Arki vauvan kanssa

En kyl ymmärrä noista hoidoista mitää et kenen pitäs olla osapäivähoidossa ja ketkä voi olla ns. normaalisti :grin mut kivahan se ois jos marraskuinen vois olla esim 9-15 hoidossa ni ois jotain hyötyäkin, hää kerkeis leikkimää ja tehä muutakin ku käyä nukkumassa :grin mut kunhan nyt ottas yhteyttä sielt varhaiskasvatuksesta et vois sit keskustella tarkemmin hoitoajoista ym. Joku varmaan (tarhatädit tai muut) aattelee et onpa kumma äiti ku laittaa lapsen hoitoon vaik ite on kotona mut ajattelen sekä lapsen että myös omaa etua. Lapsi saa virikkeitä tarhassa ja kavereita ja äiti saa hetken hengähtää :) ainakin eräs lastentarhan opettaja ihmetteli suuresti mite jotku vanhemmat tuo lapsen hoitoon vaik ite on esim työttömänä. Olin silloin työharjoittelussa kyseisessä paikassa mis tää opettaja oli. Mut siitä on aikaa monta vuotta et asiat on muuttuneet
 
Varpahat, meillä on vaan yks lapsi ja esimerkkinä mistä olen tykännyt päivähoidossa: säännöllisyys ja ryhmän mukana tekeminen ja oppiminen, esim. pöytätavat, ovat tukeneet säännöllistä pottailua ja nyt kun ollaan opettelemassa ilman vaippoja oloa, niin messissä on hoitajat ihan kympillä. Oppii leikkejä ja lauluja, mitä itselle ei olis tullut edes mieleen jne :) ... vaikka olisin työttömänä, veisin lapsen ainakin osa-aikaiseen hoitoon.
Toki kotonakin voi lapsen aivan superisti hoitaa, ei sillä, mutta olemme olleet tyytyväisiä, miten tasokasta hoitoa ja varhaiskasvatusta on tarjolla. Mulla ei ollut vanhastaan juuri mitään hajua päiväkotihommista, en ole päässyt läheltä seuraamaan.
 
Varpahat, kotihoito ja varhaiskasvatus ovat molemmat hyviä vaihtoehtoja ja on tosi vaikea tietää, mikä on paras ikä aloittaa päiväkodissa. Meillä kävi tuuri, kun olimme etukäteen päättäneet, että palaan töihin nyt elokuussa. Lapsi on ihan kesän aikana kypsynyt niin, että pystyy olla vanhemmista erossa.

Meillä on ollut kyllä aikaa vaikka kuinka paljon kasvattaa ja taitoakin on, mutta kyllä silti odotukset päiväkotia kohtaan ovat korkealla. Lapsi ei ole yhtään kiinnostunut pukemisesta ja riisumisesta. Muutaman kerran viikossa olen vaatinut kokeilemaan, mutta ei siinä kummoisia taitoja ole kertynyt. Ehkä yhden viidestä ateriasta syö itse. Muiden lasten kanssa ei leiki yhtään. Näihin kaikkiin toivon päiväkodin vaikuttavan suotuisasti, vaikka käykin siellä vain kolmesti viikossa.

Mitä lähemmäksi kolmea ikävuotta päästään, sitä enemmän lapset kaipaavat vertaisryhmää taitojen opetteluun.
 
Nyt on pakko hehkuttaa et mei pottailut on lähteny taas hyvin käyntiin :smug: pari päivää ollaan oltu pikkuhousuissa päivällä, paitsi tarhassa on vaippa ollu mut pysyny kuivana, menee omatoimisesti potalle sekä kehoitettuna :) yöllä kastelee viel paljon mut hyvä jos päivällä alkaa pysyy kuivana
 
Täällä poika ma-ti 8.30-15 ja ke 8-15.Tänään alkoi ja jo monta päivää yrittänyt komentaa viemään päiväkotiin. :D On niin energinen ja touhukas,ettei nyt kotona ole tarpeeksi touhua varsinkin,kun pikkusisko vie miun aikaa.Isompi kaksikko oli kotona niin,että poika oli melkein 5 ja tyttö vähän yli 3,kun menivät hoitoon.Kerhoissa kävivät kyllä joka viikko.Jos talous antaisi myöden niin samalla tavalla haluaisin mennä,mutta nyt se ei vaan enää onnistu.
 
Onko teillä ollut laryngiittiä? Olin toissapäivänä vilkaissut lyhyesti jotain artikkelia aiheesta, ja onneksi niin: eilen iltayöstä rävähti tytölle päälle. Oltiin flunssan vuoksi oltu päivä kotihoidossa ja olin varmuudeksi antanut särkylääkettä, herkästi korvan tulehduttaa kaikki nuhat meillä. Ehdin jo todella huolestua, mikä ihme pientä ahdistaa ja itkettää! Kymmenen maissa lähettiin sitten ulos pimeeseen rattailla nukuttamaan ja nukkuikin pari tuntia ulkoilmassa. Sisälle pariks tunniksi, ja 03:40 jälleen paha tilanne päällä. Olo helpotti ulkona, mutta uni ei tullut. Onneksi saatiin pari tuntia 04-06 nukuttua.
Onko kokemusta, miten monta päivää pahin tilanne kestää?
Kuivaksi opettelussa on tavoitetta: lähetään marraskuun lopulla reissuun, joten toivon että pidätyskyky kehittyisi nyt :) Näen mielessäni muutamiakin kriisejä, kotona sen vielä hoitaa, mutta että muualla! Yökuiva on, mutta jonkun kerran viikossa tulee vielä päivävahinko. Ei hoksaa hätäänsä, aina, kuivuus perustuu vanhempien muistutteluun ja kehoituksiin usein.
 
Katjusha, kahdella kolmesta lapsestani on ollut toistuvia kurkunpääntulehduksia. Paras keino on tosiaankin tuo ulkoilu. Jos tilanne ei ole vielä tai enää paha, niin ikkuna auki nukkuminen on myös auttanut. Minulla lapset useimmiten on sairastaneet maaliskuussa, jolloin yöt ovat kylmempiä, mutta jokunen tauti on ollut keväällä ja syksylläkin. En ihan tarkkaan muista taudin kestoa, mutta pahin on yleensä ollut 2-3 yötä peräkkäin, viikossa oireet ovat jotakuinkin ohi. Toisen lapsen kanssa jouduttiin joskus käymään myös yöllä päivystyksessä hengittämässä avaavaa lääkitystä, mutta yleensä ulkoilu on auttanut.

Pikaista paranemista!
 
Yölento, kiitos! Toivotaan, että ensi yö menisi jo paremmin. Aikamoista, jos oikeasti tulis lähtö. Täältä on päivystykseen 40 min matka, että jos todella tulisi ikäviä hengitysvaikeuksia - ei apua ole hetikään käsillä.
 
Katjusha sanoi:
Yölento, kiitos! Toivotaan, että ensi yö menisi jo paremmin. Aikamoista, jos oikeasti tulis lähtö. Täältä on päivystykseen 40 min matka, että jos todella tulisi ikäviä hengitysvaikeuksia - ei apua ole hetikään käsillä.
Click to expand...
Minulla lapsella on myös astma eikä sairaalaan aja kuin muutaman minuutin. Voittehan käydä lääkärissä, jos saisitte kotiin avaavaa lääkitystä, jos tauti pahenee taas yöllä?

Tietysti ambulanssin soittamalla voi myös saada nopeammin apua, mutta meillä tosiaan on niin lyhyt matka, että ei sitä ole tarvinnut miettiä.
 
Yölento sanoi:
Minulla lapsella on myös astma eikä sairaalaan aja kuin muutaman minuutin. Voittehan käydä lääkärissä, jos saisitte kotiin avaavaa lääkitystä, jos tauti pahenee taas yöllä?

Tietysti ambulanssin soittamalla voi myös saada nopeammin apua, mutta meillä tosiaan on niin lyhyt matka, että ei sitä ole tarvinnut miettiä.
Click to expand...
Tunne tästä päivästä, että parempaan suuntaan ollaan menossa. 3,5 tunnin päikkärit ja sen päälle ruoka hyvällä halulla. Kävästiin tontin reunalta mustikkaa, että on muutakin päivässä kuin sohvaa ja nukkumista.
 
Tytöllä oli myös noin 2 vuoden ikäisenä. Säikähin tosi paljon yöllä kun yskiminen ja hengitys oli niin kamalan kuuloista. Päivystykseen matkaa 100 km. Soitin ensin ja kehottivat soittamaan ambulanssin jos yhtään siltä tuntuu. Soitinhan minä, kesti n. 25min kun saapuivat. Ei tarvinnut lähteä sairaalaan yöllä mutta heti aamulla oman paikkakunnan terveyskeskukseen. Hengiteltiin siellä jotain avaavaa lääkettä.
 
Mei neiti aloitti perhepäivähoitajalla sillee et on 3-4 päivänä viikossa ja 9-15. Ekat pari päivää meni mielellään hoitoon mut nyt on jääny kauhean itkun kera ja haettaessa käy myös itkemään ikävää :sad001 en tiiä mikä hänelle yhtäkkii on tullu ku tarhassa ei itketty ikinä. En tiiä eiks hää tykkää olla uudes paikassa vai johtuuko muutoksesta. Normaalisti hää on kyl hyvin sopeutuvainen et en ymmärrä mikä nyt on :sad001 itselle tulee kauhee olo jättää itkevä lapsi ja kylmästi vaa lähteä pois mut ehkä tää on ohimenevää. Mieluiten oisin kyl ehkä tarhaan hänet halunnu mut tääl on kaikki paikat ihan täynnä ni oli otettava sit tuo mihin pääsi. Siel ei oo ku kaks pienempää poikaa mei neidin lisäks et voiko se vaikuttaa jos ei oo ns. leikkikavereita ja on eri tavalla aktiviteetteja..
 
Täällä on joku ”vaihe”, uskon näin: saattaa tarhaan vietäessä joskus huutaa ku palosireeni. Jos vien jumppapaikan lastenhoitoon, on ihan tuurilla usein jäänyt suosiolla - toisinaan on pitänyt lähteä samoin tein kotia. Eilen (ja joskus muulloinkin) huusi äitiä nukuttamaan tunnin klo 2130 asti, ja jossain kohti minullakin sinnikkyys pettää: pitäähän lapsen unensa saada... Mä luulen, että se oma itsellisyys vahvistuu päivä päivältä ja se on osin kovin pelottavaa pienistä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top