Koen, ettei kohdallani pelkopoli auttanut. Toki osittain kokemukseeni vaikutti, että sain molemmilla kerroilla varsin nuivan, näreästi suhtautuneen ja lähinnä pelottevan kätilön keskustelemaan kanssani. Kävin molempien raskauksien aikana pelkopolilla keskustelemassa ja oikeastaan ainoa hyöty oli se, että toiveeni ja mietteeni olivat valmiiksi kirjattuina, kun menin synnyttämään. Mutta kumpa niitä olisi kunnioitettu ja edes luettu sieltä! Sain itse sitten synnytystilateessa jopa ihan rähistä, kun en tullut kuulluksi. Oma pelkoni siis eniten keskittyi sektiopelkoon, eli en missään tapauksessa halunnut sektiota. Siihen ei onneksi tarvinnut kummallakaan kertaa päätyä. Lisäksi koin toisessa synnytyksessä ensimmäisessä synnytyksessä tullutta pelkoa puudutteita kohtaan ja toivoin mahdollisimman vähän lääkittyä synnytystä. Tämä onneksi toteutui varsin hyvin. Sain kyllä silti tyrkytystä epiduraalista, vaikka olin selkeästi ilmaissut tahtoni.
Jos vielä odotan joskus lasta, uskon että en asioi enää pelkopolilla, koska en kokenut sieltä apua. Menen synnytykseen toiveitani ja tietoa sisältävä lappu kourassa ja annan sen kätilölle.