Apua vai minä itse?

Kviini

Kviini

Vauhtiin päässyt keskustelija
Kuka sinua auttaa ison mahan kanssa loppuvaiheessa, mm. kotitöissä? Teetkö kaikki puolison kanssa yhdessä, itse vai onko joku joka tulee vartavasten sinun avuksesi? Kuinka puolisosi sinua auttaa? Entä kun vauva on syntynyt?

Meillä minä ja mies tehdään pääasiassa kaikki itse, esikoisen hoitoa myöden. Ei jotenkin osata pyytää apua. Ja vaikka pyydettiin toiselta puolelta suomea minun mummini meille avuksi sen jälkeen, kun jouduin supistusten vuoksi sairaalaan, tuntuu, että minä ainakin saan vain lisästressiä hänen läsnäolostaan.

Miehen perhe ei osallistu juuri lainkaan mihinkään, ainakaan pyytämättä ja minun puolelta mummini lisäksi vain äitini on jonkin verran aktiivinen.

Pitäisi kai aktiivisemmin pyytää apua, mutta kun ei osaa.

Ei tartte auttaa!
 
Me tehdään kans kaikki ite, mut sit kun haettiin vähän isompaa kamaa raskausaikana kotiin, ni sit oli mun isä/veli kantamassa apuna. Nyt en enää kyl väistele mitään töitä, tosin kömpelö alan olla, niin sen puolesta pitää vähän kattoa, ettei nyt portaita tuu mukkelismakkelis...

Mun vanhemmat asuu n. 20 km päässä ja haluavat ottaa vauvaa hoitoon, joten sen aion heille suoda. Onhan se heidän eka lapsenlapsi ja hyvä vaan, että tulee mummoihin/pappoihin hyvät välit lapsella. :)

Aika sama juttu, et jos joku vieras tulee meille, ni en osaa antaa mitään hommia kenellekään. Häärään sit ite keittiössä, kun tiedän, mistä mitäkin löytyy. Miehen sisko onneks tekee asioita oma-aloitteisesti täällä (tyhjentää tiskikonetta, laittaa aamupalajuttuja esille ym.) ja sekään ei haittaa.
 
Mie teen itse. Mut miullahan on aikaa ja olo on tosi hyvä ja energinen kunhan en liikaa rehki eli en siis tosiaankaan kaipaa apua vaan oikeastaan enemmän tekemistä :p Niin oon normi kotitöiden lisäks vähän sisustanut uudestaan, sulattanut pakastimen, tehnyt työläämpiä ja erilaisia ruokia kuin yleensä, pessyt uunin, kasannut huonekaluja jne.

Mies saa auttaa sitten synnytyksen jälkeen jos olo on huono. Et ei oo mitään apua pyytämistä vastaan jos ei jaksa mut nyt oon vaan nauttinu touhuamisesta ja puuhaamisesta ja kun ei muita lapsia taloudessa ole niin eipä oo mitään pakottavaa tekemistäkään vaan voi tehdä oman mielenkiinnon mukaan. Helpolla päässy.

Muoks: Sen verran oon pyytäny apua et en enää uskalla hakea netistä tilattuja ostoksia postista ite vaan pyydän miehen auton kanssa avuksi. Raskaiden tavaroiden kantaminen kun supistaa. Mut kyl kotona oon esim. eilen viimeks siirrelly pakastinta itekseni kun voi hivuuttaa sen verran kerralla kuin sopivalta tuntuu eikä tuskailla tien varressa lumihangessa pahvilaatikoiden kanssa.
 
Mä pyrin tekemään suurimman osan asioista vielä ite, mutta kaikki ei enää onnistu. Ollaan kuitenkin sovittu miehen kanssa sopiva työnjako. Mulle kuuluu pyykit ja tiskit, mies taas hoitaa imuroinnin yms siivoomisen kun mä en selkäkivuiltani pysty. Käydään ruokaostoksilla yhessä niin että mun ei tarvii selkä väärällään kantaa tavaroita kotiin vaan mies kantaa kassit.

Synnytyksen jälkeen järjestelyt riippuu vähän siitä miten se pikkunen synnytetään. Jos päädytään sektioon niin mun 18v sisko tulee luultavasti tänne auttelemaan meitä kun hänellä on kirjotukset ohi ja vapaata aikaa. Mieskin on kyllä puhunu että ottais viikon vapaata synnytyksen jälkeen niin saisin sit rauhassa toipua ilman että tarviis huolehtia kotitöistä tai muustakaan.
 
Mä oon nyt saanut aika hyvin hartia/selkähierontaa mieheltä pyydettäessä :wink se on aika kivaa, tosin, on mulla kyllä hyvä syy pyytääkin :D Mies on onneksi muutenkin hyvin mukana, varsinkin kun tilanne on ollut nyt normista poikkeava. Asioista saa kyllä sanoa, joskus useampaan otteeseen, mutta mun mies onkin niiiiin perus suomalainen juntti, että välillä vois vaan sanoa HUH HUH ;D ihana se kuitenkin on ja aidosti tahtoo olla läsnä ja apuna :Heartred
 
Pääsääntöisesti itse teen, mut kyllä mies ihan mielellään auttelee jos apua pyydän. Oon aika huono pyytään apua vaikka hyvä tukiverkosto onkin, välillä kyllä käyny mielessä et pyytäs lastenhoitoapua niin saisi siivota rauhassa, mutta ei sitten oo kuitenkaan kehannu..Katsotaan sitten synnytyksen jälkeen et jos kämppä alkaa näyttää pommin jäljiltä niin kysyy vaikka anoppia apuun. Viimeksi hän ja äiti siivoilivat ohessa, kun kävivät vauvaa katsomassa. Ei haitannut yhtään :p
 
minä itse. Mieheltä toki saan apua jos pyydän ja tarjoaa sitä usein pyytämättäkin. Kotitöitä on aina tehny tosi hyvin ja oma aloitteisesti ja koittaa nyt mua vähän toppuutella niissä. Mutta mulla on ollu koko raskausajan semmonen kauhee "uhma" että tää raskaushan ei mua rajota, ja oon tehny mielellään ite,vähän uhkarohkeitaki juttuja niinku kaikki kiipeämiset jne. Meillä minä oon ollu aina se joka tekee koirien kans ne pitkät lenkit mut on ollut pakko niistäki luopua liitos ja alamahakipujen takia. Vajaa viikko sitten kävin reilu 5km ja olin ihan hajalla sen jälkeen. Toi koirien pitkät lenkit on semmonen johon miestä joutuu patistaan :/.

muilta ku mieheltä ni oon tosi huono pyytään apua..en jotenki kehtaa vaikka pitäis. Töissäkin oon mielummin tehny omat työtehtävät kivuista huolimatta ku kehannu delegoida työkavereille.. Vaikka kyseessä ei oiskaa sen kummempi homma ku 2 vuotiaan poisnostaminen syöttötuolista tai vaikka joku tuolille kiipeämistä vaativa homma. Enkä tosiaan pidä itteeni jotenkin epäitsekkäänä ja "urheana" vaan lähinnä tyhmänä ja mua #€(ttaa ku en kehtaa/muka voi pyytää apua vaikka se ois useissa tapauksissa järkevintä
 
Ja sitte ku vauva syntyy niin ei tulis mieleenkää että pyytäsin apua joltain, vaikka tarvisinki,paitsi mieheltä tietty. Taas sama kehtaamisjuttu.. Pitäs koittaa oppia vähän semmlsta nöyryyttä ja rohkeutta pyytää apua esim vaikka mun äidiltå,jos semmonen tarve tulis. auttajia ois varmasti paljon lähipiirissä! mutta lähtökohtasesti on ajateltava että me pärjätään vauvan kans ilman ulkopuolista apua :).
 
En mäkään olis varmasti pyytäny apua jos sitä ei olis suoraan tarjottu. Kipua en osaa kauheen hyvin piilottaa, joten mies kyllä huomas mitkä asiat pystyn tekemään ite ja mitkä tuottaa liikaa kipua. Nykyään musta tuntuu että sillä on tuntosarvet jo vähän liiankin herkillä mun kipujen suhteen... Mies on siis ite sanonu että esim noi ruokaostokset hoidetaan yhessä, ettei sen tarvii olla huolissaan että pääsenkö yksin niiden kassien kanssa kotiin. Mun siskokin ehdotti ite että voisko hän tulla auttamaan vauvan synnyttyä kun olis niin mielellään tulossa. Tiedän että sektion jälkeen kotona tullaan varmaan tarviimaan apua niin enpä viittiny kieltäytyäkään. Normaalin synnytyksen jälkeen varmasti pärjätään keskenämmekin ja sisko saa tulla sit vaikka myöhemmin kesällä pitämään huolta siitä että mä pääsen lenkille aina välillä :)
 
Mä oon ainakin semmonen minä itse-tyyppi. Toki miehen annan auttaa asioissa, jotka ei nyt enää kauheen helposti suju ilman et olis ihan poikki koko päivän (esim. imurointi). Kummankaan meidän vanhemmilta olen tosi huono pyytämään apua, koska haluan tehdä asiat omalla tyylillä ja alkaa ärsyttämään, jos joku tulee ja tekee ne toisin. :)
 
minä teen meillä ihan kaiken (edelleen tämän ison mahan kanssa), siivoan, käyn kaupassa lasten kanssa, teen ruuat, pyykkään, hoidan lapset, tyhjennän/täytän tiskikoneen... mies kun on niin paljon töissä, että pakko tehdä kaikki yksin. jos en tee niitä, niin ei niitä kukaan muukaan tee.

lastenhoitoapua saadaan molempien vanhemmilta tarpeen mukaan, mutta en kehtaa pyytää kuin "hätätapauksissa". esim jos mulla on äitipolille tai joku muu tärkeä juttu, mihin en voi ottaa lapsia mukaan ja mies ei saa järkättyä töitä/pysty olemaan töitten takia lasten kanssa kotona.
muuten joudun "raahaamaan" lapset joka paikkaan mukaan.
joskus jos anoppi tietää, että mulla on neuvola ja hällä on vapaapäivä, niin hän saattaa sanoa, että tuoda pojat heille siksi aikaa kun käyn neuvolassa. mutta muuten lapset on mukana mun neuvolakäynneillä.

ottaahan se välillä päähän, kun on aamusta iltaan yksin lasten kanssa kotona ja kaiken joutuu itse hoitamaan. mutta en kuitenkaan voi odottaa mieheltä, kun tämä tekee 10-14 tunnin työpäiviä, että tämä sitten illalla jaksaisi tehdä kotitöitä. onneksi viikonloppuisin tämä on pyrkinyt olemaan ainakin toisen päivän kotona. mutta nyt kun on alkanut tämä kiireisin aika vuodesta, niin vähän meitä molempia hirvittää, että mites sitten kun pitäisi synnyttämään lähteä... ja kun vauva on syntynyt, niin ei puhettakaan että tämä voisi pitää isyyslomaa...
 
Minä oon vuosien saatossa yrittänyt opetella pyytämään apua, se on aina ollut mulle tosi vaikeeta. Raskauden aikana oon joutunutkin mieheltä pyytämään apua aika monesti. Meillä mies tekee melko paljonkin kotitöitä, ehkä jopa enemmän kuin minä :) Se imuroi, minä sitten taas pyyhin pölyt ja pesen lattiat. Minä teen ruoan ja se siivoaa keittiön. Molemmat pesee pyykkiä, yleensä omat vaatteensa ja sitten lakanoita ja pyyhkeitä pesee se, kuka pesee. Koirien kanssa oon pyytänyt apua oikeastaan pelkästään tassujen pesemisiin muuten oon hoitanut ne itse. Aika paljon käydään metässä lenkillä niin koirat saa juosta enemmän kuin hihnassa kun minä löntystän perässä :grin Mies kantaa kauppakassit vaikka minä oon kyllä itekkin tarjoutunut niitä kantamaan nyt kun ei haittaa vaikka tuliskin supistuksia niiden kantamisesta. Sillon, kun supistuksia vielä välteltiin niin en viitsinyt kantaa isoja ruokakasseja koska muhun sattu niin paljon. Eilen kyllä yritin kantaa mutta liitoskivut sanoi ei...
 
No tänään käydään ostamassa kotiin "isoja juttuja", kuten kissan kuivamuonasäkki, hiekkaa ja sen semmoista, kun mies on tänään kotona :Heartred JEE! Ni noi saa mieluusti kantaa (vaikken ees oottais vauvaa)
 
Minä olen kanssa sellainen luonne, että teen kaiken itse. Jotenkin en kehtaa pyytää apua. Tämän raskauden aikana ollaan hoidettu miehen kanssa (minkä nyt mies töiltään ehtii) kaikki kotityöt itse. Minä olen käynyt päivisin kaupassa ja kantanut itse ruokakassit, pessyt pyykit ja laittanut tiskit. Isommat siivoukset ollaan hoidettu sillä tavalla, että olen pyytänyt miestä imuroimaan/luutuamaan lattiat ja itse olen tehnyt vähemmän selkää rasittavia asioita. Tokihan meillä ei ole koskaan oikein ollut sellaista viikottaista siivouspäivää. Ollaan siis imuroitu ja luututtu sitä mukaa kun siltä näyttää. Suursiivouksen teetin äskettäin ammattilaisella. Kolme tuntia ja ammattilainen oli siivonnut koko huushollin pesuhuonetta ja kaapinpäällyksiä myöden! Näppärää, ja nämä siivouskuluthan saa osin takaisin verotuksessa.

Arveltiin käyttää samainen siivooja sitten ennen ristiäisiäkin tekemässä perus siivous ettei itse tartee siitäkään huolehtia..

Esikoista minä olin aika nihkeä jättämään hoitoon muille kuin omalle äidilleni (hän on työskennellyt lasten parissa) ja luulempa että tämän toisen kanssa olen ihan samanlainen. Minä en halua ihan heti sairaalasta kotouduttua pyörimään tänne jotakin ulkopuolista (oli se sitten oma äiti tai anoppi) synnytyksen jälkeen. Nimittäin tiedän sen, että minä passaisin täällä silloin (varsinkin jos anoppi on kyseessä), eikä toisinpäin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top