Mulla on 2-vuotias lapsi. Aivan ihana ja reipas ja suloinen jne.. mutta mulla on tunteita että "se on viennyt minulta kaiken" tai "elämäni on mennyttä hänen takiaan" koen etten ole vapaa. Yritän kovasti olla hänen kanssaan mutta tuntuu usein etten rakasta häntä. Tuo ajatus taas tuntuu sietämättömältä ja alkaa itkettää. Sitten mietin miten kamala olen ja että minun pitäisi antaa lapsi pois. Joskus mietin että tekisi mieli sanoa elämälle hyvästit. Mikä mulla on? Masennus? En muuten koe olevani masentunut tai mitään. Suhde lapseen on vaivannut minua aina. Olen kauhean huono äiti,mutta en halua luopua lapsestani.
Apua! mikä minun on?
- Ketjun aloittaja dymind
- Aloituspäivämäärä
Mielestäni on hyvä merkki että uskallat sanoa tunteistasi. Oletko neuvolassa puhunut asiasta? Meillä ainakin perhetyöntekijä on ollut helpotus kun on voinut puhua negatiivisistakin tunteista. Tunteet ovat tunteita ne eivät tee huonoksi äidiksi! Älä ole itsellesi liian ankara, se ei hyödytä ketään.
Sinbbu
Keskustelun kolmiottelija
Sanot, että sinusta tuntuu usein siltä, ettet rakasta lastasi. Samalla kuitenkin tunnet siitä syvää murhetta. Uskon, että rakastat lastasi, mutta ikävät tunteet ja "vapauden menetys" puskee päällimmäisenä pintaan. Olet varmasti ihan hyvä äiti, sillä pidät huolen lapsesta ja olet hänen kanssaan ja näytät laittavan hänet kuitenkin edellesi. Kuten jo aiemmatkin, minäkin suosittelen sinua ottamaan rohkeasti yhteyttä neuvolaan, lastensuojeluun tms. Saat varmasti apua. Ehkä sijaisperheen, jossa lapsi voi olla joskus kylässä ja sinä saat tuulettua... mutta älä jätä avunpyyntöä enää myöhemmälle, ettei tilanne vain pääse pahenemaan. Lapsi on kuitenkin tärkein ja ansaitsee vain parasta ja sinä voit tarjota hänelle sen... vaikkakin sitten vähän toisenlaisessa muodossa, kuin perinteisessä perhe-elämässä.
Tunnen erään perheen, jossa lapset ovat joskus viikonloppuja tukiperheessä ja se on antanut vanhemmille mahdollisuuden keskittyä parisuhteeseen ja pääsevät he myös tuulettumaan rauhassa.
Löydät varmastikin ratkaisun perhetyöntekijöiden kanssa. Mene vain rohkeasti juttelemaan! Olithan jo nyt rohkea, kun puit tunteesi sanoiksi ja pyysit täällä neuvoja. Toivon sinulle ja lapsellesi hyvää tulevaa!
Tunnen erään perheen, jossa lapset ovat joskus viikonloppuja tukiperheessä ja se on antanut vanhemmille mahdollisuuden keskittyä parisuhteeseen ja pääsevät he myös tuulettumaan rauhassa.
Löydät varmastikin ratkaisun perhetyöntekijöiden kanssa. Mene vain rohkeasti juttelemaan! Olithan jo nyt rohkea, kun puit tunteesi sanoiksi ja pyysit täällä neuvoja. Toivon sinulle ja lapsellesi hyvää tulevaa!
