Ei enää ikinä! Vai?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onpa tässäkin asiassa vaihtelevia käytäntöjä. Kuopus oli yhden yön kätilöiden hoivissa, jotta sain nukuttua ja hänelle annettiin sillä välin maitoa. Eikä siis ollut edes mitään ongelmia painonnousussa.
 
Mun 5. syntyi vauhdilla ilokaasun voimin, muuta en ehtinyt saamaan kun avauduin vauhdilla. Ponnistus oli nopsaan onneksi ohitse, ja selvisin muutamalla nirhaumalla. Ehdin olla tunnin synnytyshuoneessa ennen synnytystä. Kätilö toivottelikin uudelleen tervetulleeksi sinne synnyttämään, mihin totesin et "jos joku vaan vois luvata et synnytys sujuu niin helposti kuin se nyt sujui, niin kaikin mokomin!". Mutta niin, ikää on jo ehkäpä liikaa miettiä vielä yhtä, sen näkee sitten kun saan vauvelini vähän isommaksi. :smiling-eyes:
 
Vargynja sanoi:
Onpa tässäkin asiassa vaihtelevia käytäntöjä. Kuopus oli yhden yön kätilöiden hoivissa, jotta sain nukuttua ja hänelle annettiin sillä välin maitoa. Eikä siis ollut edes mitään ongelmia painonnousussa.
Click to expand...
Ongelma on vain näissä vauvamyönteis-sertifikaatin hakeneissa sairaaloissa. Tuon sertifikaatin ehtona kun on se, ettei potilaalle anneta mitään muuta vaihtoehtoa vauvan ruokkimiseen kuin imetys, ellei potilas sitä itse ehdottomasti ja useaan kertaan vaadi. Sairaala tarjoaa lisämaitoa vasta sitten kun lapsen verensokeri on vaarallisen matala, eikä kukaan kyseenalaista sitä, onko vauvalle hyväksi pihdata maitoa noin kauan (ei ole). Suosittelen jokaista tämän "vauvamyönteisyyden" kannattajaa kokeilemaan, millainen olo itsellä on, kun verensokeri menee alle 2,6, tai vaihtoehtoisesti kokeilemaan, miltä tuntuu, kun verensokeri laskee niin matalaksi, ettei pysy tajuissaan. Kutsuisin tuota vastasyntyneen tahalliseksi kiduttamiseksi.

Eli "vauvamyönteisiä" (mikä kirosana) sairaaloita kannattaa välttää.
 
Meille kyllä Hyvinkäällä 21 ehdotettiin lisämaitoa pullosta ihan sairaalan toimesta, vaikka omaakin ihan näkyvästi tuli. Alkoi olla ruuhkan takia kiire saada kotiutettua, vaikka paino laski liikaa. Päästiin siis silti 2 vrk jälkeen kotiin vaikka paino olikin prosentteina laskenut liikaa.
Jorvissa taas ei kyselty halutaanko lisämaitoa vaan sitä käskettiin antamaan suoraan pienipainoisuuden takia 3h välein koko sairaalassa olon ajan, vaikka verensokerit pysyi hyvänä.
 
Kummallakin kerralla olisin voinut synnyttää uudestaan vaikka heti. Mä olen päässyt fyysisesti todella helpolla, ei särkylääkkeitä, ei tikkejä.

Esikoisen aikana oli tosin ikävä kokemus imetyksen kanssa kun tyrkättiin heti rintakumi käteen. Nyt tokalla kerralla se oli vahvasti synnytystoiveissa ettei sitä saa tarjota minulle kun vasta hätätapauksessa. Tosin eipä tuolla sairaalssa pahemmin imuotteita ehditty katella, mutta kotiuduin 30h jälkeen tässä tokassa, joten varmasti olisi kurkattu otteet vielä jos olisin erikseen pyytänyt. Paino oli kotikontrollilla onneksi lähtenyt tällä kertaa hienosti ylöspäin ja ensi viikolla seurataan sitten neuvolassa.

Tästä huolimatta voisin silti vielä synnyttää, mutta uskon että tämä toinen oli nyt se viimeinen vauva.
 
-08 oli vaikeuksia saada vauvalle lisämaitoa, vasta yöllä hoitajien kopissa oli saanut sitä kun nälkähän oli kun mun maito nousi hitaasti. Seuraavien kohdalla olen vaatinut lisämaidot vauvalle oman maidon nousua odotellessa, maito on noussut sairaalassa minulla aina hitaasti. Nuorimmaiseni kohdalla päästiin kotiutumaan 36h synnytyksestä ja yllättäen maito nousi saman tien kotona. Lisämaito on meillä toiminut hienosti, ja siirtyminen siitä täysimetykseen on onnistunut joten en näe sen antamista mitenkään ongelmallisena.
 
Muokattu viimeksi:
Vaikka sektio on iso leikkaus ja kaikki ei mene aina niinkuin pitää, minullakaan ei mennyt, niin heti ajattelin molemmilla kerroilla jo seuraavaakin kertaa ja seuraavan lapsen sektiosynnytystä. Tahto saada lisää lapsia peloista huolimatta oli ja on yhä niin vahva.
 
Ekan jälkeen tuoreeltaan mietin, että ei ihan heti ainakaan uudestaan. Lähinnä siksi, kun raskausaika oli aika, no, raskas. Ei jäänyt mitään traumoja varsinaisesti, mutta toive oli, että seuraavaa ei tartteis käynnistää. Toinen tulikin paljon helpommin ihan omillaan ja aika pitkälti niinku olin etukäteen toivonut. Olin synnytyksen jälkeen niin fiiliksissä, että mietin jo salista lähtiessä, että hitto, tänhän vois tehdä vielä kolmannen kerran. Taitaa kuitenkin meillä lapsiluku olla nyt täynnä, jääpähän hyvät muistot synnytyksestä.
 
Ensimmäisen jälkeen ajattelin etten enää ikinä halua synnyttää, mutta nopeasti se mieli muuttui. Toisen jälkeen ajattelin etten synnytä enää ikinä, mutta taisin jo seuraavana päivänä olla eri mieltä. Kolmannen synnyttyä se oli itseasiassa kätilö joka totesi että voisit varmaan synnyttää samantien uudestaan, johon vastasin myöntävästi :Slightly Smiling Face:
 
Takaisin
Top