Kai se helpottaa kuitenkin jossain vaiheessa, eikös? Nimim. ikävä aviomiestä.
Viimeksi meillä oli yhteistä aikaa piitkästä aikaa, kun saatiin lapsenhoitaja (=isovanhemmat) niin, että päästiin katsomaan leffa (Boyhood, voin suositella!), joka oli haluttu nähdä jo pitkän aikaa. Eli lapsenhoitajat tuli aika viime tipassa, mun isä heitti meidät sitten autolla leffateatteriin kauhealla kiireellä että just ehdittiin siihen näytökseen, ja tuli hakemaan myös kauhealla kiireellä leffasta takaisin (koska heillä oli kiire töihin) ja se oli sitten siinä. Laatuaikaa kyllä, mutta ei siinä kauheasti puolison kanssa ehtinyt juttelemaankaan.