Diabetes ja raskaus

[Edz]

Ajattelin perustaa tälläsen ketjun tänne, koska huomasin diabetesliiton kohtauspaikan sulkeutuneen ja varmasti en ole ainoa diabeetikko, joka on raskaana.

Aikamoista tanistamista on ollut tämä taival, itsellä alkaa olla viimeiset viikot käsillä ennen käynnistystä ja insuliinimäärät ovat kasvaneet hurjasti normaalimäärään verraten.

Itseä tosiaan kiinnostaa muiden diabeetikkojen raskauden kulku ja synnytystarinat, vaikka itsellä yksi aiempi raskaus onkin takana ja siinä ei ollut mitään sen kummempaa kuin että oltaisiin käynnistetty 38+0 jos lapsivesi ei olisi tihkunut 37+4 ja streptokokkibakteeri positiivinen.

 

[Coda]

Mulla myös ykkönen.
Rv 10+3.
Suht ok arvoilla mennään, kunhan muistaa pitkää nostaa jos näyttää että menee korkealle sokerit.

 

[Edz]

Mun pysy sokerit ihan kohtalaisen hyvin hallinnassa ateriainsuliineilla ja normaalilla Lantus määrällä noin puoleen väliin saakka, sitten piti ottaa rinnalle Protaphane ja myöhemmillä viikoilla vielä toinen Protaphane-annos päivään, eli pistän aamulla ja päivällä Protaphanea ja illalla Lantusta. Aterioilla menee Fiasp melkeinpä 5ky/10hhg kohden, riippuu tietty mitä suustaan ajaa alas. Iltapäivät mulla tuntuu olevan kaikista vaikeimmat sokerien puolesta. Libren sain jo reilu vuosi sitten käyttöön, se on pelastanut paljon.

 

[Pingviiniemo]

Mulla myös ykkönen.
Rv 10+3.
Suht ok arvoilla mennään, kunhan muistaa pitkää nostaa jos näyttää että menee korkealle sokerit.

Mun pysy sokerit ihan kohtalaisen hyvin hallinnassa ateriainsuliineilla ja normaalilla Lantus määrällä noin puoleen väliin saakka, sitten piti ottaa rinnalle Protaphane ja myöhemmillä viikoilla vielä toinen Protaphane-annos päivään, eli pistän aamulla ja päivällä Protaphanea ja illalla Lantusta. Aterioilla menee Fiasp melkeinpä 5ky/10hhg kohden, riippuu tietty mitä suustaan ajaa alas. Iltapäivät mulla tuntuu olevan kaikista vaikeimmat sokerien puolesta. Libren sain jo reilu vuosi sitten käyttöön, se on pelastanut paljon.

Hei! Mua kiinnostaa, että kuinka pitkään te ootte ykköstä sairastaneet ja onko teillä jo tullut liitännäis-sairauksia esim. retinopatiaa, tai muuta sellaista. Mun siskolla on joitain liitännäis-sairauksia ja hänellä jonain päivänä lapsi haaveissa, niin olisi kiva kuulla teiltä kokemuksia. :angelic: Miten verensokerien hallinta raskaana onnistui, kun siskolla on tosi tärkeää nyt että pysyy tasaisena tai alkaa liitännäis-sairauksien oireilu.

Muakin kiinnostaa tää aihe kauheasti.

Tässä tulikin jo teiltä juttua näistä insuliinimääristä.

 

[Edz]

Mulla on itseasiassa jotain dm1 ja dm2 väliltä, todettiin 20-vuotiaana, kovalla sukurasitteella mutta kohtalaisen terveillä elämäntavoilla. Toteamishetkellä oli infektiokierre ja diabeteksen jäljille pääsin satunnaismittauksella diabeetikko kaverini mittarilla. Insuliinihoito mulla on tarvittu lähes kokoajan rinnalle, vaikka muitakin vaihtoehtoja on todettu ja nyt raskauksien aikana menty pelkällä insuliinilla.

Itse asiaan: mulla ei ole tullut mitään liitännäissairauksia, jossain kohtaa gfr oli aavistuksen koholla ennen raskautta. Enemmän pystyn vastaamaan tuohon verensokerin hallintaan:itellä alkaa sokerit reagoimaan melkeen ekan kolmannen jälkeen ihan "yks kaks", tarve menee aina vähän niinkuin jaksoissa;viikko-pari voi mennä hyvin, kun taas yhtäkkiä tuntuu, ettei osaa taas ollenkaan hoitaa itseään. Suurin henkilökohtainen haaste on löytää lyhytvaikutteiselle insuliinilla oikea pistoaika, koska normaalisti olen fiaspin pistänyt ihan syömisen yhteydessä tai myöhemminkin, mutta yhtäkkiä raskaus vaatikin pistämään tuntia ennen syömistä, jotta siitä olisi mitään hyötyä. Ja ensin tämä päti vain aamupalaan, nyt vikalla viikolla jokainen ateria ja syötävä hiilihydraatti pitää ennakoida tuntia ennen ruokailua, jotta kerkeää vaikuttamaan plus vielä niin, ettei kuitenkaan mene hypoille. Tää oli haaste varsinkin ekassa raskaudessa, kun olin hoitotyössä ja tauot ajoittui vähän miten ajoittui. Nää on ilmeisesti aika yksilöllisiä juttuja kuitenkin, että miten kenelläkin insuliini ja sokerit käyttäytyy. Itte syön melkeinpä normaalisti, ainoastaan sitäkään vähää vaaleaa viljaa ja maitotuotteita en ole syönyt, kuin normaalioloissa söisin. Välttelen myös hedelmiä ja pyrin panostamaan proteiineihin ja kasviksiin. Kokoajan niitä insuliineja sais olla säätämässä, näillä viikoilla viikoilla sitä jotenkin on jo niin väsynyt diabetekseen ja raskauteen, että tuntuu, että voisin antaa vaikka vasemman tissinsä pois, jotta koko ruljanssi olisi jo ohitse :D tietty se lohduttaa, että tietää sokereiden tasaantuvan melkeinpä heti, kun saa vauvan syliinsä.

Siinä onkin taas totuteltava, että osaa hoitaa taas itseään synnytyksen jälkeen.

Mutta summasummarum; ei lapsia kannata diabeteksen takia tekemättä jättää, jos lääkäri vaan antaa luvan (eikä tämäkään ole niin mustavalkoinen asia) Diabeetikot ovat niin hyvässä seurannassa täällä Suomessa, että pulaan tuskin ketään joutuu.

 

[Pingviiniemo]

Mulla on itseasiassa jotain dm1 ja dm2 väliltä, todettiin 20-vuotiaana, kovalla sukurasitteella mutta kohtalaisen terveillä elämäntavoilla. Toteamishetkellä oli infektiokierre ja diabeteksen jäljille pääsin satunnaismittauksella diabeetikko kaverini mittarilla. Insuliinihoito mulla on tarvittu lähes kokoajan rinnalle, vaikka muitakin vaihtoehtoja on todettu ja nyt raskauksien aikana menty pelkällä insuliinilla.

Itse asiaan: mulla ei ole tullut mitään liitännäissairauksia, jossain kohtaa gfr oli aavistuksen koholla ennen raskautta. Enemmän pystyn vastaamaan tuohon verensokerin hallintaan:itellä alkaa sokerit reagoimaan melkeen ekan kolmannen jälkeen ihan "yks kaks", tarve menee aina vähän niinkuin jaksoissa;viikko-pari voi mennä hyvin, kun taas yhtäkkiä tuntuu, ettei osaa taas ollenkaan hoitaa itseään. Suurin henkilökohtainen haaste on löytää lyhytvaikutteiselle insuliinilla oikea pistoaika, koska normaalisti olen fiaspin pistänyt ihan syömisen yhteydessä tai myöhemminkin, mutta yhtäkkiä raskaus vaatikin pistämään tuntia ennen syömistä, jotta siitä olisi mitään hyötyä. Ja ensin tämä päti vain aamupalaan, nyt vikalla viikolla jokainen ateria ja syötävä hiilihydraatti pitää ennakoida tuntia ennen ruokailua, jotta kerkeää vaikuttamaan plus vielä niin, ettei kuitenkaan mene hypoille. Tää oli haaste varsinkin ekassa raskaudessa, kun olin hoitotyössä ja tauot ajoittui vähän miten ajoittui. Nää on ilmeisesti aika yksilöllisiä juttuja kuitenkin, että miten kenelläkin insuliini ja sokerit käyttäytyy. Itte syön melkeinpä normaalisti, ainoastaan sitäkään vähää vaaleaa viljaa ja maitotuotteita en ole syönyt, kuin normaalioloissa söisin. Välttelen myös hedelmiä ja pyrin panostamaan proteiineihin ja kasviksiin. Kokoajan niitä insuliineja sais olla säätämässä, näillä viikoilla viikoilla sitä jotenkin on jo niin väsynyt diabetekseen ja raskauteen, että tuntuu, että voisin antaa vaikka vasemman tissinsä pois, jotta koko ruljanssi olisi jo ohitse :D tietty se lohduttaa, että tietää sokereiden tasaantuvan melkeinpä heti, kun saa vauvan syliinsä.

Siinä onkin taas totuteltava, että osaa hoitaa taas itseään synnytyksen jälkeen.

Mutta summasummarum; ei lapsia kannata diabeteksen takia tekemättä jättää, jos lääkäri vaan antaa luvan (eikä tämäkään ole niin mustavalkoinen asia) Diabeetikot ovat niin hyvässä seurannassa täällä Suomessa, että pulaan tuskin ketään joutuu.

Kiitos vastauksesta! Mukava kuulla tämmösiä positiivisia kokemuksia.

Meidän naapurilla oli juurikin tuon tyyppinen diabetes, eli vähän niinkuin ykköstyyppi joka puhkesi vasta aikuis-iällä.
Hyvä, että sulla todettiin noinkin ajoissa.

Meillä on suvussa 1- ja 2 -tyyppiä ja 1-tyypille altistava geenikin löytyy.
Sisko on sairastanut diabetesta nyt 17.vuotta eli siinä ajassa jo liitännäisairauksia alkaa tulla jos jonkilaista. Ikää hällä on vasta 20v.

Aattelinkin, että raskauden aikana insuliinimäärät nousee, kun pitäis yhdestä ihmisestä riittää kahdelle.
Toi ennakointi kuullosti tärkeältä. Siskolla suurin ongelma on sokerieiden nopea nouseminen.

 

[Edz]

Omia riskilukujani en tiedä, esikoisen kohdalla oli suurentunut riski sairastua tdm1 (dipp-tutkimuksen prosentteja en nyt muista, olisko ollut jotain 10% luokkaa ja varmasti myös kakkoseen; sekä minun että mieheni puolelta on kakkostyyppiä tai raskausdiabetesta tosi vahvasti, joten eiköhän se ole vain ajan kysymys koska osuu kohdalle, tietty toivottavasti mitä myöhemmin sitä parempi. Elintavoilla ja liikunnalla pääsee aika pitkälle.

Nopeet hiilarit muuttuu supernopeiksi, ainakin mulla. Sensorista on lohdutonta seurata hetken mielijohteesta lipsahtavaa herkkupalaa, kun piikki vaan kasvaa ja kasvaa, jos ei tosiaan ole kerennyt hyvissä ajoin laittamaan insuliinia. Onneksi oma käyrä on pääsääntöisesti tavoitetason sisäpuolella (3,9-7,8) joten joskus voi jonkun herkun ottaa niin ettei sen vaikuta suuresti kokonaistilanteeseen, jota endokrinologialla seuraavat. :)

 

[Ane773]

Heips!
Minoon 27-vuotias t1d ja yritin ihan mahdottomasti etsiä tällaista ketjua esikoisen (9/18) odotuksen aikana, mutta en vain löytänyt... Nyt kun tämän bongasin ja näin että tuore ketju niin oli pakko nopeaa alkaa kirjoittaan, että löydän takaisin! Nyt vauva #2 EHKÄ aluillaan (testit positiivisia, olokin vähän "sellainen", mutta aiempi km kummittelee takaraivossa... Nyt (tai huomenna) alan lukemaan tän ketjun ni osaan kirjottaa enemmän ja kysellä!

 

[Ane773]

No kirjoitankin jo heti suoraan diabeteksestani ja ekasta radkaudestani.
Oon ollu t1d 19 vuotta; puhkesi 8-vuotiaana. Todella vähän oli retinopatiaa ennen raskautta ja raskauden aikana (sokeritaso alkuun liian korkea, nopeasti sain laskettua, sen jälkeen koko ajan tavoitealueella pitkäsokeri ja muutenkin sokerit sain pidettyä kurissa, ajoittain toki meinasivat karata, kun insuliinintarve kasvoi aina yhtäkkiä sykäyksittäin ) se paheni. Olivat tosin sitä mieltä et rauhoittuu kyllä - ja olikin hyvään suuntaa menossa, mutta keskenmenossa sit tapahtui jotain ja vasta oli vika kontrolli useiden laserointien ja 4 avastin-pistoksien jälkeen ja nyt kaikki näyttää hyvältä.
Raskaus itsessään oli helppo(?). Kolmivuorotyö, jonka sain onneksi vaihdettua pelkkään yötyöhön ja olin vielä 12 päivää ennen sektiota töissä Paineet oli hyvät, mut painoa tuli aivan liikaa (yli 25kg ) ja vasta "lomalle" jäätyäni jalkoja turvotteli välillä. Makrosomia tuli kuvaan kans, josta syystä päätettiin sektio rv 37+0 ja sain viikkoa- kahta ennen kortisonipiikit jotta keuhkot kypsyis nopeammin. Pääsin kotiin vielä ja parin pv päästä tarkistus päätyikin kiireelliseen sektioon rv 36+4 Vauvalla siis kaikki hyvin, mut vähän oli enteitä, et vois jonku ajan (päivän?) päästä olla, et ei oiskaan, joten ottivat aiemmin ulos (ja hyvä niin! Maha oli VALTAVA, en ois kestäny odottaa et "jokin menee vikaan", insuliinimäärät oli kolminkertaiset normaaliin verrattuna ja olihan tyyppikin jo kuiten 3800g ).
Tympeää ja surullista oli olla yksin parsittavana ja myöhäisestä ajasta (Mut päästettiin heräämöstä osastolle klo 21) johtuen näin vauvan uudestaan vasta seuraavana päivänä joskus 11-12 aikaan... Siksikin tuntui varmaan extraraskaalta, kun sanottiin ensin et pääsen kyl osastolta käymään vielä illalla/yöllä kattoon. Onneksi hellu kuiten oli vauvan kans ja ennen kotiinlähtöä kävi moikkaamassa mua ja lähetteli kuvia ja videoita vauvasta aiemmin
Murunen sai lisähappea vähän alkuun ja sokeria (ylläri) ja myöhemmin sinivalohoitoa. Mulle ainakin väitettiin, et yleistä aikasten syntyneillä muutenki ja lääkäri oli sitä mieltä, et omassa hoidossa ei vikaa eikä tätä voi todistaa et ois diabeteksesta johtuvia nuo - Mut sokerin tarve nyt ainakin mun mielestä on?
Ei huomaa murusta ollenkaan et ois aikasteb syntyny ja dipp-tutkimuksesta en oo kuullu MITÄÄN Mun puolelta on vain sekä ykkös- että kakkostyypin diabetesta ja ykköstyyppi kyl yleensä hyppää joka toisen sukupolven yli. Mut kai dipp:ssä näkyy myös kantajuus..?

Ja nyt siis jännitän saako murunen pikkusisaruksen vai onko vaan tyyliin kemiallinen tämä tai meneekö kesken. Kierto mulla nykyään 24-44 pv et tiiäppä nyt sitten

 

[Ane773]

Mites teillä muilla (edz? Coda?) raskaana olevilla menee? :) Mulla ei näy eikä kuulu mitään; menkkamaisia kipuja on ollu, tänään vähemmän, mut muuten ei kait. Nälkä on koko ajan mut voi kyllä olla muutenki vaan Harmittaa, kun en esikoisesta muista millon alko oireet (phv, kahvi oli super yäk, normaalisti joisin litroittain), kun nyt ei oo minkäänlaisia, tosi jospa sitä onkin ihan alussa vasta, ettei oireita voi vielä ees olla‍ Vahva viiva kyl kolmannessa testissä (tänään) ja 2-3pv sit luki jossain cb:n testissä et raskaana 1-2vkoa, että jospa... Tänään kans päätti sit silmä heittää retinopatia oiretta; ekassa raskaudessa tosiaan paheni ja keskenmenoa teki näin et yhtäkkiä tuli vuotoa. Nyt ei toki oo niin iso vuoto ko sillon, mut äh, flashbacks
En oo soittanu vielä minnekään ku aattelin et katon rauhassa eka et tuleeko ne menkat kuiten sieltä jonku ylipitkän kierron jälkeen, mut saas nähdä sit mitä äippäpolilta sanovat. Viimeksi ultrasivat ja löyty syke ja kaikki vaikutti olevan hyvin mut oli sit viikolla 9 menny kesken Niin TOISAALTA ei hotsita ultraan heti, vaikka hyvähän se ois et varmistus onko siellä ketään ja näin... Ja tää stressaaminenhan tekee superhyvää sokereille

 

[Edz]

Mites teillä muilla (edz? Coda?) raskaana olevilla menee? :) Mulla ei näy eikä kuulu mitään; menkkamaisia kipuja on ollu, tänään vähemmän, mut muuten ei kait. Nälkä on koko ajan mut voi kyllä olla muutenki vaan Harmittaa, kun en esikoisesta muista millon alko oireet (phv, kahvi oli super yäk, normaalisti joisin litroittain), kun nyt ei oo minkäänlaisia, tosi jospa sitä onkin ihan alussa vasta, ettei oireita voi vielä ees olla‍ Vahva viiva kyl kolmannessa testissä (tänään) ja 2-3pv sit luki jossain cb:n testissä et raskaana 1-2vkoa, että jospa... Tänään kans päätti sit silmä heittää retinopatia oiretta; ekassa raskaudessa tosiaan paheni ja keskenmenoa teki näin et yhtäkkiä tuli vuotoa. Nyt ei toki oo niin iso vuoto ko sillon, mut äh, flashbacks
En oo soittanu vielä minnekään ku aattelin et katon rauhassa eka et tuleeko ne menkat kuiten sieltä jonku ylipitkän kierron jälkeen, mut saas nähdä sit mitä äippäpolilta sanovat. Viimeksi ultrasivat ja löyty syke ja kaikki vaikutti olevan hyvin mut oli sit viikolla 9 menny kesken Niin TOISAALTA ei hotsita ultraan heti, vaikka hyvähän se ois et varmistus onko siellä ketään ja näin... Ja tää stressaaminenhan tekee superhyvää sokereille

Kiitos kysymästä, täällä saatiin viimeviikolla nyytti syliin :) synnytys meni oikeen hyvin, käynnistettiin, kun lapsivedet menivät kotona ja streptokokki oli positiivinen. Vauva oli päivää vajaa täysaikaisena hintsun yli 4kg,että ihan hyvä että päätti ulostautua jo ennen kuin olis kasvanu kunnon jättiläiseksi. Sokerit pysyivät hyvinä loppuun saakka ja pari päivää synnytyksen jälkeen korjailin isommalla fiasp-määrällä, kun sairaalaruoka oli niin hiilaripitosta.. Ja samoin synnytyslaukun eväät myös. :) protaphanetkin jätin kertalaakista pois. Vauvan sokerit laskivat synnytyksen jälkeen ja sen vuoksi oli lisämaidoilla muutamia päiviä. Oma maitoni ei oikein lähde nousemaan, en jaksa uskoa, ettö se nouseekaan, kun ei tähän mennessä ole noussut, mutta lypsän sinnikkäästi pumpulla ja käsin ja tarjoan vauvalle tissiä aina ruokailujen yhteydessä ja muutenkin kun makoilee suurimman osan päivästä tuossa rintojen päällä.

Ikävä kuulla keskenmenoistasi, toivottavasti nykyinen pysyisi matkassa mukana. Mulla oli eka raskaus täysin oireeton, tässä viimisimmässäkin oireet oli tosi vähäisiäientä pahoinvointia joskus varhaisultran jälkeen, loppuraskaudessa sitten si-nivelet kiusas oikeen urakalla. Mut ne tuntuu kiusaavan edelleen vaikka muksu on ollut jo hyvän aikaa vatsan toisella puolella :)

 

[*Minerva*]

Tulenpa moikkaamaan tähän ketjuun, vaikka melko hiljaista on näköjään viime aikoina ollut. Mulla on dm2, joka diagnosoitiin jo reilusti alle kolmekymppisenä. Ennen raskautta se oli tablettihoitoinen, mutta suunnitteluvaiheessa mulle vaihdettiin sitten (super)pitkävaikutteinen insuliini, ja sain myös Libren käyttöön. Kesän ajan etsiskelin sopivaa annostusta, joka lähti tietysti ihan minimistä. Tresiba on vielä niin hidas, että säätöjen vaikutusten näkemistä saa odotella päivätolkulla. Kun löysin tasapainon, aloitettiin yrittäminen ja raskauduinkin sitten heti ekasta kierrosta, mitä en osannut odottaa ollenkaan. Tuntuu, että sokerit ovat nyt alkuraskaudesta (olen 9. viikolla) yrittäneet hiipiä ylöspäin ja olen vähän nostanut myös inska-annosta. Murehdin ajoittaisia piikkejä välillä ihan tolkuttomasti, ja olin varma, että vauvalle kasvaa vähintään toinen pää, vaikka HbA1c pitäisi olla ihan turvallisissa lukemissa. Kävin tänään Naistenklinikan diabeteshoitajan juttusilla, ja sain nyt ehkä jonkinlaisen rauhan siitä, että sikiöllä pitäisi sokereiden puolesta olla asiat ihan kohtuullisen hyvin. Tässä sitä sitten ihmetellään ja toivotaan parasta myös jatkossa.

 

[Edz]

Tervetuloa Minerva! Yleensä ne pahimmat viikot alkavat puolen välin jälkeen sokereiden puolesta, en yhtään kaipaa sitä sokeri taistelua vaikka raskaanaolo on muuten minusta oikeen mukavaa, tai on ainakin ollut nämä kaksi raskautta.

Mulla nyt synnytyksestä 4kk ja diabetes on ihan retuperällä, havahduin siihen tässä viikko sitten. Kaupunki otti multa Libren pois, koska en täytä kriteereitä ja olen kyllä sitten niin etevä huijaamaan itseäni, että käsistä se sitten lähti, nimittäin syömistentarkkailu. En tiedä oliko tässä vähän jotain uhmaakin meikäläisen puolelta mukana, kun koin Libren olevan mulle se the juttu, joka saa mun diabeteksen oikeesti pysymään tasapainossa. No jokatapauksessa en ole ihan varma, voinko syyttää pelkkää syömistä tästä sokerikaaoksesta;aloitin nimittäin cerazette-minipillerit ja silloin kun söin cerazetteä aiemmin, niin silloin mulla diabetes todettiin tosi korkeilla sokereilla. Olen myös huomannut, että ennen raskautta, niin sokerit nousivat huomattavasti aina ennen menkkoja ja nyt cerazeten aikana olen vuotanut ihan jatkuvasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja sokerit ovat nyt jotenkin oudon korkealla syömisistä huolimatta. En tiedä onko minipillereillä vaikutusta sokereihin, googlettamalla en ole löytänyt mitään tutkittua tietoa. Jokatapauksessa lopetan nyt pillerit ja yritän palautua kuriin ja nuhteeseen ruokailujen kanssa sekä ottaa vähän vastuuta omasta terveydestäni.

Tämähän tässä on vaarana, kun raskausaikana elää niin tiukalla kontrollilla, että sitten kun "saa luvan taas syödä", niin kaikki maistuu NIIN hyvälle.

 

[*Minerva*]

Libre on kyllä tosi kätevä. Olin pari päivää ilman tarviketilausta odotellessa, kun en hoksannut, että mulla oli viimeinen sensori menossa. Ei kyllä tullut kovin ahkerasti katsottua sormenpäästä siinä välillä, vaikkei mitään piikkammoa olekaan. Raskauden jälkeen en kyllä varmasti saa sitä pitää, enkä kyllä tosiasiassa niin tarkkaa sokeriseurantaa sitten tarvitsekaan.

Ja katsoin kyllä kauhulla kätilön näyttämää raskausajan insuliinitarvekäyrää. Alkupäässä oli pieni pykälä, joka mulla tuntuu olevan jo kääntymässä laskuun, mutta sitä varsinaista syöksynousua odotellessa... Sitten tulee varmasti myös ateriainsuliinit käyttöön.

Mulla on ollut alkuraskaus sikäli helppoa, etten ole kärsinyt kovin pahasta pahoinvoinnista. Jos vain on ehtinyt syödä säännöllisesti se on pysynyt sellaisena ajoittaisena lievänä kuvotuksena. Ei voi kyllä valittaa. Sen sijaan väsyttää ihan älynä, mutta liikuntaa olisi silti hyvä yrittää jaksaa harrastaa, huoh.

 

[Coda]

Mulla nyt 29+5 menossa. 20 viikon jälkeen sain taistella sokereita alas. Nyt rupee taas näyttämään ok arvoilta. Pitkää menee 72yksikköä. Sain myös libre 2, ja pn ollut tosi kätevä laite.
Toistaiseksi vauva kasvaa keskikäyrillä, tällä viikolla selviää vieläkö keskikäyrää pitkin mennään.

 

[Kisu83]

Täällä yks ykköstyyppiläinen ilmoittautuu
Esikoista oottaessani olin sairastanut diabetesta 15 vuotta, raskausmyrkytys oli melkein nelisen viikkoa ennenku lääkärit päättyivät sektioon ja hyvä niin ku olo oli ku sillä kuuluisalla Attilan sotanorsulla. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin: tyttö syntyi painaen 3,740 kg ja 49 cm pitkä, ens vuonna täysi-ikäinen.

Nyt siis toista lasta ootan, varhaisen keskenmenon koin tuossa lokakuussa. Pelko persiissä et miten tämän pienokaisen kohalla käy, viikkoja nyt 5+5. Haasteita raskautua (ja pysyä raskaana) tuo oma biologinen ikä, pitkään sairastettu diabetes (vaikka hoitotasapaino on nyt pumpun ansiosta ihan hyvä 57 mmol/mol), kilpparin vajaatoiminta ja uusimpana tulokkaana psori.

 

[Lumihiutale89]

Heippa!

Täällä kans yks ykköstyyppiläinen. Tein positiivisen raskaustestin eilen ja nyt on siis 5. raskausviikko menossa. Raskaus on suunniteltu. Diabeteslääkäri sanoi lokakuussa vastaanotolla, että on hyvä pohja. :) HbA1c oli tuolloin 52mmol/mol ja uskon, että on siitä nyt laskenut. Parina yönä on koittanut sokerit karata ylös, mutta onneksi oon saanut korjattua. Yöt pelottaa itseä eniten ja siksi oonkin nyt herännyt myös yöllä tsekkaamaan sokerit. Miten teillä muilla menee yöt? Onko sokerit käynyt kertaakaan korkealla alkuraskaudessa?


Minkä ootte kokeneet haastavimmaksi raskauden aikana diabeteksen hoidossa?

 

[Lumihiutale89]

Kisu83:lle Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Mulla kans diabeteksen lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt neuvolasta sanoivatkin, että Thyroxin annosta tulis nostaa. Miten muilla on pysynyt kilpirauhasarvot raskauden aikana?

Lisäksi kiinnostaa miten paljon liikutte tai onko liikuntatottumukset muuttuneet raskauden myötä? Itse oon juossut ja käynyt salilla mutta nyt on juoksut jääneet ja ajattelinkin vaihtaa sen kuntopyöräilyyn. Kuntosalille täytyy varmaan pyytää joltain äitiysfyssarilta neuvoja, että ei tuu tehtyä asioita väärin. Liikuntaa aion kuitenkin jatkaa voinnin mukaan, kun se auttaa pitämään verensokeritkin parempina. Vaikka nyt on onnellinen olo, niin kyllähän nämä sairaudet tuo omat haasteensa ja pelkonsa mukaan.

Sitä vielä kysyn, että kuinka nopeasti saitte ensimmäisen ajan äitiyspoliklinikalle?

 

[Kisu83]

Ohje on tällä alueella annettu sairaalasta neuvoloille, et kilpparin vajista sairastavat nostaisivat plussatessaan thyroxinilääkitystä 25 mikrog.

Yöt menee pumpun 670g ansiosta toistaiseksi mallikkaasti eli aika tasaista käppyrää näyttää. Tosin toissaviikon hypoilin joten pumppu pitää nyt sinnikkäästi vähän turhan korkeilla vs sekä päivällä että yöllä (8 pintaan), mut pitää ite antaa vs arvoa ahkerasti ja bolustaa ni josko pumppu taas ottais jutun juonesta kii.

Tänään oli eka neuvola ja ultrassa näkyi pieni sydämensyke tällä kertaa, koko vastasi viikkoja 6+1. Edellisellä kerrallahan ei sykettä löytynyt samoilla viikoilla, ja keskenmeno alkoi samana iltana ultrauksesta. Mutta nyt on olo huojentuneempi ku sykekin näkyi.

Sairaalaan täti laittoi lähetteen et josko siellä äippäpolilla kerkiäis käydä joulun tienoilla.

 

[muput]

Ai täällä on tämmönen ketju!!! Super!!

Itse siis ykköstyypin haimahaittanen, sairastuin joskus 14 tai 15kesäsenä..
Nyt 33-vuotias ja perheen toinen, oma biologinen eka lapsi mahassa, viikoilla 24+6...

Meillä (ollaan siis naispari) tämä tarrasi neljän inseminaation jälkeen ekasta ivf-hoidosta.
Tähän asti on menny kaikki melko hyvin, mitä nyt lievän lievää kilpparin vajista alussa vähän säädettiin...mutta sokerit on melko hyvin pysyny hallussa, siihen libre (ja nyt reilun kuukauden libre2) ollu korvaamattomana jeesinä.

Tänään kävin otattaan kilpparit ja albumiinihommat labrassa, kun ke ois äippäpolikäynti. Nyt sitten ihan puskista tulikin vähän huolestuttavat tulokset siitä albumiinista, se ja alb-krea oli meleko reilusti ylläällä....
Nyt oon repinyt hiuksia ja syöny kynsiä koko illan, ja diagnosoin itelle joko a)pissatulehduksen (joka vissiin noita tuloksia vois "väärentää"), b)alkavan raskausmyrkytyksen (nuo plus meleko reipas painon nousu ja vähän kohonneet verenpaineet ja äsken proteiinit yhdellä plussalla tikussa) tai c)munuaisten lasahtamispisteen...
Saa nähdä paljonko ensyönä nukuttaa.....koitan aamulla heti alkaa pommittaa neuvolaa ja äippäpolia, että saisin lähetteen uusiin kokeisiin , myös ton vti:n osalta........sääli vaan että yleensä yhteyden saa aikaisintaan puoliltapäivin/iltapäivästä...