D-MER: kun imetys aiheuttaa hetkellisiä negatiivisia tunteita

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Meillä Vaulla on tuore artikkeli ilmiöstä, jossa maidon herumisen alettua ja/tai imetyksen aikana ilmenee hetkellisiä negatiivisia tunteita ja tuntemuksia. Tämä ilmiö on D-MER. Jopa joka kymmenes kärsii tästä! Onko täällä jollakin kokemuksia tästä?

www.vau.fi

D-MER aiheuttaa mielialamuutoksia imettäjässä | Vau.fi

D-MER on lyhenne, johon imettäjä voi törmätä, kun hän alkaa ihmetellä imetykseen liittyviä hankalia tuntemuksiaan. Tästä siinä on kysymys.
www.vau.fi www.vau.fi

Artikkelin luettuani mietin, että minulla kyllä oli hetkellisiä muutaman sekunnin kestäviä surullisia ja joskus jopa vihaisia ajatuksia joskus kun imetys alkoi. Mietin, että silloinhan minullakin on ollut D-MER. Minusta tämä on aika huonosti tunnettu juttu, ainakaan itse en ennen foorumia muista edes kuulleeni tästä. Ja nyt vasta tajusin, että minullakin on ollut tämä.
 
Voikohan tätä esiintyä vain osalla imetyskerroista. 🤔 Voisi kuvitella, että voi. Artikkelissa kuitenkin lueteltiin tapoja vähentää sitä. Siitä voisi päätellä että jotkin asiat voi lisätä sen todennäköisyyttä. Minulla ei tätä nimittäin varmastikaan ole aina, mutta yhtenä yönä imettäessä alkoi ahdistaa ilman mitään muuta syytä ihan tuhottomasti. Päädyin irrottamaan kuopuksen imuotteesta ja ahdistus katosi melkein heti. Kuopus oli onneksi jo nukahtanut uudelleen ja sain vietyä hänet jatkamaan unia omaan sänkyynsä.
 
Täällä 👋 toisen lapsen kohdalla imetys oli suht "helppoa" noin niinkuin teknillisesti: vauva tiesi mitä tehdä ja maitokin nousi vihdoin kotona ja alun imetyskivut kaikkosivat.
Mutta tämä saamarin d-mer . Imettäessä tunsin vihaa kaikkea kohtaan ja vihasin sitä miltä imetys tuntui (se ei siis sattunut eikä muutenkaan ollut periaatteessa mitään vikaa) ja teki mieli "heittää vauva seinään" jotta se tunne loppuisi. Ja se tunne siis loppui HETI kun lopetti imetyksen. Ahdistuin imetyksen ajattelustakin, kun tuli se vihan tunne ja googlasinkin tämän D-MER ilmiön . Tieto siitä, että en ole hullu, helpotti 😅
Pelottaa että se tulee uudestaan. Ja no toisaalta, kasvaahan se vauva korvikkeellakin jos pää ei kestä imetystä😪
 
D-MER tai aversio-tuntemuksia täällä myös koettu. Väsyneenä tuntemukset on pahimpia, eli usein iltaimetykset. Olin odottanut imetystä tosi paljon, ja toivoin/luulin sen olevan semmoista hellää vaaleanpunaista höttöhattara-oloa. No sepä onkin pahimmillaan valtavia vihan hyökyaaltoja, pelkoja ja ahdistuksia. Jäi höttöhattarat saamatta. Vihaiset tunteet ei mulla kohdistu vauvaan, vaan ihan koko muuhun maailmaan ja itseeni. Parhaimmillaan hyvin levänneenä imetys on neutraalia. Imetyksessä parasta on, kun vauva saa itsensä täyteen ja päästää hyväntuulisena irti rinnasta. Helpotuskeinoja tähän on itsellä ajatusten harhautus kaikkeen muuhun. Selaan kännykkää paljon (oikeastaan aina imettäessä, mutta imetysaiheet somessa täytyy skipata silloin, koska ne vie ajatuksen helposti siihen oloon), katson telkkaria, laulan, heiluttelen jalkoja, nyplään vapaalla kädellä vaikka hihaa, teen mitä tahansa mikä vie ajatukset pois. Julki-imetys on helpompaa koska silloin ei ole yksin ja tunne ei pääse vallalle. Imetyksen tuesta sain tukiäidiltä vinkiksi syödä jotakin samalla, ja ihan purkan jauhaminen muuten toimi myös hyvänä harhautuksena. Tätä imetyksen puolta pitäisi nostaa paljon enemmän esille, ja just tuo tieto että ei ole "hulluäiti" jos nämä tunteet iskee. Ja yhtäkään äitiä joka imettäessä selaa kännykkää ei pitäisi tuomita. Se voi olla sen äidin tapa pitää itsensä kasassa hyökyaallokossa ja ylipäätään onnistua imetyksessä.

Voimaa kaikille, jotka koette tätä hetkittäin tai joka kerta imettäessänne ❤
 
Oho, onpa jännä. Mun vanhin on pian 15 ja nyt vasta kuulen tästä 😄 Mulla on ehdottomasti ollut tätä, jonkin aikaa siinä kai meni kun tajusin, että aina imettäessä on sellanen pohjaton suru ja lohduton olo. Ei oo missään kyllä tullut vastaan aiemmin mitään tästä aiheesta.
 
Esikoista imettäessä oli negatiivisia tunteita. Vihasin jokaista imetystä, vaikka halusin kovasti ruokkia oman lapsen maidollani. Imetys tosin takkusi alkuun ja paino ei noussut toivottuun tahtiin, joten voi liittyä siihen kokemattomuuteen ja epävarmuuteen. Imetys jatkui kuitenkin lähemmäs 2 vuotta, sillä halusin ruokkia lapseni vauvantahtisesti ja sama lopetuksen kanssa. Myöhemmin imetys alkoi helpottaa eikä näitä tunteita enää ollut, joten mene ja tiedä mikä on mitäkin.

Toinen imetystaival on sujunut ilman näitä tunteita. Imetys on ahdistanut muista syistä (suihkutissit), mutta silloin kun imetys onnistuu olen tosi onnellinen siitä ja katselen mielelläni ruokailevaa pientä vauvaani :red-heart:
 
Mulla oli tätä molempia imettäessä. Joskus mietin kehittikö imetysaika mulle masennuksen vai oliko se sitten synnytyksen jälkeistä masennusta vai mistä oikein johtui... Imetysajat olivat kuitenkin molempien lasten kohdalla (molempia imetin noin 1v 3kk) vaikeita. Maitoa tuli hereästi ja runsaasti (suihkutissit tosin vähän haastoivat), vauvoilla oli hyvät imuotteet, rinnanpäät pysyivät hyvinä eikä mitään isoja haasteita ollut. Oma mieliala vaan oli imetysaikana huono. Tuli välillä vauvan tullessa rinnalle todella voimakaskin olo, että ei en halua, kamalaa, yök, haluan pois. Ahdisti ja masensi. Joillakin kerroilla kun vauva oli rinnalla, osasin nauttiakin. Pääosin kuitenkin oli ankeaa, isoimmat aallot tulivat vauvan ollessa rinnalla, välillä silloinkin kun rintoja pakotti maidon runsauden vuoksi. Tosin loppui tuntemukset melkein kuin seinään imetyksen loputtua.
Olenkin miettinyt tämän takia, että jos joskus vielä saan lapsia, harkitsen kyllä kahdesti imetänkö ja jos imetän, kuinka kauan. Pää oli niin sekaisin imetysaikana.
 
Takaisin
Top