Ei raskausoireita, miten käy synnytyksen?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PortugueseBaby
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P

PortugueseBaby

Vieras
Hei kaikki!

Minulla on viikkoja 13, eikä ole ollut mitään raskausoireita (onnekas). Lääkärissä käyty ja sydänäänet kuultu, ei tarvitse pelätä että jokin olisi vialla. Olenkin nyt hieman skeptinen synnytyksen kanssa, onko kenelläkään kokemuksia siitä, että synnytys olis hurjempi jos ei ole minkäänlaisia oireita odotusaikana? Ystäväni oksensi koko odotusajan ja synnytys meni nopeasti ja kivuttomasti.

Tiedän että synnytykset ja raskaudet ovat kaikki erilaisia, mutta olisi mukava kuulla minkälaisia kokemuksia synnytyksestä on ihmisillä joilla ei ole ollut raskausoireita?

Kiitos :)
 
Mulla ei ollu alkuraskaudessa mitään muuta oiretta kun turvonneet tissit ja väsymys. Raskausoireita alko ilmaantua vasta vähän ennen raskauden puoliväliä kun supistuksia alko tulla päivittäin. Synnytyssupistukset oli hurjia ja ennen kaikkea niiden aiheuttamat selkäkivut, mutta kestin supistuksia kotona hyvin ja pitkään. Sairaalassa sain sit epiduraalin niin tilanne helpotti huomattavasti. Ponnistusvaiheesta en osaa sanoa mitään kun päädyttiin ennen sinne pääsemistä kiireelliseen sektioon.
 
Jaa-a, en ole moista kuullutkaan! Itsellä ei ollut mitään hupia raskaus, eikä synnytyskään ollut mikään pala kakkua. Täytyy kyllä sanoa, etten usko tuohon teoriaan tippaakaan... :p
 
Juu en mäkään usko että oireeton raskaus tarkottais jotenkin rankempaa synnytystä tai toisin päin! Kyllä nää jutut taitaa olla niin yksilöllisiä ettei mitään tollasta yleistä linjausta pysty vetämään.
 
Ite oon huomannu lähipiirissä ihan päinvastasen; ne joilla on ollut vaikea raskaus, on ollut myös vaikea ja ongelmallinen synnytys. Helpon raskauden "saaneilla" sitten on ollut helpot synnytyksetkin.
Mutta eipä se raskauden kulku oikeesti mitään voi ennustaa, synnärillä se sitte vasta selviää ;)
Ite kuulun myös näihin onnelliseen oireettomiin :D Ainoa "oire" on oikeesti varmaan just ne vauvan liikkeet+maha, eipä sitä muusta huomais paksuna olevansa :P
 
Joo, ehkä näillä ei oikeasti ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kaikkiahan teorioita on. :)

Mulla oli helppo loppuraskaus (alussa sen n. 2-3kk pahoinvointi lamautti sohvalle, ja just kesällä, niin meni se sitten ohi, mrrrr. Mutta nyt tulee uus kesä. :cool:) ja helppo synnytys. Odotin paljon kovempia kipuja, mutta kestinkin niitä todella pitkään, eikä epiduraalia olis tarvinnukaan (nyt sitä ei ees ehitty laittamaan, kun tultiin niin myöhään synnärille).
 
Tsemppiä tulevaan. Mulla oli molemmissa edellisissä raskauksissa noin 35 viikkoa pelkkää oksentelua, ja ensimmäinen synnytys meni suoraan sanottuna juosten kusten. Siihen toki vaikutti oma kokemattomuus, kamalat kätilöt, hirveä hässäkkä ja kommunikaation puute. Ja myöskin se, että annettu epiduraali ei auttanut missään vaiheessa, ainut lohtu oli tikkausvaiheessa annettu kohdunkaulanpuudutus. Synnytystä jouduttiin avustamaan imukupilla, kun kätilö tuumasi vihdoin ja viimein että "oho, täällä onkin tarjonta hieman vinossa". Esikoiselta murtui solisluu, ja hän joutui lastenteholle ensimmäisiksi viikoikseen.

Toinen synnytys puolestaan meni aivan ihanasti. Avautumisvaihe oli rauhallinen, sillä synnytyksen alkaessa ymmärsin että nyt on mentävä sairaalaan (enkä jäänyt arvuuttelemaan). Pääsin käyriltä ammeeseen, ja olin sielä kunnes lapsivedet menivät itsestään, ja pääsin saliin ponnistamaan. Sain myös spinaalipuudutuksen, ja aion toivoa sitä tulevaisuudessakin. Mitään kipuja ei itselleni jäänyt ja vauva voi hyvin, olin valmis lähtemään suorilteen kotiin siitä pediltä, vaikka istukkakin oli vielä synnyttämättä :D Sinnittelin sairaalassa kuitenkin seuraavaan päivään (sairaalakammo), ja käytiin kontrollikäynnillä vielä parin päivän päästä.

TL;DR
Synnytykset olivat kuin yö ja päivä, vaikka raskausaika meni molemmissa rajun oksentelun merkeissä.
 
Tunnen erään äidin, jonka raskausaika oli ruusuilla tanssia ja pientä loppuraskauden närästystä lukuunottamatta oireetonta aikaa. Synnytys olikin sitten pidemmän kaavan mukaan, avautumisessa kesti ja kesti. Hän myös sai pahat repeämät ja mitä kaikkee hälle tapahtuikaan. Toinen äiti oksensi koko raskausajan ja kärsi kovista liitoskivuista ja vauva syntyi kahden tunnin sisällä vesien menosta.. hyvä et ehti kuulemma jalkaa nostaa nii vauva tupsahti kätilön syliin. Ei sillä ole merkitystä, että millaiseen synnytykseen millainenkin raskausaika päättyy. Väitän mä. :)
 
Itselläni ei ollut satunnaisia yönärästyksiä lukuun ottamatta mitään oireita. Jossain vaiheessa pientä liitoskipua ja loppuvaiheessa hyvin lievää selkäsärkyä.

Synnytin kuitenkin todella vauhdilla, synnärillle pääsystä kului reilut 2 tuntia siihen, että pieni tyttömme oli maailmassa. Kätilötkin ihmettelivät, ensisynnyttäjä kun olen, ja vielä suht pienikokoinen. Varjopuolena oli se, etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, ainoastaan puudutteen siinä vaiheessa kun repeämiä ommeltiin.
 
Minulla raskausaika oli oireeton, mitä nyt pari kertaa närästi kun söi jotain sopimatonta ja pari hassua kertaa oksensin. Ei supistuksia, eikä mitään muutakaan kummallista kunnes koitti synnytys. Sitä lähdettiinkin sitten omalla autolla (sairaalassa sanottiin että ei kiirettä) ja vaihdettiin jossain vaiheessa ambulanssiin ja sinne matkallehan se sitten tulla tupsahti terveenä ja hyvinvoivana kuitenkin :)
 
Mulla ei ollut koko raskauaikana oikeastaan mitään oireita ja oli tosi helppo raskaus. Synnytyskin oli helppo! :) Synnärille päästyäni olin 10cm auki ja vauva syntyi parin tunnin päästä. Ehdin saamaan puudutuksen, en tuntenut mitään ponnistusvaiheessa.
 
Takaisin
Top