Ei normaali "synnytyspelko"

Y

youngwoman

Satasella mukana keskusteluissa
Yleensähän tosi monia varsinkin esikoistaan odottavia pelottaa synnytys. sattuuko se? meneekö kaikki hyvin? jaksanko ponnistaa? mahtuuko lapsi syntymään? yms.
Itse en suurimmalta peloltani ole noita asioita osannut edes ajatella.
Haluan synnyttää lapsen ja toivon enemmän kuin mitään että kaikki sujuisi hyvin ja lapsi pystyy syntymään normaalisti ettei tule mitään komplikaatioita miksi jouduttaisiin päätymään hätäsektioon, se olisi aivan kamalaa.
Hätäsektiohan tehdään kai poikkeuksetta aina nukutuksessa?
Pelkään nukuttamista kuollakseni.
Pelkoni ei ole mitään pientä jännitystä jota yleensä on ennen leikkaukseen joutumista vaan pelkkä ajatuskin siitä että minut nukutettaisiin saa minut täydelliseen paniikkiin.
Olen sen verran järkevä ja itsekin hoitoalalla oleva ihminen ja tiedän että on kovin harvinaista että leikkauksessa tapahtuva kuolema olisi nukutuksen syytä ja siksikään pelossani ei ole järkeä.
Normaalisti olen tosi järkevä enkä usko mihinkään hullutuksiin mutta tätä asiaa ajatellessa tuntuu että järkeni katoaa jäljettömiin koska olen varma että jos minut nukutetaan annos on varmasti väärä, väärää lääkettä tai jostain muusta syystä en kuitenkaan enää koskaan heräisi.
Tämä voi kuulostaa tyhmältä mutta minulle se on täysin todellista.
Pelätäänhän sitä tyhmempiäkin asioita pienistä ötököistä tuulimyllyihin.
Aion keskustella tämän asian neuvolassa ja toivon jonkun osaavan auttaa jotenkin.
En kirjoittanut asiasta tänne siksi että saisin vastauksia "kyllä se hyvin menee ja että se on tosi harvinaista" sillä ei se auta minua mitenkään. Oli vain pakko saada kertoa asiasta.
Halusin vain saada ihmisille edes osan siitä tunteesta mikä minulla on kun ihan oikeasti minun mielessäni nukuttaminen on sama asia kuin kuolema.
 
youngwoman: en nyt tältä istumalta muista miten se meni, mutta mielestäni hätäsektio ei tehdä nukutuksessa... Joku voi korjata jos olen väärässä.

Mutta itse nukutuksesta. Jouduin viime vuoden tammikuussa tähystysleikkaukseen kun minulla oli munasarjassa 10 cm halkaisijaltaan oleva kysta. Nukutus oli minulle sellainen uteliaisuuden herättäjä: onko oikeesti niin että jos alkaa laskemaan 10:stä taaksepäin, ei pääse edes 8:aan? Pyh, ajattelin... pystyn varmasti laskemaan loppuun asti.

Totuushan oli se, että kun anestesialääkäri (varmaan kättärin ihanin!) laittoi maskin päälle, sanoi että kohta pitäisi vaikuttaa... sanoin että ei viel.... ZzzzzZZZ eli sinne meni se laskeminen.

Heräsin 5 tuntia myöhemmin. Ihan kun olisin ollut pihalla sekunnin. Minulla oli niin suuri huoli että munasarja oli jouduttu poistamaan etten edes miettinyt että oho, heräsinpä. Onnekseni munasarja pystyttiin pelastamaan.

En tiedä onko tästä yhtään mitään apua, mutta jos auttaa visualisoida se tilanne, että tämä on pakko tehdä jotta vaaveli pääsee maailmaan turvallisesti, ja ajattelee vaan sitä lopputulemaa (minulla kystan turvallinen poisto, sinulla vauvan syntymä), niin ehkä se auttaa siinä pelossa.

Tsemppiä!
 
Kiitos vastauksestasi.
Tuskin mikään voi tähän asiaan auttaa että todennäköisesti minulle ei kannattaisi edes kertoa asiasta vaan tuikata joku rauhoittava tai nukutuspiikki salaa jotten ehtisi panikoimaan asiasta.
Itse olen ymmärtänyt että suunniteltu sektio on puudutuksessa ja hätäsektio aina nukutuksessa? näin ainakin äidilläni on ollut kun toinen sektioista on ollut suunniteltu ja toinen hätäsektio. siksikin asia mietityttää paljon kun ajattelen että jospa seuraan äitini jalanjälkiä ja lapsi ei voi alateitse syntyä.
Unohdin mainita kirjoituksessani että minutkin on nukutettu, jopa kahdesti. Ja olen ilmeisemmin siitä molemmilla kerroilla herännyt. Silloin olin tosi nuori ja en olisi osannut edes ajatella mitään tälläisiä hulluja mitä päässäni pyörii. Vaikka tiedän millaista se on ja olen siitä jo kahdesti "selvinnyt" niin silti vaan vahvasti omassa päässäni uskon että en enää heräisi kolmatta kertaa.
Minun täytyy puhua kyllä tästä neuvolassa. mitä pidemmälle raskaus etenee ja mietin asiaa se kauhistuttaa vaan enemmän.
Olen nähnyt öisin monesti kamalia unia joissa minulle kerrotaan että on leikkaus ja nukutus edessä ja saan ihan hirveän paniikkikohtauksen, itken hysteerisesti ja huudan että älkää tappako minua kun yrittävät nukuttaa..
Jos vaan voisin lopettaa ja ajatella asiaa toiselta kantilta tekisin niin mutta tämä pelko on jotenkin syöpynyt päähäni tosi tiukasti.
Olen tiedostanut pelkoni jo vuosia mutten ole joutunut ajattelemaan asiaa kun ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin voinut joutua leikkaukseen.
 
ALKUPERÄINEN: Jenni74

youngwoman: en nyt tältä istumalta muista miten se meni, mutta mielestäni hätäsektio ei tehdä nukutuksessa... Joku voi korjata jos olen väärässä.


Totuushan oli se, että kun anestesialääkäri (varmaan kättärin ihanin!) laittoi maskin päälle, sanoi että kohta pitäisi vaikuttaa... sanoin että ei viel.... ZzzzzZZZ eli sinne meni se laskeminen.


Hätäsektio tehdään aina nukutuksessa, hyvin hyvin hyvin harvoin (ja yleensä hoitovirheenä) leikataan puudutuksessa koska puudutukseen ei yksinkertaisesti ole aikaa siinä vaiheessa. Kiireellinen ja suunniteltu sektio tehdään sitten yleensä aina spinaali/epiduraalipuudutuksessa.

Ja toisekseen se nukutus ei tapahdu sen maskin kautta vaan anestesialääkäri ruuttaa aineet suoneen samalla kun potilas hengittelee ihan vaan happea varastoon siitä maskista, jotta happireservi olis parempi intuboinnin aikana :) Tää on muuten yleinen harhaluulo että anestesia-aineet tulis siitä maskista.
 
sassykissa: juu niinhän se oli, en vaan jaksanut kirjoittaa koko hommaa. Eli lääkäri tuikkas suoneen ainetta, laitto maskin (happea?) ja sanoi että kohta pitäis alkaa vaikuttaa. Eniveis, mielestäni semantiikkaa.
 
youngwoman: juttele ihmeessä neuvolassa tästä asiasta. Onko sinulla jo ollut lääkärinkäynti? Jospa pyytäisit häntä myös arvioimaan nyt jo voiko se lapsi syntyä alakautta? Ehkä ne voi nyt jo arvioida sun lantion kokoa vs vauvan kokoa? Ainakin päsäet juttelemaan asiasta. Ja sitten varmaan myös auttaa jos menet tutustumaan synnytyssairaalaan? Meillä naistenkliniikalla ainakin järjestetään tutustumiskäyntejä. Tieto ehkä tässä tapauksessa lievittää tuskaa?
 
 
Seuraavalla neuvolakäynnillä joka on n. viikon päästä katsotaan mulle lääkäriaika että toivotaan sen selvittävän jo jotain. Synnytyssairaalaan mennään tutustumaan marraskuun puolessa välissä. En yleisesti pelkää sairaaloita vaan vain tätä asiaa. Itse tiesin että unilääke ei tule maskista vaan laitetaan ruiskulla kanyylista menemään suoraan suoneen.
Kyllä tämä asia varmaan tulee lukea jossakin kun synnärille sitten aikanaan lähden, kyllähän synnytyspelostakin on maininta papereissa.
Muutamia vuosia sitten olin onnettomuudessa ja minulla epäiltiin sisäistä verenvuotoa, tiesin kyllä että se tarkoittaa sitten leikkausta. Aloin sairaalassa puhua ihan hulluja ja itkin hysteerisesti. Käskin äitini viedä minut kotiin koska ei minua enää satu ja ei minulla mitään ole. todellisuudessa en pystynyt edes kävelemään ja kärsin vakavasta aivotärähdyksestä jonka takia pyörryin useamman kerran. Silti minusta tuntui että mielummin lähden kotiin kuin joutuisin nukutettavaksi. Onneksi en joutunut leikkaukseen.
Tälläistä kamalaa oloa toivoisin pystyväni välttämään synnytyksessä.
Ainoa pelastukseni oisi se että lapsi humpsahtaisi sulavasti alakautta ulos ettei tarvisi edes miettiä mitään sektioita[:D]
 
Sektionpelko ei ole mitenkään kauhean harvinainen synnytyspelon muoto. Jotkut pelkäävät leikkauksia ylipäätäänkin niin, että ajattelevat etukäteen, että jos tulisi joku sairaus joka vaatisi leikkausta niin mielummin vaikka kuolevat.... VAIKKA tietäisivät järjellä ajatellen leikkauksen todelliset riskit (kuinka pienet ne ovat). Joillekin ajatus leikkaamisesta on se kammon paikka, toisille taas nukutetuksi joutumisesta.

Tällaiset pelot eivät ole järjen asioita, vaan tulevat jostain hyvin syvästä pelosta, jonka syytä ja syntyä ei luultavasti koskaan saada selville.

Kannattaa ilman muuta ottaa asia puheeksi neuvolassa. Varaudu vähän jopa liioittelemaan 'oireita', kerro niinkuin kerroit täällä että tuntuu että sekoat kun mietit asiaa, kerro siitä täydellisestä paniikista. Minun mielestäni sinun olisi hyvä päästä käymään äitiyspoliklinikan 'pelkopolilla' tästä juttelemassa. Nukutuspelkoa ei sinulta voida millään keskustelulla poistaa, mutta voidaan käydä ihan konkreettisesti läpi mitä hätäsektiossa tapahtuisi, millaisin syin sellaiseen voitaisiin päätyä, ja myös miten sitä voidaan ehkäistä. Asiallinen tieto yleensä rauhoittaa edes vähän. Ja on tietysti mahdollista, että päädytte suunniteltuun sektioon pelon vuoksi.

Synnyttäessä ihmisellä on melkeinpä eri psyyke kuin muuten.... on mahdollista, että jos oikeasti joutuisitte tilanteeseen, jossa sinua alettaisiin viedä kiireellä leikkaussaliin kesken synnytysken, olisitkin viileän rauhallinen ja huolissasi vain lapsesta. Mutta on myös mahdollista, että menisit täysin sekaisin (joillakin tällainen toimenpidepelko on paljastunut vasta synnytyksen aikana ja ihan psykoottisia oireita on nähty aiemmin tasapainoisilla naisilla yllättäen). Se ei olisi kenenkään etu.

Tsemppiä!
 
Tiedän mitä tuo pelko on. Tiedän sen täsmälleen. Minulla on erilaisia pelkoja joiden kanssa elän elämääni.

Synnytykseen liittyen minulla taas on toisenlainen pelko, eli se, että miten voisin olla hereillä jos minulle päädytään tekemään suuniteltu sektio. Ajatus siitä että vatsa on auki minun hereillä olo aikana ja tunnen kuinka sieltä kaivetaan ja nostetaan vauva pois ja sen jälkeen istukka ja tikitykset, saa minut oksentamaan jo ajatuksesta.
Minä ennemmin ottaisin sen nukutuksen [:)] Näin me olemme erilaisia, mutta PELKO on yhtä voimakas varmasti molemmilla.

Itse olen menossa ensi viikolla pelkopolille, enkä osaa yhtää ennustaa mihin siellä sitten päädytään tämän raskauden kanssa. RAskaus on kuitenkin minulle jo neljäs. Muut ovat syntyneet alateitse,tällä kertaa se ei ehkä ole mahdollista.


Toivottavasti sinulla olo helpottaa ja PUHU asiasta neuvolassa, täällä, ystäville, jne.. Puhuminen on tärkeää.
 
Takaisin
Top