Ei ennen vanhaan ollut tuommosia....

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja säde22
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
säde22

säde22

Silmät suurina ihmettelijä
Ärsyttääää!

Odotan esikoista ja en tiedä niin paljoa mikä on tarpeellista ja mikä ei ja ainakun kun kysyn että no mitäs mieltä tästä? vastaus on ei tuota ollu ennen vanhaankaan eikä tuota eikä tuota.. ja ainoastaan se on syy siihen ettei se ole ilmeisesti siis tarpeellinen.

Ok, ymmärrän pointin ja varmasti on paljon turhia juttuja nykyään, mutta asiat tunnetusti kehittyvät 20 vuoden aikana ja muuttuvat, en usko kaiken olevan turhaa joka on keksitty myöhemmin kuin 100 vuotta sitten.

Olenko ainut joka saa kuulla tätä!?
 
Ite tapaan vastata että niin ja ennen vanhaan (meidän mummojen aikaan) joka kymmenes lapsi kuoli ennen kuin ehti täyttää vuoden ja vielä 70-luvulla seitsemän kymmenestä vanhemmasta oli sitä mieltä, että paha pitää hakata lapsesta... Nyt on nyt, hyvä vaan että asiat (ja lapset) hoidetaan eri tavalla :)
 
Aivan! mutta tämä ilmeisesti meinaa unohtua, koska näistä tuskin puhuttiin/puhutaan samalla tavalla.
Karu totuus heille vain on, että kaikki kehittyy,
 
Hah. Aika samaan tapaan olen vastaillut, kun elmiina. :) Tosin aika vähän olen itse kysynyt muilta, että mitä mieltä ovat, tai ainakaan itseäni kovin paljon vanhemmilta ihmisiltä, lähinnä täällä foorumilla kyselen, jos kyselen. :)

Kyllähän osa aina tyrkyttää näitä omia tapojaan ja muita mielipiteitään. Myös siitä olen saanut kuulla noottia, ettei lasta kasteta vaan pidämme nimiäiset.

Tässä vastauksia joita olen antanut ties mitä 'ei ennenkään'/ 'ei meilläkään' / 'kyllähän se nyt pitää' / 'aina on ollut tapana' kuullessani :D Aika hyvin ovat yleensä hiljentäneet... ;)

- 'Noh, jos ei kelpaa, ei tarvitse tulla paikalle. Halvemmaksikin tulee jos ette ilmaannu!' (Kun vaadittiin niitä ristiäisiä nimiäisten tilalle)
- 'Niin, joissain maissa on myös tapana heitellä vauvoja ikkunasta tuottaakseen onnea loppuelämälle...' (En muista mikä tässä oli ollut niin kamalan hieno tapa josta on tullut sanomista)
- 'Sopiiko, että kokeilet tuota ensin omaan lapseesi?'

Jne. ;)
 
hahaha! täytyypä pitää mielessä! meillä myös tulossa nimiäiset, mutta sukuani ei ole ennenkään asiani kiiinnostanut, niin eipä tarvitse kiinnostaa nytkään.
Paras oli kun mummoni sai isäni kautta tietää että odotan, tuli soitto että pitää mennä heti vihille, että lapsella on isä!? eikä mitään muuta, edes onnen toivotuksia. Parasta tässä on, että häntä ei ole koko 23 vuoden aikana kiinnostanut elämäni tippakaan ja tätini eli hänen tyttärensä kun sai ensimmäisensä, hän ei tiennyt lapsensa isää... Plus se että meidän lapsella sentään on mummot jotka tietävät myös velvollisuutensa.

Olemme kesällä menossa vihille, mutta en varmasti kiusallanikaan kerro tätä "mummolleni"

Olikohan ne asiat sittenkään paremmin sillon ennen vanhaan?
 
Ei, mutta asiat oli tutusti näiden ihmettelijöiden kannalta...

Ite oon miettiny etten välttämättä edes kutsu nimiäisiä nimiäisiksi vaan syntymäjuhlaksi. Ajattelin laittaa siis kutsut lapsen nimellä enkä halua mitään "hauskoja nimenpaljastusseremonioita" tai nimenantamisia tai edes kummeja lapselle. Eiköhän ne tärkeät aikuiset ole läsnä jos on ollakseen ja sit jos ei ole niin ei ole. Tosin en usko että siitä mitään urputusta tulee kun voi olla että äitini ei edes pääse ja siinäpä se onkin suku jotka saattais edes tulla. Vanhempi sisko ehkä mut sitäkään tuskin kiinnostaa tuollaiset asiat piirun vertaa :)
 
Meilläkään ei ole kummeja tulossa, eikä mitään seremonioita. Varmaan vaan kerrotaan, kun ovat kaikki paikalle saapuneet, että 'Nimi on tämä ja tuossa on kakkua, olkaatten hyvät. Poistua sopii kello X tai mielellään aiemmin.' ;) :D

Jännä käsitys on kyllä mummolla ollut, että lapsella on isä vasta kun ollaan vihillä. Noh tietysti ajat on ennen ollet kovin erilaiset, kuten on jo todettu, ja ennenhän olisi lapsen saaminen avioliiton ulkopuolella ollut aivan kamala häpeä. Liekö mummi sitten muistellut omalle kohdalle sattunutta häpeää ja halunnut uuden moisen välttää, ajattelematta, että ajat ovat muuttuneet.
 
Meille tulee pari kaveria kummiksi, mut muuten ihan rennot tässä ja nimi ja tässä kakku-juhlat myös.
Paikalle vaan ihmiset jotka muutenkin kuuluvat elämäämme, eli alle 10 henkilöä.

En mäkään ymmärrä miksi pitäisi niin hirveästi salailla sukupuolta tai nimeä, joskus se julki tulee kuitenkin. :D
Meillä selviää, toiv. huomenna ja ajattelin kyllä kertoa kumpi tulee! :)

Mummolleni ilmoitinkin, että lapsellani on kyllä isä ilman sormuksiakin, menemme naimisiin kun me haluamme, eikä lapsen takia.
Mielestäni hänellä ei ole oikeutta puuttua elämääni millään tavoin, koska ei ole koskaan elämääni kuulunut muutenkaan.

Eläkööt he omaa elämäänsä, me elämme myös omaamme.
 
Meillä on muuten sukupuoli taas päätetty salata syntymään asti. Toki sittenhän kävikin niin, ettei se ultrassa selvinnyt meillekään (tosin hyvin vahvasti epäilen 'äidinvaistolla' tyttöä), joten helppo on ollut salata.

Mutta tähän lähinnä syynä se, että meillä olisi kovasti toiveena miehen kanssa, ettei sukulaisilta tulisi heti kamalan prinsessajuttuja tytölle tai traktorijuttuja pojalle. Varsinkin tosiaan minun perhe tuppaa näitä omia käsityksiään miten pitäisi kumpikin sukupuoli kasvattaa ja sitä itse taas yritetään välttää, että kamalan tiukat rajat olisi.
 
no tuo on kyllä hyvä perustelu! itse olen myös samoilla linjoilla, ja olen ilmoittanut että jos/kun äidinvaistollani myös veikkaan tyttöä, niin en halua hello kitty-juttuja ja vaaleanpunaista, vaan pidän enemmän neutraaleista, löytyy vihreää,ruskeaa, valkoista ja myös sinistä :)
 
Itsehän olen kyllä ihan varma, että tätä meidän toivetta ei osata yhtään kunnioittaa, vaan jo sairaalaan tuodaan jotain tosi ärsyttävän stereotyyppistä. Sitten saa kuulla, kuinka pojasta kasvaa homo jos sillä on nukke, tai tyttö menee pilalle autoista...
 
Mie en oo osannu ajatella edes että ihmiset tois jotain kysymättä. Joka tapauksessa ajattelin ilmoittaa että lahjoja ei ensinnäkään tarvita ja toisekseen jos haluaa jotain välttämättä antaa niin lykätä tilinumeron että voidaan ostaa jotain oikeasti tarpeellista... Varmaan tappaisin jos saisin jonku vaippakakun ja hello kitty vaatteita. Tai siis en tappais vaa laittaisin näkyvästi huuto.netiin myyntiin saman tien. :p Muutama disney-vaate jne on tullu vahingossa ku oon isompia vaate-eriä ostellu mut en jotenki haluais sellaisia ollenkaan.
 
Olen saanut kuulla parilta vanhemmalta kollegalta töissä tästä malliin: "voi miten se minäkin sain synnytettyä silloin 70-luvulla ilman tuota ja tuota" ja "ei ennen ollut mitään foolihappoja ja ultraääniä" ja "ei ennen oltu sairauslomalla raskauden aikana". :mad:
 
Mutta onko kukaan törmännyt tähän, että välillä, vanhemmat ihmiset varsinkin, saattaa alkaa kummasti puolustella ihan kamlasti kaikkea uutta, eikä hyväksykään yhtäkkiä 'vanhoja hyviä tapoja'? Leimataan 'hippeilyksi' ja muuksi höpöttämiseksi,eikä muisteta sitä, että hyvällä tuurilla sitä on itsekin kasvanut sillä 'hippikeinolla'. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa vaipattomuus..
 
täällä on otettu jo kahesti anopin kanssa yhteen aiheesta ristiäiset vs nimiäiset...se varmana toivoo viimeseen asti että ristiäiset tulee (eli että mies vastustais).on se kumma ettei perusteeks kelpaa edes se,että mä katson ettei mulla oo oikeutta tommosia asioita lapsen puolesta päättää vaan saapi itte sitten joskus valita jos on valitsevinaan."no voihan se sitten itse erota" -miksi näin päin?en vaan tajua...vai palaako mun lapseni nyt sitten helvetin tulessa,kun en sitä kasta? o_O

samoin meiän raha-asioihin on sen toimesta jo puututtu.kun kaikki menee mitä tulee,millä te meinaatte lapsen elättää...siitä hieman jo loukkaannuin.

ja mitä vaaleenpunaseen tulee...mies vahingossa lipsautti sukupuolen; ja vaikka minä ihan suoraan sanoin että inhoon vaaleenpunasta ja en sitä väriä lapselleni halua;arvatkaa minkävärisiä bodyja ja housuja ne käydessään toi...anoppi sano vielä tuodessaan et "vaikka sanoitkin ettet tykkää vaaleenpunasesta niin hän aatteli et kai nää menee ja tytöllä pitää jotain tyttömäistä olla"

samoin se raahas jokku miehen lapsuusaikaset vanhat viltit ja vaunupeiton meille vaikka oon sanonu moneen kertaan et a)mun äiti tekee vaunupeiton ja b) ei voi tommosta materiaalia laittaa kissaperheessä lattialle,eihän sitä karvamäärää kukaan hullu siivoo.laitoin kaapin perälle si vähin äänin...

:smiley-angry005 :smiley-angry002:smiley-angry019:BangHead
 
Se on kyllä jännä, tämä kaste vs nimiäiset juttu! Sitä saa kuulla mitä ihmeellisempiä kyselyitä ja perusteluja, miksi pitäis olla kaste. Yksi lemppari oli 'No onhan teidän pakko valita sille lapselle nimi!'. :D Kuvitteli raukka, ettei lapsen ole mahdollista saada nimeä muuten kun kasteessa. Toinen hyvä oli tämä 'No eihän sen kasteen ole pakko olla uskonnollinen juhla'. Ai meinaat, että ei ole uskonnollinen juhla, jos mukana on pappi, sanotaan aamen ja lapsi on siitä lähtien kirkon jäsen? Mielenkiintoinen tulkinta! Myös nämä 'Eihän se mitään merkitse, se on vaan kaste.' on hassuja.

Vaikka ei miehen kanssa kirkkoon kuuluta, ei tulisi mieleenkään pitää minkään uskonnon riittejä tyhjänpäiväisinä. Ihan kuuluu minusta normaaliin erilaisten ihmisten elämäntapojen kunnioitukseen olla suhtautumatta uskonnollisiin juhliin ja riitteihin merkityksettöminä. Se ettei joku asia ole minulle henkilökohtaisesti minkään arvoinen, ei tarkoita sitä, että minulla olisi mielestäni oikeus leimata koko homma arvottomaksi. Kokisin tavallaan halventavani miljoonien ihmisten uskontoa, jos kastaisin lapseni, enkä pitäisi sitä minään. Ja kuka odottaa vaikkapa islaminuskoisen ihmisen järjestävän kritillisen kasteen, koska 'eihän se mitään merkitse se on vaan kaste'? Miksi sitten kirkkoon kuulumattoman pitäisi? En tiedä, ehkä mietin asiaa liian syvällisesti. :)

Ylipäänsä ärsyttää ihmisten kyvyttömyys kunnioittaa toisten elämäntapoja ja toiveita. Kukaan ei tunnu sitä paitsi ymmärtävän sitä, että alle 12 vuotiasta lasta ei voi kirkkoon liittä, ellei edes toinen vanhempi kuulu jo kirkkoon.

Ja heidi79 Voisin kirjoittaa ummet ja lammet aiheesta vaaleanpunainen ja tyttömäisyys! Kyllä symppaan sinua tässä todella täysillä!


Ai muuten! Meiltähän on myös kysytty 'Kai te luovutte koirista ennen kun se lapsi syntyy?' :violent006 Tottakai, koska on tosi vastuullista toimintaa ottaa huoltoonsa elävä olento ja sitten hylätä se ja tämä on hyvän vanhemman merkki?
 
Muokattu viimeksi:
Regina Veritas, hui hirveä, kuka teiltä on kysynyt että kai luovutte koirista? Mä en ymmärrä kuka voi lähtökohtaisesti ajatella noin saati pitää sitä itsestäänselvyytenä! Mun mielestä se on sama asia kun jos vauvan syntyessä antais esikoisen adoptioon. Tuntuu tarpeeksi pahalta jo se kun luultavasti synnytyksen ajaksi on koira vietävä hoitoon kun ei tiedä meneekö siinä synnyttämisessä 3 vai 30 tuntia. Itse asiassa tahtoisin synnärillä perhehuoneen jossa sais olla minä ja mies ja vauva ja kissa ja koira :) . Ois kotoisampaa jos koko perhe ois siellä eläimiä myöten. Harmi vaan täällä ei ole minkäänmoisia perhehuoneita, eivät edes lapsen isän anna yöpyä sairaalalla (paitsi synnytyksen aikana saa tietysti olla koko ajan).

Me ei vieläkään tiedetä pitäiskö ristiäiset vai nimiäiset. Toinen kuuluu kirkkoon ja toinen ei, uskonnollisia ei olla kumpikaan. Koska kukaan ei oo mitään juhlista kysynyt, niin oletusarvo varmaan ainakin mun perheen puolelta on että ristiäiset tulee. Mutta en mä usko että se on kellekään mikään kynnyskysymys. On varmaan tosi tekopyhää ja hirveää ajatella näin, mutta oon siitäkin näkökulmasta asiaa harkinnut, että kun kaupunki ajaa kovaa vauhtia kaikkia lapsiperheiden palveluita alas, niin seurakunnalla niitä varmaan on tulevaisuudessakin. Mä veikkaan että asumiskustannuksia lukuunottamatta tää paikka on kalliimpi asua kun Helsinki. Ainakin julkinen liikenne ja kaupungin järjestämät lakisääteiset palvelut maksaa enemmän kun siellä sivistyksen parissa.

Vaaleanpunainen ei meillä oo puhuttanut, koska poikaa odotetaan ja se on kaikilla tiedossa. Mutta en mä kyllä tytöllekään kauheasti vaaleanpunaista haluis jos tyttö ois tulossa. Vaaleanpunaista näkiessä vaan näkee niin... vaaleanpunaista.
 
Pippuri Eräs vanha täti, joka noin muuten on hyvin rakas ja tärkeä sukulainen, jostain syystä on kysellyt moisia kysymyksiä jo pitkään. Kun hankittiin ensimmäinen koira, kysyi 'Kai te luovuitte niistä hiiristä ja rotista ennen?', kun hankittiin koiralle seuraksi toinen koira 'Kai te luovuitte siitä aikaisemmasta koirasta ensin?' jne. Kissoista sama. En tiedä mikä logiikka on taustalla, varsinkaan kun tiedän ko. ihmisen noin yleensä olevan hyvin eläinrakas! Että tiedä vaikka se tosiaan kysyisi mahdollisen toisen lapsen kohdalla, onko esikoinen annettu adoptioon. :D
 
No huhu minkälaista! :D tiiä pitäskö itkeä vai nauraa.

En voi käsittää mikä siitä kasteesta tekee sen oikeampaa kun nimenanto juhla? tässä taas tulee se miksi uskonnosta puhuminen ja sen oikeana pitäminen on niin hyväksyttävää, mutta jos olet eri mieltä niin voi kuule...ja en minä ateisti ole, mutta mielestäni kaikilla vain on oikeus omaan mielipiteensä ja varsinkin kyseessahän on MEIDÄN lapsemme. :)

Minulle tuli tässä itseasissa mieleen, että kysyiselle puolelle sukua josta aiemmin mainitsin, en ole edes tästä nimijuhla asiasta kertonut, koska ei ole puhuttu, mutta en ole heitä myöskään ajatellut paikalle kutsua, joten sanokoot mitä sanovat.

Onpas kummaa touhua ettei kunnioiteta edes sitä, että pyydetään olla ostamatta yhtä väriä!
tuhlatkoot sitten turhaa rahansa.

ja koirasta luopuminen, huoh... tuohon en edes viitsi kommentoida. naurettavaa :D
 
Takaisin
Top