varpahat yritä olla ottamatta paineita jos maito ei nouse. Tiedän ettei se helppoa ole, mutta ei se imetys äitiä tee ja ole todellakaan mikään välttämättömyys. Toivotaan toki, että lähtisi vielä käyntiin, etenkin jos olet itse toivonut voivasi imettää. Samaten on ihan normaalia, ettei tunneside välttämättä heti synny vaan ajan kanssa. Älä ota siitäkään paineita. Se takuulla syntyy ajan kanssa. Koita pitää huoli, että saat edes jotenkuten levättyä ja ota kaikki apu vastaan mitä saat äläkä myöskään epäröi pyytää apua. Toivotaan, että pian helpottaisi.
Vimpa juu, täällä kärsitty yli viikko päänsärystä. Yritän kanssa juoda, mut luulen et pitäisi juoda imettäessä vaan niin paljon enemmän, ettei vaan ehdi/muista juoda tarpeeksi. Voi kyllä olla, että tulee jotenkin jännitettyäkin hartioita, et siitäkin voi johtua ja ihan vaan unenpuutteestakin. Mulla ei normaalisti ole suunnilleen ikinä päänsärkyä, mut nyt sit ollut ihan kestosärky ja tuntuu, ettei särkylääkekään auta.
Voi puuh, mikä yö!
Poitsu päätti koisia eilen päiväkahdesta lopun päivää heräten vaan syömään ja sit puolen yön jälkeen päätti et ois aika herätä. Lisäksi eilen päivällä söi hiukan harvemmin niin päätti sitten yöllä tankkailla tunnin välein. Nyt tuolla koisaa isänsä vieressä ja varmaan taas päättänyt, et ois aika vetää kunnolla unta palloon, et jaksaa taas ens yön riekkua. Noh, tää on tällasta välillä. Säännöllisiä päivärytmejä odotellessa.
Meillä toi swaddlePod kapalopussi on ollut ihan öitten pelastus. Tai lähinnä yöimetysten. Yleensä sohlaa ja vispaa käsiään vimmatusti, kun pitäis alkaa syömään ja mukiloi käsillään mun valmiiksi kipeitä nännejä ja sit käsi menee vähän väliä suuhun rinnan sijasta. Tossa kapalopussissa ei pääse niitä käsiään vispaamaan ja imetyksen aloitus onnistuu paljon helpommin.
Mä odotan, et pääsisi ekalle vaunulenkille. Nyt vaan sataa ja meillä ei ole vaunuihin vielä sadesuojaa. Lisäksi eipä ole mullekaan mitään hyvää ja lämmintä sadeasua, joka mahtuisi päälle. Pitäs vissiin käydä vähän ostoksilla. Vaikka jo tänään... :)
Muuten meillä menee ihan mukavasti. Poika syö kovasti ja kasvaa kohisten. Bilirubiiniarvotkin lähtivät viikon iässä laskuun, eikä ole keskiviikon jälkeen täytynyt käydä enää ottamassa verikokeita. Ihanaa kun on taas voinut katella sarjoja ja leffoja koko perheen kanssa. Loppuraskaudessa en pystynyt ees normaalisti sohvalla röhnöttämään. Just ehkä puolisen tuntia pystyi jotenkuten istumaan sit piti alkaakin jumppailemaan kun oli mahan kanssa tukalaa. Vauveli usein joko kätevästi nukkuu tai imee samalla.
Mä tajusin eilen, et mulla on ekaa kertaa lapsi josta sen isä aidosti välittää ja osaa sen myös kaikin tavoin näyttää. Ja mies on myös kiinnostunut mun jaksamisesta. Ottaa vauvan hoitaakseen, et mä voisin nukkua tai tehdä välillä jotain muuta. Täytyy sanoa, et rakkaus miestä kohtaan oli jo suurta ennen tätä vauvaa, mut nyt kasvanut jotenkin potenssiin sata.
Tsemppiä mammat! Kyllä me ollaan vaan parhaita!
:)