Babyblues

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hilla2
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hilla2

Hilla2

Näppärä viestien naputtelija
Baby bluesilla tarkoitetaan normaalia synnytyksen jälkeistä herkistymistä. Tähän tilaan voi liittyä ajoittaisia alakulon tunteita, itkuisuutta, hämmentyneisyyttä, riittämättömyyden tunteita ja mielialan laskua, mutta joskus myös surua, ruokahalu- ja unihäiriöitä. Toisaalta äidillä saattaa olla myös vaihtelevia onnen ja hyvänolon sekä yhteyden tunnetta vauvaan. Baby blues koskee noin 80 % äideistä ja oireita on suurimmalla osalla synnyttäneistä 3-10 päivän kuluttua synnytyksestä. Baby blues kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.


Baby blues auttaa äitiä virittymään pienen vauvan maailmaan, hienovaraisiin ja hentoihin viesteihin ja siihen, mitä vauva tarvitsee. Baby blues tasaantuu pikku hiljaa itsestään äidin ja vauva tutustuessa toisiinsa. Yhteisen rytmin ja ymmärryksen löytyminen vaikuttavat myös huomattavasti baby bluesin tasaantumiseen.


Jos äidin alakulo jatkuu pidempään kuin muutaman viikon ja äiti on sulkeutunut sekä vierastaa vauvaa, ei ole syytä odotella pidempään vaan hakea apua.
 
Miten te muut jo synnyttäneet tai jo aiemmin lapsen saaneet? Onko em. oireita?

Mulla tosi kova babyblues :( Itkettää vähän kaikki ja iltaa kohden pahenee. Suihkussakäynti on mennyt nyt kahdesti melkein huutoitkun puolelle. Itken sitä etten oo enää raskaana, sitä kun pelkään lapsen hyvinvoinnin puolesta, jos vauva ei syö tai nuku. Melkein mitä vaan. Jotenkin koomisinta on surra raskauden loppumista, kun on maailman ihanin ja rakkain lapsi sylissä <3
 
Joo-o täälläkin itketään vähäpätöisistä asioista tai jos ei ihan poruks mene niin kyyneliä saa niellä!

Riittämättömyyden tunne usein päällä kun ei syli riitä kaikille samaan aikaan, maito ei nouse kunnolla ja joudun antamaan lisämaitoa... Jne/tms!

Neuvolassa kannattaa kyllä puhua jos itku herkässä ja masentaa, jos ei muusta syystä niin helpottaa omaa oloa! Tänään neuvola käynnillä tästä puhuin ja hyvän vastaan oton sain. Käski vaan seuraamaan omaa mieltä että jos tulee pahempia masennus oireita tai vihaa lapsia kohtaan niin herkästi yhteyttä!

Nythän meidän tyttö 8pv "vanha" ja toivottavasti alkaa pian helpottaa tää itkeminen! Vanhemmat lapset ihmeissään kun äiti itkee millon mistäkin...

Tsempit hilla toivottavasti sullakin olo helpottuu pian kunhan hormonit rauhoittuu!
 
Onpas ihanaa kun tämä ketju ilmestyi tänne. Täällä 6 päivää synnytyksestä ja baby blues toivottavasti huipussaan. Mieliala heittelee, itkettää syyttä, naurattaa todella oudot asiat, uni ei tule.. Hirveä huoli tulevasta väsymyksestä, kestääkö sitä jne. Ensi yönä tarkoitus puolittaa vauvan hoito miehen kanssa kun nyt on maidontuotanto käynnissä ja lypsy onnistuu. Kertokaahan konkarit kuinka selvitä väsymyksestä ja miten onnistua nukkumisessa? Eilen yritin mennä ajoissa nukkumaan mutta jokainen vauvan ääni sai minut tarkastamaan tilanteen mieheltä.
 
Faline suosittelen korvatulppia ja toisessa huoneessa nukkumista! Ja päikkäreitä jos vaan mahdollista, kotityöt ei minnekään karkaa joten niiden takia ei kannata unia uhrata;)
Mullakin tää sama "ongelma" että vaikka mies hoitais vauvaa ja tiedän että se pärjää ja osaa hommansa mutta silti en osaa antaa olla!
 
Mulla oli just tuollasta ekat pari viikkoa! Itkin silmät pääatäni ja otin kaiken ihteeni olipa aihetta eli ei. Sitten se helpotti... Vaikka tiesin tästä babybluesista niin silti en ihan tajunnu sillon, että se tunnemyrsky johtu siitä..
 
Mulla meinasi sairaalassa olla oireita. Johtuivat hyvin paljon imetysongelmista. Lisäksi oli pelko että joku varastaa vauvan. Mutta oireet on nyt onneksi ohi. Sairaalassa tulivat juttelemaan asiasta kolmantena aamuna ja muistuteltiin seuraamaan myös miehen vointia, isäänkin kun voi BB iskeä.
 
Ei babybluesia onneksi täällä, hetkellisiä epätoivon hetkiä vaan oli silloin kun imetys sattui niin että itseäkin itketti kivusta. Vieressä on baby nukkunut ja oon onneks aika hyvä nukkuja, että torkahdan kyllä nopsaa heti kun saan vauvan suun tissille ja se jää siihen sit itsekseen syömään. Päikkärit on kova sana. En tajua miten te pärjäätte, jolla on muita lapsia tai jos mies ei tue.
 
Tytsy hyvin jaksaa kun koko ajan jotain tehtävää:D paremmin voimia vauvan synnyttyä kun raskaana olessa, tai ainakin näin mulla!

Onneksi isimies kotona apuna ja saa näitä kahvi taukoja pitkin päivää!

Eilen illalla tuli sit itku siitä kun tajusin että mä en tule olemaan enää koskaan raskaana, en tule tuntemaan potkuja ja liikkeitä mahassa, en synnytys kipua, en saa tätä päivää enää takas enkä saa tuntea sitä salama rakastumista kun saa "uuni tuoreen" vauvan syliin ja katsoo niihin suuriin silmiin... No niin taas itketään...

Ja vauva hommat jatkuu, eipä pikkunen pitkään jaksanut nukkua<3
 
Mä oon itkeny ihan samaa, että mitä jos en oo enää koskaan raskaana, enkä saa tuntea vauvaa mahassa ja potkuja.

Ja sitä, kun joululauluissa puhutaan vastasyntyneestä lapsesta!
 
Täälläkään ei tietoa baby bluessista vaan oon muuttunut taas "normaaliksi" raskauden jälkeen :) tosin itku herkkää on ollut ja eilen kans itkeä tihrustin sitä että jos tää onkin mun vika pikkuinen. Vaikka vannoin heti synnytyksen jälkeen etten enään ikinä koskaan tee lapsia koska raskausaika oli tooosi raskas ja synnytys kauhea niin nyt kuitenkin vauvakuume :eek::D mä haluun kokee vielä sellasen normaalisynnytyksen ilman oksitosiinia, haluun kans tuntea vielä sen tunteen kun saa sen uuni tuoreen vauvan syliin ja kaikken tän ihanan vauva ajan. Mut mul on kyl jotenki niin vahvana tää tunne et meijän lapset ei oo viel tässä ja että saadaan poika vielä :) johtuu varmaan sormustestistä minkä trin ennen tätä raskautta :D miten niin taikauskoinen :'D
 
Cicado täälläkin vauva kuume about 40 astetta ja nousee vaan;) mäkin olen manannut että vikaks raskaudeksi jää kun oli aika vaikea loppu raskaus, mutta sitten sain Sannin syliin... Miksi tää "sairaus" uusiutuu vaan?:) mies on sitä mieltä että ei enää, mä en oikein tiedä voiko tää olla tässä? Mutta meillä kuitenkin jo 4 lasta joka on iso siunaus ja onhan tässä perheessä nyt jo kokoa... En mä tiiä... Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, jos vaikka toinen meistä muuttaa mielensä tai "vahinko" tapahtuu, me kun ei oikein innostuta kumeista ja neuvola lääkäri vasta ensi vuonna ja sit pitäis varata toinen lääkäri asentaa implantti...
 
Mulla on edelleen kotiin synnytysriski kun nää muksut tuppaa tulee kauheella vauhdilla pihalle ja käynnistykseen en enää ikinä suostu (ellei siis ole pakko jonkun komplikaation takia) joten neljättä jos ruvetaan tekemään ni tarttee varautuu kotisynnytykseen :confused: tosin olishan sekin uus kokemus :) Suomessa niitä ei kai vaan kauheesti tehä et onkohan vaikee saada kätilö kotiin kun synnytys lähtee käyntiin :/ tai sit ton miehen tarttee käydä joku pikakoulutus xD no ehkä mä en mieti näitä ihan vielä :D lepäilen ja nautiskelen tästä vauva-ajasta sen 1,5vuotta ja sit teen vasta lopullisen päätöksen lapsiluvusta :)

Tää vauvan tuoksu ja viattomuus <3 olin ihan unohtanu kuinka ihanaa tää on <3
 
Täällä menee kyllä kans tunteet niin laidasta laitaan ja vähän väliä itkettää joku juttu. Välillä tuntuu, että mieli ihan maassa ja jotenkin ahdistunut fiilis, ei oikeen edes tiedä miksi. Toivottavasti nämä olot tästä nyt tasoittuu muutaman viikon sisällä. Ja nyt jo tuntuu aika menevän kauheen äkkiä kun toinen on jo yli viikon ikäinen..

Hetkittäin oma äitinä oleminen ja vauvan kanssa pärjääminen jännittää. Näin ekan lapsen kohdalla, kun tää kaikki ihan uutta ja uuden opettelua. Hirveen herkästi huomeen ottavani itseeni kaiken minkä voi mitenkään tulkita arvosteluksi, vaikkei niin olisi ees tarkotettu. Eniten harmaita hiuksia (ja pahaa mieltä) tuottaa miehen sisko (joka n 20 v lapseton ihminen) jolla ollut aina tapana sanoa asioita hieman töksäyttellen ja nyt kuulostanut mun korviin monta kertaa hänen kommentit siltä, että kyseenalaista sitä miten minä pärjään vauvan kanssa, joko ihan ohimennen jossain lauseessa tai sitten vitsailee asialla. Yleensä mä kestän oikein hyvin itseeni kohdistuvat vitsit, mutta tämä nyt vähän arka aihe tällä hetkellä tuoreelle öidille. Eikä mun mielestä nyt ylipäätänsä oo sopiva aihe vitsailla asiasta, mutta ehkä lapseton nuori ihminen ei voi sitä ymmärtää. Ja kun tosiaan tuntuu siltä, että hän oikeasti sitä mieltä, en kyllä tiedä miksi. Samantyylisiä vitsejä heitti ennen vauvan syntymää jo, sillon ne nyt ei tuntunut niin pahalta. On tää älytöntä kun tuntuu et tässä pitäis olla todistelemassa , jollekin sellaselle kenelle asia ei oikeestaan ees kuulu, omaa pärjäämistään. Ja anteeksi tämä avautuminen aiheesta, johonkin piti päästä tämä tunne vuodattamaan!
 
Ennika, tämä on just se paikka, jossa voi avautua :)

Mä soitin tänään terveydenhoitajalle, joka hetken kuunneltuaan määräs, että ens yönä mä nukun ja mies herää syöttämään. Toivotaan, että onnistuu. Miehen kykyjä hoitas tilanne en epäile yhtään. Lähinnä epäilen osaanko vain nukkua, kun mietin miten vauva voi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top