Mulla on 2-vuotias lapsi. Aivan ihana ja reipas ja suloinen jne.. mutta mulla on tunteita että "se on viennyt minulta kaiken" tai "elämäni on mennyttä hänen takiaan" koen etten ole vapaa. Yritän kovasti olla hänen kanssaan mutta tuntuu usein etten rakasta häntä. Tuo ajatus taas tuntuu sietämättömältä ja alkaa itkettää. Sitten mietin miten kamala olen ja että minun pitäisi antaa lapsi pois. Joskus mietin että tekisi mieli sanoa elämälle hyvästit. Mikä mulla on? Masennus? En muuten koe olevani masentunut tai mitään. Suhde lapseen on vaivannut minua aina. Olen kauhean huono äiti,mutta en halua luopua lapsestani.