:tä... kun äiti oli saanut hetken levätä, hän teki meille aamupalan ja hätisti ulos leikkimään. Siellä me sitten rakentelimme metsään majoja ja leikimme tuntitolkulla.. eikä meitä kiinnostaneet lelutkaan.. niitäkin voi hankkia lapselle mun mielestä ihan liikaa..

En myöskään pidä määritelmästä lasten kasvattaminen tv:n edessä. Tätä en harrasta eikä meillä tulla pelaamaan kännyköillä, tableteilla ja pc:llä lapsen nähden. Nykyvanhemmat ovat tietynlaisen haasteen edessä nykyisten laitteistojen vuoksi. Minä pidän kiinni siitä, miten minut on kasvatettu. Aamulla voi katsoa piirrettyjä, sen jälkeen ulos leikkimään jne. Eli mun vauva katsoo joskus piirrettyjä. Nyt häntä ei kiinnosta lainkaan, vaan hän pitelee pehmokirahvia käsissään, pyörittelee sitä ja juttelee sille. Ja jos vauva katsoo piirrettyjä, niin hän katsoo niitä vain sen aikaa, kun minä juon aamukahvini rauhassa. Se on pieni hetki se vartti päivästä, jonka niin sanotusti varastan itselleni. Leikkimatolla meidänkin poika touhuaa paljon, juttelee leluille ja harjoittelee liikkeitä.. muuten aina kun hän on valveilla, minä pidän hänelle seuraa. Minä laulan hänelle. Minä luen hänelle satuja. Minä esittelen hänelle leluja. Hän on kantoliinassa kyydissäni, kun imuroin. Hän istuu sitterissä ja katsoo kun teen ruokaa. Hän nukkuu sylissäni tai vaunuissa. Hän saa siis parasta mahdollista huomiota minulta, joten en koe riistäväni lapseni tulevaisuutta sillä, että hän joskus katsoo tv:tä. Ja kun meillä on tv auki taustalla, niin siitä hädin tuskin kuuluu mitään, koska tiedostan tv:n aiheuttamat haitat myös vain taustahälyn kannalta. Maailma muuttuu, mutta lastani en tv:n edessä kasvata. Tästä halusin tuoda oman näkökulmani, sillä hieman kyllä otin itseeni väitteestä, että nykylapset kasvatetaan tv:n edessä. Ei pidä paikkaansa. Ainakaan meillä. Täydellinen minä en ole, mutta en allekirjoita väitettä, että pilaan vauvani sillä, että hän katsoo joskus piirrettyjä telkkarista. Ja näin siis mun mielestäni.
 
kyllä meilläki sitte ku tyttö oppii liikkumaa enempi niin teeveen kattominen jää paljon vähemmälle.en haluu siitä mitää ruudun orjaa tehä.
 
Jos lapsi kattoo aamupiirretyt ja iltapäivällä pikku kakkosta, ei se tee lapsesta huonompaa! :)

ja kyllä meillä tv auttaa esikoisen kohdalla. Jos olen lasten kanssa yksin ja olemme johonki lähdössä niin kyllä tv auttaa minua siinä että saan kaksi lasta (ja itteni) siihen kuntoo, että voidaan ovesta ulos lähteä.
Ensin esikoinen valmiiksi siihen asti, että puuttuu vain ulkovaatteet. Esikoinen katsoo piirrettyjä (vauva myös jos on hereillä tai on lelumatollaan) sen aikaa kun laitan itseni valmiiksi puuttuen vain ulkovaatteet. Sitten vauva valmiiksi, mutta ei vielä ulkovaatteita. Esikoiselle ulkovaatteet päälle, vauvalle ulkovaatteet ja itselle takki ja kengät. Tv kiinni ja ulos ovesta. Jos tässä kohtaa ei olisi tv:tä viihdyttämässä esikoista en saisi meitä hyvän tuulisina pihalle, luultavasti esikoinen riisuisi sitä tahtii kun minä puen itseäni/vauvaa ja taatusti olisi kiukkuamassa vieressä, kun ei jaksa odottaa vaan haluaa sitä ja tätä.
Meillä kyllä saattaa tv olla välillä päällä vaikka sitä ei kukaan katso, mutta kyllä meillä on telkka kiinnikin vaikka joku sitä haluaisi katsoa. Esikoisen kanssa välillä tietokoneelta youtubesta kuunnellaa musiikkia (titi-nallea, hevisaurusta ja muumilauluja tms..), saatetaa tanssia ja ihmetellä mitä musiikkivideoissa tapahtuu. Kaikkea kohtuudella! Esikoisella on myös ollut kieltoja tv:n ja tietokoneen katselemiseen jos homma meinaa riistäytyä käsistä. Enemmän olisin huolissani siitä, että mitä sieltä teeveestä ja tietokoneelta annetaan kattoa.
Ja itseasiassa kyllä haluan myös olla lapsilleni se, joka opettaa heille mediakasvatusta. Kukas muukaan sen tekisi ja näyttäisi, että mediaa voi käyttää myös fiksusti?
 
Just näin, IceCream. Monet lapset kyllä valitettavasti "unohdetaan" joissaikin perheissä ja tv ja pelit heitä kasvattaa. Se on ihan eri asia jo.

Samaa mieltä, Tiutsi. :)
 
no meillä ei onneks pelejä pelata eikä koneeltakaa katota mitää.tv kyllä yksinää huutaa sillonku kotona ollaa,katto sitä joku tai ei.mut eipä sitä itekkää lapsena tv:n eessä asuttu vaikka vakio-ohjelmat sieltä tuli katottua.
 
Oon muuten monta kertaa miettinytkin tätä tv ja lapsi yhdistelmä-aihetta... Me katsotaan miehen kanssa tosi paljon leffoja, varsinkin kauhua ja olenkin miettinyt et kun poika välillä seuraa ruutua siinä sylissä istuessa niin voikohan ton ikänen jo tajuta mitä sielä ruudussa oikeen tapahtuu? En itse pidä tv-ruudun tuijottamista pahana, oli minkä ikänen lapsi vaan, mutta tosiaan kaikella rajansa. Jos lapsi katsoo monta tuntia päivässä pelkästään telkkarin ruutua niin siinä on jo jotain pielessä. Meidänkin perheessä telkkari aika keskeisessä roolissa aina kun olkkariin astelee kun on 80" tv:n ruutu..Toisaalta aika harva lapsi edes viihtyy kauheen montaa tuntia tv:n ääressä putkeen.. lapset haluaa luonnostaan leikkiä ja mennä paljon pihalle jos niille vaan siihen mahdollisuus suodaan. Se onkin sitten aikuisista kiinni kuinka paljon käydään esim. pihalla leikkimässä yms. Mekin käydään joka päivä mummulassa ja muutenkin kaupoissa ym. niin siinä saa väkisinkin joka päivä 2 lenkin lisäksi ulkoilmaa ja meillä ei ikinä tv ns. huuda taustalla vaan sillon se on vaan auki kun sieltä jotain katsotaan. :)
 
Meiän jätkä kattoo mun iskän kanssa hiihtoa telkkarista :D Kotona yritetään kattoa, ettei ihan hirveesti pääsis tapittaa suoraan. Pleikan peluusta oon miehelle sanonu ihan suoraan, et sillon ku vauva on hereillä, niin ei pelata. Se pauke ja välke ei tee omillekaan silmille hyvää. Mä touhuilen omiani sillon, ku jätkä nukkuu. Välillä laitetaan pyykkejä ja tiskejä yhdessä, et herra on sitterissä. Leikkimatolla ei paljo viihdy, ehkä max 10min.
 
Minulla on kyllä tv aika paljon päällä koko ajan.Toisaalta se on minusta ihan hyväkin, niin ei vauva opi ihan hiljaisuudessa nukkumaan ja olemaan. Meinasi nimittäin yks päivä kylässä hermostua, kun oli yhtäkkiä niin kova puheen sorina. Se kun vaan on niin, että jos ollaan meidän anoppilassa, niin siellä on helposti se 10 henkeä paikalla. Tv:tä vauva saattaa katsella hetkittäin, mutta se on varmaan lopulta 10-20 min päivässä, mitä se lopulta sitä katsoo enkä nää siinä ongelmaa.

Tietokoneistakin oli puhetta. Omassa lapsuudessani niitä ei ollut, eikä niitä käytetty samaan tapaan kuin nykyään. En siksi edes yritä kasvattaa lastani tässä suhteessa samalla tavalla kuin itseäni. Luulen, että lapseni saa tutustua tietokoneisiin aika hyvissä ajoin, koska niiden käyttäminen on tänä päivänä niin tärkeä taito. Aikaa tietysti rajoitetaan ja käyttöä valvotaa sekä annetaan mediakasvatusta.

Mutta tietysti tärkeintä on ihan oikea leikkiminen leluilla, ulkona yms. joka luo pohjaa omalle mielikuvitukselle. Päivisin meillä on aina ihania laululeikkituokioita. Itse myös rakastan uimista ja toivon, etä lapsesta tulisi samanlainen vesipeto kun itse olin lapsena :)
 
Muokattu viimeksi:
Että mä odotan että päästään pojan kans uimaan.. Mun iho ei oikein kestä uimahallissa uimista, mutta kunhan järvet on taas uintilämpöset, nii uidaan kyl aina ku sää sallii.. Mua ei vaan tahdo saada koskaan järvestä pois, kun sinne pääsen. :D Hyvät pointit toit tietokoneistakin esille.. toki lapsi saa aikanaan pelata, mutta yritän itse olla sillai hänen edessään, etten näplää kännykkää tai pelaa tietokonetta alituiseen... Mikään ei ole niin surullista kuin lapsi pyytämässä vanhempansa huomiota, joka kuitenkin hänelle kännykkää räpeltäen sanoo; oleppa hiljaa, ku äitillä on jutut kesken.. metrossa nähtyä ja toi äiti pelas jotai peliä.
 
meil on telkkari päällä aika usein päiväl ite saatan katella välillä jotain ku neiti nukkuu tai sit jos neiti vaikka on puuhamatolla. Välillä tytön mielenkiinto kääntyy telkkariin, mut yleensä käännän mattoo sillee sit ettei se näkis telkkaria. Tuntuu kiinnostavan hirveesti, mutten itse tykkää jos vauva kattoo tv:tä.. Sitä kyllä ehtii kattoa iha tarpeeks... muutenki en haluis et oma lapsi olis "elektroniikan orja" isompana.. Tuntuu et nykyajan lapsilla ( suht pienillä ehkä ala-aste ikäisillä) on kaikilla omat iPadit ja älypuhelimet Xboxit sun muut. En siis toki yleistä :) on niitä "poikkeuksiakin".. Silloi ku ite oli esim ala-asteella nii oli nokian 3310 itsellä joskus 3 -luokasta asti :D Et kylläpä aika on muuttunu ;D

nii ja siis tottakai lapselleni opetetaa tietokoneen ja puhelimen käyttö :D mutta kohtuus kaikessa ;:D
 
Vähän ihmetyttää miksi 2-4kk vanhan vauvan pitäis kattoa piirrettyjä viihtyäkseen.. Mielestäni on eri asia katsooko vauva telkkaria vai taapero.. Vauvan telkkarin kattomisesta oon kyllä Salmiakin kanssa samaa mieltä. Samaa mieltä myös tiutsin kanssa siitä, että miksipä ei se esikoinen voi kattoa piirrettyä sen aikaa, että lähetään ulos.
Valitettavasti nykyään on nii yleistä laittaa lapsi tv:n ääreen tai sitten tietsikalle pelaamaan peliä. Toki lasten on hyvä oppia jossain vaiheessa käyttämään esim. tietsikkaa, koska se on niin tärkeä taito nykypäivänä, mutta rajat pitää mielestäni olla niin tv:n katselussa kuin pelaamisessakin sit isompana. :)
 
Sinbbu, oon kyllä kanssasi ihan samaa mieltä, että vanhemman on itse näytettävä hyvää esimerkkiä siitä, että esim. seurassa ei puhelinta koko ajan näprätä yms.

Olosihan se tosiaan hyvä, jos vauva ei viihtyäkseen tarvitse katsella telkkaria. Minun tilanne vaan on sellainen, että vauva ei oikein meinaa nukkua muualla kun sylissä, enkä saa esim. syötyä lounasta silloin kun vauva nukkuu. Minun on se siis tehtävä, kun vauva on hereillä. Laitan vauvan leikkimatolle, mutta ei hän jaksa siinä välttämättä viihtyä eli laitan tarvittaessa myös telkkarin päälle, että vauva viihtyy sen ajan, että saan itse syötyä. On kuitenkin tärkeämpää, että saan syötyä ja imetettyä myös vauvan kuin se, että lapseni välttyisi telkkarin katselulta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top