Aviopuolison alkoholin käyttö

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TMJ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
TMJ

TMJ

Näppärä viestien naputtelija
Hei,

Pakko jonnekkin purkaa tuntojaan kun oma pää alkaa olla räjähdyspisteessä.
Hieman taustaa ensiksi.. Minä olen 29v sairaanhoitaja, 3v pojan ja kohta myös toisen pienen pojan äiti. Isä on 36v. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta josta naimisissa 4.

Asia josta nyt kirjoitan, on hiertänyt välejämme jo pidempään mutta nyt tuntuu että toisen lapsen syntymän lähestyessä, tilanne kärjistyy entisestään.

Eli me olemme pojan kanssa nyt luonnollisesti kotona, äitiyslomalla kun olen. Isä on reissuhommissa ma-pe ja tulee kotiin pe-iltana ja on kotona siis viikonlopun ajan. Asia mikä mua ärsyttää aivan suunnattomasti on se että alkoholi (olut) kuuluu joka ikiseen isän viikonloppuun. Ja se juominen ei ole mitään yhtä ja kahta tölkkiä vaan ihan reipasta humalahakuista juomista joka alkaa iltapäivästä ja jatkuu iltaan/yöhön kunnes humala on saavutettu, Tämä siis toistuu JOKA viikonloppu. Luonnollisesti kun mies on lätrännyt kaljan kanssa pitkälle yöhön, hän nukkuu pitkälle seuraavaan päivään. Joka taas syö kallista aikaa isin kanssa pojaltamme, joka on koko viikon odottanut että isi tulee kotiin.

Asiasta olemme keskustelleet ties kuinka monta kertaa. Mutta koen ettei niistä keskusteluista ole ollut tasan tarkkaan mitään hyötyä koska tilanne on edelleen sama. Tapellaan keskenämme (ei lapsen nähden(kuullen) todella paljon tästä asiasta johtuen ja meidän välit ovat todella hankalat. Minua ärsyttää, turhauttaa jopa vihastuttaa kun tiedän aina viikonlopun lähestyessä että mies viettää sen jälleen kerran kosteissa merkeissä.

Olen uhannut lähteväni lasten kanssa pois, ottavani eron koska minusta lapset pärjäävät paremmin ilman tuollaista isää. Sekään ei auta, ei ole miehen käytös muuttunut. Aluksi kesällä kuvittelin että hän ymmärsi että on tosi kyseessä, hän hakeutui lääkäriin ja sai Antabus-lääkityksen ja lupasi lopettaa juomisen, sekä käydä keskustelemassa asiasta ammattilaisen kanssa. Kiva kiva... Tätä "onnea" kesti alle 2 viikkoa kunnes mies päätti "kokeilla" että mille olut maistuu Antabuksen kanssa. Ja siitä se taas sitten lähti.

Alkoholi ei todella ole ollut aina näin suuressa osassa ja ongelmana suhteessamme. Seurustelemaan alkaessamme kävimme yhdessä kavereiden kanssa ulkona ja iltaa viettämässä ja saatoin itsekkin ottaa muutaman siiderin. Nykyisin ennen kuin aloin odottaa toista lastamme, minua ei edes tehnyt mieli lähteä minnekkään, saati sitten ottaa yhtään mitään missä on alkoholia, koska olen joutunut liian kauan sivusta seuraaamaan mieheni liiallista alkoholin käyttöä.

Mies siis juo kotona, hallillaan jossa "harrastaa" muka autojen laittelua. Lähtee usein myös baariin kavereidensa kanssa siitäkin huolimatta että pyydän pysymään kotona. Mulla ei todellakaan olisi ongelmaa tämän asian kanssa jos alkoholin käyttö rajoittuisi esim. satunnaisiin saunaoluisiin taikka silloin tällöin kavereiden kanssa tuulettumassa käymiseen. Mutta kun tämä on ihan joka viikonloppuisin toistuva kuvio miehen puolelta.

Minusta tuntuu että en enää jaksa. Kohta ollaan taas sunnuntai-illassa - maanantai aamussa jolloin koittaa miehen reissuunlähtö taas. Silloin hän TAAS lupaa parantaa tapansa ja itku kurkussa sanoo rakastavansa perhettään ja ja ja... Ja minä idiootti uskon ja annan hänelle jälleen kerran uuden mahdollisuuden parantaa tapansa vaikka sisimmässäni tiedän että niitä olen antanut jo aivan liian monta.

Mitä te minun tilanteessani tekisitte? Omat vanhempani ovat 100% tukenani ja ovat ihan suoraan sanoneetkin että olisiko parempi erota. Lasten ja minun mielenterveyteni kannalta... Tiedän sen itsekkin että näin ei voi jatkua loputtomiin mutta kun en haluaisi rikkoa perhettämme. Tämä on todella todella raastavaa, jatkuvaa stressiä, huolta ja murhetta. Mieheni on ihana, ja rakastava isä. Ei väkivaltainen todellakaan edes silloin kun on juonut. Minua vain inhottaa katsoa kaljalta haisevaa, hoipertelevaa miestä kerta toisensa jälkeen kun hän on taas pettänyt lupauksensa jonka minulle antoi.

Ainoa ratkaisu jolla perheemme voi tästä tilanteesta pelastua, on se että mieheni ymmärtää ja tunnustaa ongelmansa. RAITISTUU TÄYSIN, hakee ja saa apua. Olisin valmis tukemaan häntä 100%:sti ja vaikka lopettamaan itsekkin sen vähäisenkin alkoholin käytön. Muuten tämä tarina taitaa olla tässä.

Vai mitä olette mieltä?

Kiitos jos joku jaksoi lukea koko jutun loppuun saakka :)
 
Hei,

Kuulostaa tosiaan siltä että miehellä on vakava alkoholiongelma (siis useimmathan meistä harrastivat sitä jokaviikonloppubilettämistä ennen perhe-elämää..)- joka ei sinun keskusteluyrityksistä mihinkään muutu. Onhan se tietysti niin että loppuraskaudesta ja vauva-ajasta mies tuntuu luonnollisesti "ylimääräiseltä". Naisella kun on niin omat kuviot siina vauvan kanssa, joihin mies ei voi eikä tarvitsekaan voida samaistua. Eli varmasti tuo tilanne tuntuu NYT pahemmalta kun esim ennen raskautta?
Mutta saattaa tietysti olla että miehen käytös/riippuvuusongelma ei muutu ennen kunnon "irtiottoa". varmasti ensin rimpuilee vastaan ja tilanne pahenee ennenkuin ymmärrys omaan ongelmaan toivottavasti kirkastuu? Vaikutat miettineen asiaa paljon, ja hienoa että perhekin on tukena. Erilleen muutto voi kyllä olla ratkaiseva tilanteen ymmärtämiseksi. Loppuisi sinulla stressi miehen juomisen takia ja tulisi miehelle tosipaikka eteen, pakkotila tehdä valintoja oman elämän suhteen.
En suosittele eroamista, mutta pieni hajurako sinunpuolelta voisi auttaa asiaa? Voisitte viettää yhdessä perheaikaa silloinkun mies ei ole humalassa? Ehkä hankin huolestuisi jos sitä aikaa ei juuri viikonloppuihin jäisi? Tosimies kyllä on valmis taistelemaan perheensä takaisin? Jos ei ole, on varmaan parempi niin..

Kaikkea hyvää koko perheelle, toivottavasti löytyy keinoja yhteiselämän parantamiseen!
 
Tiedätkö juoko mies reissussakin? Olin vuosikaudet strippibaarissa töissä ja siellä oli kyllä surullisia esimerkkejä noista reissutyöläisistä, joka ilta yksinäisyyttään baarissa parin kaljan kanssa, kuitenkin niin, että aina jotenkin seuraavaksi aamuksi töihin selvisi (vaikka sitten kauheassa krapulassa).

Onko tilanne koko ajan kehittynyt tähän suuntaan? Eli onko mahdollista että mies nyt reagoi toisen lapsen tuloon ja jatkaa tätä vielä hetki syntymän jälkeen, mutta sitten juominen asettuu taas? Vai onko tähän tilanteeseen menty hiljakseen, jo kauan ennen raskautta, mutta se on alkanut sinua toden teolla vaivata nyt kun omat ajatuksesi ovat perheessä?

Jos mies lupaa jotain eikä pysty lupauksiaan pitämään ja tämä on joka viikkoista on hänellä selvästi alkoholiongelma. Sinä et tosiaan valitettavasti voi hänen ongelmiaan ratkaista, vaan hänen pitäisi itse nähdä tämä ongelmana. Hän varmaankin ajattelee rankan työviikon jälkeen ansaitsevansa "omaa aikaa" ja ottaa sitä autotallissa kaljan kanssa. Omalla isälläni oli sama tapa ja vaikka ei isä ollut väkivaltainen ikinä eikä sen kummemmaksi muuttunut niin kyllä minua lapsena ahdisti suunnattomasti kuunnella isää oksentamassa illalla tai aamuyöstä. Tuskin silti ilman isää olisi ollut parempi.

Ehkä ennen eroa voisi kokeilla vaikka asumuseroa? Parisuhteessa pysyisitte ja sitoutuneina, mutta asuisit lasten kanssa yksin ja miehellä olisi aikaa perheensä kanssa vain ollessaan selvin päin. Tämä on toki iso askel, enkä tiedä onko se sitten eroa parempi vai huonompi ratkaisu. Tai jos vanhempasi asuvat lähellä voisit viettää viikonloput mummolassa. Mutta voisit jatkaa miehen tukena ja toivoa hänelle parantumista ja samalla antaa hänelle tilaa ratkaista itse oman suuntansa. Joko hän vajoaa entistä syvemmälle jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä ero, tai sitten hän todella tajuaa, mitä on menettämässä. Ja vaikeahan tuo on sitten selittää pienelle lapselle miksi isää ei voi nähdä ja huolta lapsessa herättää, vaikka sanoisi isän olevan sairas ja yrittävän parantua eikä sen kummemmin selittäisi eroa ja tilannetta.

Kyllä nuo luvatut ja lupamatta pidetyt miestäsikin painavat, hän ei vaan kykene sairautensa takia muuhunkaan.

En minä tiedä mitä sanoa paitsi harmi että olet joutunut tähän tilanteeseen :sad001 Ja ajan kanssa varmasti löydät sydämessäsi oikean ratkaisun. Inhottava tilanne kaiken kaikkiaan.
 
Minulle tuli mieleen, että miehelläsi on ollut jotakin stressiä ja ongelmia mielenpäällään, muttei ole pystynyt purkamaan niitä ja tilanne on luisunut alkoholismiin. Voit aina yrittää keskustella unohtaen tuon alkoholin ja siitä syyttämisen, että haluaisiko hän kertoa sinulle ihan rehellisesti mistä hän kärsii. Tai sitten keskustella syyttämättä ja uhkailematta siitä miltä tämä kaikki hänestä tuntuu. Tämä kuitenkin niin riippuu miehen luonteesta ja kun tilanne on jo varmaankin siirtynyt riippuvuuden puolelle, sitä ei ihan heti katkaista kuitenkaan. Voi olla, että miehellesi paras tapa purkaa näitä tuntojaan voisi olla myös jossain muualla, nyt hän on vain valinnut siihen tehtävään alkoholin.

Oman elämäni kokemuksissa alkoholin kanssa läträämiseen siirtyminen on aina ollut jonkinlainen hätähuuto, ja niistä ollaan selvitty onneksi ennen suurempaa riippuvuutta. En siis osaa sanoa mitään suoraa neuvoa sinulle, muuta kuin toivottaa paljon jaksamista ja tsemppiä. :3some
 
Heips.
Kiitos kaunis ystävällisistä sanoistanne. Ihan samoja asioita tässä on tullut pohdittua niinkuin joku teistä sanoikin. Olisko tosiaan parempi muuttaa hetkeksi erilleen ja katsoa järkiintyykö mies... Tää ei tosiaan ole mikään hetkessä ongelmaksi tullut asia tää alko meidän suhteessa. Vaan oikeastaan pidemmän ajan tulosta... Mies sairastui kolmisen vuotta sitten masennukseen ja siitäpä se "alamäki" alkoi... Hänellä on sairauteensa lääkitykset ja muutenkin tilanne sen puolesta hallussa. Tää alko on tavallaan tän masennuskuvion ikävä "sivutuota" tai jotain... Kaikinpuolin toooodella monimutkainen tilanne.

Mutta eiköhän tää tästä, päivä kerralla ja katsotaan mennäänkö yhdessä vai erikseen. Olen luvannut olla mieheni tukena niin myötä kuin vastamäessä... Olen siis täysin valmis tukemaan häntä raittiuteen. Hänen itsensä vain täytyy ensin tunnistaa ongelmansa ja haluta parantua... Minä en voi sitä hänen puolestaan tehdä.

Onneksi mulla on perheen ja ystävien tuki takana, en ole yksin tämän meidän tilanteen kanssa. Siitä olen onnellinen.

Kiitos vielä, tää palsta on kyllä varsinainen henkireikä <3
 
Tsemppiä kovasti! Sun tilanne on hankala, toivottavasti mies tajuaa ongelmansa. Kuten itsekin sanoit niin asian pitää lähteä hänestä itsestään. Joskus erillään asuminen voi avata silmät. Onneksi sulla on hyvä tukiverkosto. Tsemppiä!
 
Tulee mieleen, että usein luotetaan liikaa masennuslääkkeiden korjaavan tilanteen. Lääkkeet kuitenkin vain helpottavat oiretta, mutta eivät poista niitä ongelmavyyhtejä mitä on ehtinyt muodostua. Helpottuneempi olo voi jopa erehdyttää luulemaan, ettei tarvitse enää terapiaa, tukea tms. vaikkei olekaan vielä täysin kunnossa. Alkoholilla ja masennuksella on myös fyysinen linkki, alkoholin käyttö lisää masennuksen kokemista, mikä taas ajaa käyttämään lisää alkoholia ja kehä on valmis. Masennuksesta selviämisen vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää päästä eroon alkoholista, mutta niiden ongelmavyyhtien kohtaaminen voi olla hyvin haastavaa. Läheisenä on tällaisessa tilanteessa todella avuton olo, kun haluaisi auttaa, mutta ei vain voi selvittää niitä asioita toisen puolesta. Toisen on tehtävä se itse.
 
Hei TMJ!

Pakko kommentoida kirjoitustasi omalla elämänkerrallani... (joka tosiaan kyllä päättyi eroon lopulta, monen mutkan kautta)
itselläni takana kahdeksan vuotta tuollaista liittoa edellisessä elämässä... Kun mies oli töissä, en niinkään asiaan kiinnittänyt huomiota,eikä ennen raskautta ja lapsen tuloa ahistanut nuo joka viikonloppuiset kaljan kittaamiset. Kuitenkin lapsen syntymän jälkeen ymmärsin, miten paljon oma maailmankuvani ja elämän periaatteeni ovat muuttuneet ja miehellä ne arvot ja periaatteet olivat aivan toisaalla (aikani odottelin että mies kypsyttelee ajatuksiaan lapsen suhteen kun hänkin lasta on kerran halunnut). Hyvin pitkään mietin, että kun tässä on ostettu yhteinen asunto (2008), naimisiin menty(2009) ja lapsikin tarkoituksella tehty(2010), että periksi EI TODELLAKAAN pidä antaa.... Kuitenkin 2011 aloin saamaan tarpeekseni miehen katteettomista sanoista ja tekemättä jääneistä teoista. Se miten kalja ja humala menivät AINA meidän (varsinkin lapsen edelle). Aina muka puhuttiin ja puhuttiin, ja aina palattiin takaisin entiseen. 2011 keväällä tein siis kaikista vuosien varoitteluista ja ukaaseista ensimmäisen askeleeni, ja pistin harkinta-ajan vireille. Sanoin tuolloin miehelleni että tuosta kesästä voi tulla elämämme paras tai pahin kesä. Ex tuolloin meinasi että varmasti tulee paras, ja sitä parastahan sitten kesti sen kaksi viikkoa.... elokuussa menin töihin takaisin äitiysloman jälkeen ja ja päätin että kunhan saan itselleni jonkin etapin/kohteen mihin tarttua, otan ja lähden ja lopulta se koittikin kun tammikuussa 2012 pääsin toiseen työpaikkaan. Siihen väliin meni umpeen vuosi edelisestä harkinta-ajan aloituksesta ja jouduin aloittamaan eroprosessin papereineen uudelleen (heitin sisimmässäni myös ajatukset erosta romukoppaan helmi-maaliskuuksi, työ ja lapsenhoito veivät kaikki voimavarani. Elimme kuitenkin jo tuolloin niin, että mies hoiti kotona lasta sen ajan kun kävin töissä, muutoin minä olin yksin vastuussa lapsesta(ihan oli jo tuolloin täysi yh-olo), heräsin yöllä kun lapsikin heräsi ja aamu 7 menin vielä töihinkin, vaikka olimmehan toki sopineet että mies kun on kotona niin herää lapsen kanssa yöllä jos lapsi herää)Mies saattoi olla viihteellä aamu neljään ja minun piti luottaa lapsi hän hoidettavakseen ennen iltavuoroon lähtöäni. Vasta kesällä 2012 pääsimme muuttamaan erillemme kun saimme asunnon myytyä(vaikka olimme jo eronneet lopulta aiemmin keväällä). En luottanut siihen että mies jäisi yksin yhteiseen asuntoomme asumaan kun sen piti olla myyntikuntoinen ja mies taas ei suostunut muuttamaan pois ja jättämään minua ja poikaa asuntoomme asumaan).

Päätöksestäni lähteä tuosta suhteesta olen ollut aivan äärimmäisen helpottunnut ja onnellinen. Tein elämäni siihen astisimman parhaimman ratkaisun (elämäni vaikeimman ratkaisun, mutta oikean). En nyt tietenkään sano, että sinun pitäisi tehdä samallalailla, en missään nimessä :happy118 Kerron vain omaa tarinaani....

Meillä mies ei ole ollut reissutyössä vaan töissä samalla paikkakunnalla. Tilanne hänen kohdallaan karkasi käsistä tuolloin vuonna 2008,kun joutui ensimmäisen kerran lomautetuksi. Ennen tuota työpäivinä ei kaljaa otettu (mutta viikonloppuisin sitäkin enemmän!) lomautuksen aikana alkoi mennä ensin pari kaljaa/ilta (aina 0,5l kokosia) ja siitä määrä aina vaan kasvoi kun viikkoja ja kuukausia kului (vähintään sikspäkki ja "muutama" irtokalja siihen päälle). Töissä kävi välillä mutta se pari kaljaa vähintään per ilta alkoi mennä tuolloinkin. Kun uudelleen jäi pitemmäksi aikaa lomautetuksi asia vaan alkoi paisumaan ja siitä kierteestä hän ei ole vieläkään päässyt pois, työt eivät edes kiinnosta jne

Toki meillä tässä on paljon muutakin taustalla kuin pelkkä juominen. Aloin lomautusten aikana tajuamaan ettei tällä miehellä ole tosiaankaan minkäänlaista taloudellista silmää, eli tili ja tuli ja meni(omiin hömpötyksiin, minähän lyhensin omalta tililtäni lainat yms) en vain kiinnittänyt tähänkään hänen töissä ollessaan huomiota,annoin vain laskut mitkä hänen pitää maksaa(ja kyllä minähän nekin huolehdin kaikki, tai muuten olisi tullut aina vain vaikka ulosotosta lähtien perintäkirjeitä), Kun tulot tippuivat lomautusten takia, niin lopulta tilanne kärjistyi siihen että minulla pitäisi olla loppumattomat rahavarat (hoitoalan ihminen myös). intti jopa että minulla on varmasti joku kolmas säästötili jne. Tuolloin astui miehestä myös aivan eri persoona esiin. Narsisti, henkisesti alentava tietyltä osin: hän on oikeassa, muut aina väärässä, hän saa tehdä mitä haluaa ja muiden on vain se hyväksyttävä. Kaikille tuituille ja läheisille osasi kyllä puhua, mutta se mikä oli oikeasti totuus, olikin aivan toista (tästä hyvä esimerkki: miehellä oli vuosi sitten uusi naisystävä, jolle oli kertonut eromme syyksi sen, että olin sairastunut lapsen syntymän jälkeen raskauden jälkeiseen masennukseen!) Tämän valeen jälkeen alkoi miehen sukulaisillekkin paljastumaan, ettei ihan kaikkea kannata niellä mitä mies suustaan ulos päästää (jossain vaiheessa uudenvuoden jälkeen taisi miehen isäkin todeta, että poika tarvitsisi ihan ammattiauttajan apua) ja naisystävälle oli valehdellut kaiken itsestään... Fyysisesti väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut, mutta kaiken ohella juominen on häntä aikalailla ohjannut ja vienyt kaljakavereiden mukana paikasta toiseen niin ettei minulle ole edes tarvnut hänen mielestään asioista ilmoittaa.

Meidänkin taustaan siis kuuluu paljon muutakin kuin tuo juominen....Tässä vain pientä pähkinäkuoressa :)

Ompa päätöksesi sitten ajan kanssa mikä tahansa, uskon että on lopulta oikea! Tällä tarinallani haluan vain kertoa sen että toivon todella että kuuntelet itseäsi ja omaa jaksamistasi. Lapsi/lapset kuitenkin todella nuoresta iästä lähtien aavistavat vanhempiensa tunteet ja reagoivat niihin:schoked025 Ja se vielä, että olet luvannut rakastaa niin myötä kuin vastamäessä, ei tarkoita sitä että sen takia sinun pitäsi lasten kanssa elää koko loppuelämäsi huonossa parisuhteessa. Tiedän että se on kuitenkin yksi isoista asioista jonka kanssa painia, sillä minäkin mietin näitä asioita pitkään ja hartaasti myös tuolta kannalta.

Asumuserokin, kuten joku jo aiemmin mainitsi, voisi olla hyvä kokeilu jos tuntuu ettei enää kestä katsella kaljan huuruista miestä, se voisi antaa myös varmasti toiselle osapuolelle ajateltavaa, mitä oikeasti elämältään haluaa

Sinulle ja teille toivon kovasti jaksamisia! :signs003 Hätiköidä ei missään nimessä kannata, mutta kuuntele itseäsi miltä sinusta itsestäsi tuntuu ja ajattele mikä on teille kaikille ehkä parhaaksi ajan kanssa. Toivottavasti löydätte sen TEILLE OIKEAN ratkaisun!
 
Täälä myös ennen väännettiin kättä alkoholin kanssa.. :| Aikalailla samaa kaavaa kuin teillä, mutta antabusta ei sentään aloitettu.
2,5v taistelin miehen kanssa siitä, että hän juo liikaa. Myös itse uhkasin lähdöllä, mutta ei siitä ollut apua. Sitten yksi päivä oikeasti "lähdin." Olin siis pari vuorokautta lasten kanssa pois.. Se avasi hänen silmiään ja juominen vähentyi hieman. Lopullinen kunnostautuminen tapahtui viime uutena vuotena kun viikko ennen meidän häitä mies veti niin kamalat kännit että luuli aamuyöstä nuoleskelevasa minun kanssa sängyssä, mutta vieressä olikin yhtä humaltunut minun kaveri.. Mä en kyllä tuohon teoriaan usko, mutta oli miten oli sen jälkeen hän tajusi, että viina ei hänelle sovi kerta hän voi tehä mitä tahansa kunhan on tarpeeksi kännissä.
Eli ehkä sinunkaan mieheesi ei tehoa uhkailut tai asioista puhuminen. Hänen pitää kokea oikeasti joku menetys tms viinan takia..
Mutta tiedän todellakin miltä tuntuu olla raskaana ja katsoa toisen juomista.. Tsemppiä <3
Tuo alkoholi on kyllä sellainen piru, että siihen on ulkopuolisen paha antaa mitään neuvoja. Tukea kylläkin senkin edestä :) ja ihana että sulla on suku takana kenelle jutella asiasta avoimesti!
Ok, ei meilläkään ihan täysin raittiita olla, mutta olisiko baarissa käynyt 4 kertaa tänä vuonna.. + toki välillä kaverin kanssa viikonloppuna. Mutta olen ylpeä että itseasiassa tänään hän sanoi tajunneensa ettei hän osaa kännissä käyttäytyä ja hänellä on taipumus jäädä koukkuun..
 
Takaisin
Top