APUA!! Meille tuli (eka) vauva!!

SuperTaateli

SuperTaateli

Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Joo elikkäs en löytäny sopivaa ketjua näille mun ajatuksille. MITEN TOMMOSTA NYYTTIÄ HOIDETAAN?! vauva tänään vasta ekaa päivää mun kanssa, aiemmin vaavassa eli ei kunnon ensikontaktia, ei välitöntä ihokontaktia , ei imetystä alusta asti, ei mitään! Ja sit ne tyrkkäs vaunukärryn olehyvä. Täh?! On tässä nyt tietenki päivä opeteltu ja on tullu kyseltyä jos jonkinmoista tyhmää , mutta vain koska vaavan kätilöhoitaja oli niin ystävällinen , rohkaiseva ja ymmärsi että tää on eka vauva. Tääl on noita vähän koppavammankin oloisia hoitsuja joilta ei uskalla kysyä "tyhmiä" :/ i know. Typerää.

Noita heinäkuisten muita jo synnyttäneiden ketjuja lukiessa tuntuu että teillä kaikilla on mennyt todella hyvin ja vaikka olisi vaikea vauva / muuta murhetta niin selviätte niistä kunnialla! Miten ihmeessä?! :D

Tiivistettynä ehkä siis tunnen että en kuulu teidän onnistuneiden mammojen joukkoon, oon ihan hukassa ton nyytin kanssa . Ehä mä sitä osaa hoitaa jos/kun se itkee vatsavaivoja (niitä löytyy jo :( ) . Help!:nailbiting::nailbiting:
 
En nyt äkkiä osaa sanoa muuta ku että kyllä opit ja osaat olla paras äiti omalles! Itse olin esikoisen kans samassa paniikissa ja siitä selvittiin. Yritystä ja erehdystä ja parit itkut päälle :) kyllä se hyvin menee!!
 
Itse huomasin synnärillä, että olisi vaan pitänyt kysyä koko ajan ja kaikkea, eikä aina pähkätä itse ensin. :) Henkilökunnalla oli välillä niin kiire, että me jäätiin joskus hieman unohduksiin, kun ei oltu niitä kärkkäimpiä kellon soittelijoita. Tuli siinä sitten pari oikeasti tosi ikävääkin väärinkäsitystä... eli rohkeasti suu auki ja kysymyksiä satelemaan niin kauan kuin olet sairaalassa, ja tarvittaessa vielä puhelimitse sen jälkeenkin, sulla on oikeus saada tietoa ja ohjausta :)
 
kyllä se sieltä tulee, meillä kun kestää yösyötöt niin kauan ni ehdin aina googlailee kaikkea :D ilmavaivoihin oon hieroskellut masua (myötäpäivään navan tienoilta) ja koukistellut jalkoja, päivisin vauva olalle ja napakkaa taputtelua pyllylle. Tosin aika lyhytaikaista kiertelyä on, usein pierut pääsee ulos noin 10 minuutissa. Onneksi :p
Mutta huomasin kanssa, että sairaalassa olisi hyvä kysellä kokoajan, mitä vaan, siksihän ne siellä ovat jotta auttaisivat.
 
kyllä ne ensimmäiset hoitokerrat oli vähän mitä sattuu, ei minulla ollut mitään kokemusta vauvan hoidosta. sain kyllä pitää vauvaa koko ajan vierellä, mutta kursitun alapään kanssa en aluksi päässyt juuri lainkaan liikkeelle ja istumista ei saanut edes kokeilla. olin ensimmäiset päivät hoitajien armoilla, he vaihtoivat vaipat (kun mies ei ollut paikalla), nostivat, asettivat vauvan rinnalle ym. toisen päivän iltayöstä totesin ettei me päästä täältä ikinä kotiin jos en nyt ala yrittää, otin vauvan kärryn ja lähdettiin kahdestaan vauvalaa kohti (huoneessa ei ollut hoitopaikkaa). huimasi, hengästytti, valuin hikeä käytävää myöten. vaihdoin eka kertaa vaipan (tietenkin ilman apua, kaikki hoitajat oli synnytyksessä) ja voin kertoa että se oli kaikkea muuta kuin onnistunut operaatio. silloin tunsin varmaan vähän samaa kuin sinä SeEnsimmäinen, eihän tätä voi osata, ei tästä tuu mitään ilman apua. väkersin tuhannen kauan, vauva huusi naama punaisena, ja lopputulos hävetti itseäkin mutta vauva oli puhtaissa joten sai kelvata. samoin ekat nostelut, pari kertaa kiitin luojaa ettei kukaan ollut näkemässä, ottavat vielä vauvan pois :D mutta voin lohduttaa että pari päivää, ja nää kaikki alkaa mennä kuin vettä valaen. parit itkut sain kotona vielä huonosta äitiydestä kun olin varma että oli saanut verenmyrkytyksen huonosti hoidetusta napatyngästä (no ei ollut....) ja kun luulin vauvan saaneen neurologisen vamman (silmät katto mihin sattuu, luin sitten vasta itkuhuuruissa että kuuluu asiaan, osaa kohdentaa katseen vasta paaaaljon myöhemmin) koska olen epäonnistunut synnytyksessä ja ponnistus kestänyt liian kauan jne. no ei ollut... nyt kun vauva 3 viikkoa, tämä kaikki tuntuu tosi kaukaiselta ja naurattaa nuo itkut. aina tulee uutta huolta, mutta samalla huomaa että nuo entiset huolet on nyt ihan selvää pässinlihaa. siksi niistä kirjoittaessa tuntuu kuin osaisi jotain, vaikka oikeasti tämä opettelu tulee kestämään todennäköisesti sen 18 vuotta min. summasummarum, kun opit yhden asian, tulee kaksi uutta eteen, mutta sinä olet ihan paras hoitaja vauvallesi ja loppujenlopuksi vauvanhoidossa ei liene oikeaa tapaa, vaan on teidän tapanne, ja niitä ei voi kuin oppia kantapään kautta. vauvasi kyllä opettaa :)
 
Tuli itkettyä osastolla kyllä alkuun omaa osaamattomuutta. Se aamuyön paniikki vieläkin elävästi mielessä, kun mielessä pyöri vain että "en osaa, olen huono äiti, ei minusta olekaan tähän kun en osaa edes itsenäisesti vaippaa vaihtaa saati imettää!" Kaikki muut äidit näytti siellä niin tottuneilta ja päteviltä.. Ja minusta tuntui etten osaa mitään (enkä kyllä osannutkaan). Piti vaan rohkaista mielensä ja tehdä, ja luottaa siihen että ei sitä kuitenkaan mitään sellaista voi tehdä mistä vauva menis rikki. :)
Minua auttoi myös joka aamuiset hoitajan kanssa yhdessä tehdyt "aamutoimet". Tosi hyvin opastivat pesuihin ja vaipanvaihtoon ja kaikkeen mitä on hyvä tarkistella ja tehdä että vauva on puhdas ja tyytyväinen. Ja kyllä he opastivat isänkin samalla tavalla kun pyydettiin.
 
Kylvetin tänään vauvan ekaa kertaa itse, mies tähän asti sen tehnyt. Onneksi ei ollut näkemässä, en meinannut saada lasta ylös sieltä ammeesta :oops: Kyllä pyllyn pesu sujuu kuin tanssi, mutta tuo oli haastavaa. Ens kerralla ehkä paremmin, pari vkoa aikaa harjoitella ennen kuin mies tulee kotiin..
 
Tosi avuton ja kömpelö olo oli kyllä ekoina päivinä vauvan kanssa - ja on välillä vieläkin, mutta vastahan toi on yhdeksän päivää vanha. Mutta kyllä se siitä lähtee! Sairaalassa esim. istuen imettäminen tuntui hirmu hankalalta, että miten sen vauvan saa muka aseteltua siihen, tarvis ainakin kolme kättä. No, tässä mä nyt istun keittiön pöydän ääressä, toisella kädellä pidän vauvaa rinnalla ja toisella juon kahvia. Eikä tunnu yhtään hankalalta. :)
 
Älä huoli, nuo on ihan normaaleja ajatuksia. Kannattaa rohkeasti vaan kysyä sitä neuvoa ja apua nyt, kun sitä on vielä saatavissa. Tyhmiä kysymyksiä ei ookaan, on vaan tyhmiä vastauksia! Ja nopeasti sitä oppii vauvan käsittelyn ja oppii myös tuntemaan sitä omaa vauvaa. Vaikka meillä on jo neljäs vauva, niin menee siinä hetki, ennen kuin mm. vauvan luonteen, jokainen on kuitenkin yksilönsä. Eilen oltiin ekaa kertaa kylvyssä, ja voin sanoo, että oli taas niinku olis ollu ekaa kertaa asialla :)
Kannattaa myös pitää vauvaa ihokontaktissa paljon, sillä vaan on kumma vaikutus niin vauvaan kuin äitiinkin (ja isäkin voi pitää ihokontaktissa).
 
mua alko sairaalassa ahistamaan jos tiputan vahingossa vauvan lattialle tai jotain muute ikävää sattuu :/ puhuin kätilöittenkanssa..lohdutti että iha normaalia ettö tulee kaikkee mielee ku nii uutta kaikki itelle ja toinen täysin riippuvainen musta ja koen olevani itekki pieni .. mutta helpotti ku puhuin ja nyt menee paremmin eikä ajatuksia tullu. kai tähän pikkuhiljaa kasvaa
 
Kiitos ihmiset tsempeistä ja kokemuksien jakamisista! Tänään oli onnistumisien päivä (ainakin tähän asti), vauva nappaa.tissiin hyvin kiinni kun rintakumi käytössä :) ja omaa maitoa tulee hetki hetkeltä enemmän , josko se kohta pompsahtaa kunnolla :hungry:
 
Pitiki kehuskella.. hirveetä huutoa jo toista tuntia :shifty:
 
SeEnsimmäinen, Meillä neiti 4 viikkoa, välillä huudetaan hetki ja joskus neljä tuntia.. Ei se päivän onnistuminen oo huudon kestosta kiinni :) Onhan se rankkaa kuunnella mutta lopuksi sitten niin palkitsevaa kun saa pikkusen rauhottumaan :love2
 
Esikoisen syntymän jälkeen muistan kun ensimmäisenä yönä heräsin vauvan itkuun kuolemanväsyneenä ja kipeänä, mies siinä tyynen rauhallisena otti vauvan ja soitti kelloa että "tämä itkee, mitä tämän kanssa pitää tehdä?" Ja sieltäpä sitten tuli hoitaja neuvomaan ja ohjaamaan kädestä pitäen. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan itkenyt itsekin ja yrittänyt yksin tuhertaa epätoivon vallassa vauvan kanssa.. mutta sitä varten ne hoitajat siellä on että neuvovat ja opastavat, että rohkeasti vaan kannattaa kaikki tyhmätkin kysymykset esittää.

Itsellä varsinkin imetys tuntui esikoisen kanss aivan kamalan vaikealta, itkua tuhertaen yritin imettää ja ajattelin ettei tämä koskaan ikinä voi onnistua, minä en osaa eikä vauva osaa. Mutta sitkeällä harjoittelulla se sitten lähti ja imetin esikoista 10kk.

Tsemppiä kaikille vauvojen kanssa, kyllä siihen äitiyteen vaan kasvaa ja oppii! Täällä vielä malttamattomana odotellaan vauvaa saapuvaksi...
 
Tosta maidon noususta.
Mulla nousi kunnolla vasta 8.päivänä.
Nyt kun pieni on 15päivää niin alkaa posket pyöristyä.
Eka maitokakka tuli vasta 10päivän ikäisenä ja toinen nyt tänään aamulla.
Parhaan tuen olen imetykselle saanut imetys kolmen kauppa ja imetyksen tuki fb ryhmistä ja yhdeltä nettitutulta joka on imetystuki äiti.
Tosin neuvolan terkka on tällä kierroksella ollut positiivisempi imetyksen suhteen myös
 
Mä luulin osastolla että vauva pitää hoitaa kokonaan itse, enkä sen jälkeen pyytänyt missään apua kun perustoimet oli näytetty.. Olinkin sitten todella uupunut valmiiksi kun pääsin kotiin kun en ehtinyt nukkumaan tai joka kerta edes syömään.. Tyhmä minä, olis vaan pitänyt soitella kelloa.
 
Mie en ees oo synnyttäny vielä ja itken jo valmiiksi, etten osaa hoitaa omaa vauvaani! Tulen olemaan todella uusavuton kun miun kokemus vauvoista on kummilasten sylissä pitäminen!
 
Joo todellaki kätilöt ym hoitohenkilöstö on sitä varten et niiltä voi ja Pitää pyytää apua. Ite kärsin viime yönä siitä et huonekaverin vauva huusi koko yön eikä hää tajunnu pyytää apua, kätilö kerkes vasta kolmelta tulee kierrolle (apua olis kyl saanu soittokellolla) ni sit vasta rauhottu meininki hetkeks
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top